Taiji sydänkuntoutuksessa

Taiji on (Tai Chi, T'ai Chi) on kiinalainen liikuntamuoto, joka edistää lihasten toimintakykyä ja liikkeiden koordinaatiota sekä parantaa tasapainoa ja keskittymiskykyä, rentouttaa ja rauhoittaa mielen. Se on levinnyt laajasti länsimaihin ja sitä on jonkin verran käytetty myös kuntoutusmuotona.

Taiji osana sydänkuntoutuksessa on ollut esillä muutamissa pienehköissä tutkimuksissa. Tuoreessa systemaattisessa katsauksessa selvitettiin Taijin vaikutuksia sydäninfarktin jälkeisessä kuntoutuksessa.

Katsaukseen valikoitiin seitsemän randomoitua, kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 615 osallistujaa. Taiji-ryhmiin kuului 294 ja kontrolliryhmiin 261 osallistujaa. Kontrolliryhmä joko ei harrastanut mitään liikuntaa tai heidän liikuntansa oli hyvin vähäistä.


Tulosten mukaan Taijilla on merkitsevä yhteys 6 minuutin kävelytestitulokseen ja vasemman kammion ejektiofraktioon verrattuna kontrolliryhmiin. Taiji vaikutti positiivisesti myös elämänlaatuun. Sen sijaan vaikutuksen ADL-toimintoihin tai NT-proBNP-tasoihin eivät olleet merkitseviä.

Yhteenvetona tutkimuksista voidaan sanoa, että verrattuna liikkumattomuuteen tai matalaintensiteettiseen fyysiseen aktiivisuuteen, Taiji parantaa 6 minuutin kävelytestitulosta, vasemman kammion ejektiofraktiota ja elämänlaatua ja tämän perusteella voi olla vaikuttava harjoitteluvaihtoehto sydänkuntoutukseen. Lisätutkimuksia luonnollisesti kaivataan.

Wu B, Ding Y, Zhong B, Jin X, Cao Y, Xu D. Intervention Treatment for Myocardial Infarction with Tai Chi: A Systemic Review and Meta-Analysis [published online ahead of print, 2020 Mar 28]. Arch Phys Med Rehabil. 2020;S0003-9993(20)30154-4. doi:10.1016/j.apmr.2020.02.012

Lue lisää
Taiji, liikettä mielelle ja keholle
Taijin positiivisia terveysvaikutuksia 

Videolla sydänliikuntaryhmän vetäjät kertovat Taijista osana sydänkuntoutusta

 

Pro-opiskelu menikin nettiin

Tälle viikolle suunniteltu SydänfysioterapiaPro-opintojen lähijakso jouduttiin perumaan samasta syystä kuin kaikki muutkin toiminnot Suomessa. Korona ei sallinut opiskelijoiden matkustamista koulutukseen, niinpä koulutus matkusti opiskelijoiden luo. Olemme joutuneet mukaan pakkokehitykseen.

Käytimme Zoom-videoneuvottelua ja se olisi sujunut erinomaisesti, jos olisimme huomanneet käyttää kunnollisia mikrofoneja. Kuului se ilmankin mutta äänen laatu ei ollut paras mahdollinen. Jos pitää etsiä koronatilanteesta jotain positiivista niin se voisi olla tämä mukavuusalueen rajojen ylittäminen.

Opiskelijat tekivät kysymyksiä luentojen aikana chatissa, mikä ehkä jopa helpotti kysymysten esittämistä ja kommentointia. Myös ohjauskeskustelut on siirretty nettiin ja toimivat samalla alustalla. Voi olla, että näiden kokemusten myötä entistä enemmän koulutuksia siirtyy verkkoon.

Sydänfysioterapiapäiviin marraskuussa on niin paljon aikaa, että uskomme koulutuksen toteutuvan. Päivillä on laaja kattaus asiantuntijaluentoja ja torstai-iltana vietämme yhdistyksen 20-vuotisjuhlaa. Koska päivien ohjelmaan on saatu myös käytännön harjoituksia, mukaan mahtuu vain 40 ensiksi ilmoittautunutta. Kannattaa siis varmistaa osallistuminen. 20-vuotisjuhlan illalliskortti on edullinen, sillä Suomen Sydänfysioterapeutit osallistuvat kustannuksiin. Katso ohjelma ja ilmoittaudu www.sydanfysioterapeutit.fi

EDIT: Sydänfysioterapiapäivät toteutetaan 1-päiväisenä webinaarina. Ohjelma löytyy www.sydanfysioterapeutit.fi koulutus-sivuilta. Vaikka ohjelmasta jää pois ne kaivatut käytännön osiot, olemme saaneet mielenkiintoisia ja toivottuja aiheita puristettua päivään. Ilmoittautuminen mahdollista 20.11. saakka.

Tapetilla diabeetikon voimaharjoittelu

Silmiini osui mielenkiintoisen oloinen artikkeli diabeetikon voimaharjoittelusta: Beyond general resistance training. Hypertrophy versus muscular endurance training as therapeutic interventions in adults with type 2 diabetes mellitus. A systematic review and meta-analysis. Artikkelin kirjoittajat ja julkaisupaikka alla.
Lyhyesti referoiden voimaharjoittelu kuuluu 2-tyypin diabeteksen hoitoon. Se, minkä tyyppinen voimaharjoittelu tuo parhaat tulokset, on vaivannut tutkijoita ja tämän katsauksen tekijät halusivat selvittää, tuoko hypertorfinen voimaharjoittelu vai kestävyystyyppinen voimaharjoittelu paremmat tulokset glykeemiseen kontrolliin, fyysiseen suorituskykyyn, kehonkoostumukseen, rasvaprofiilii, verenpaineeseen, C-reaktiiviseen proteiiniin ja elämänlaatuun 2-tyypin diabeetikoilla.

Katsaukseen valikoitiin tutkimuksia, joissa interventio oli kestänyt vähintään 4 viikkoa. Tutkimuksia löytyi 84, joista meta-analyysiin valikoitui 43 RC-tutkimusta. Tutkimuksista 25 luokiteltiin hypertrofistyyppisiksi ja 18 kestävyystyyppisiksi. Harjoittelu oli suurimmaksi osaksi ohjattua. Harjoittelujaksojen kesto vaihteli 6-48 viikkoon, harjoittelukertoja oli 2-3/vk. Harjoitteluun sitoutumisprosentti oli samaa luokkaa kuin aerobisessa harjoittelussa, 86 + 9,1%.

Tulosten mukaan molemmat harjoittelumuodot toivat samanlaisia hyötyjä glykeemisen kontrollin, suorituskyvyn ja kehonkoostumuksen suhteen. Tämän lisäksi hypertrofinen harjoittelu vaikutti suotuisasti veren rasvaprofiiliin, verenpaineeseen ja C-reaktiivisen proteiinin tasoon. Kestävyystyyppinen harjoittelu puolestaan vaikutti hiukan edullisemmin painoon. Molempien voimaharjoittelumuotojen vaikutukset ovat verrattavissa aerobiseen harjoitteluun.

Luin artikkelia, joka oli kyllä hyvin tehty katsaus, mutta koko ajan enemmän ja enemmän aloin ihmetellä, miten diabeetikkojen voima- tai mikään muukaan harjoittelu Suomessa toteutuu. Tässä tutkitaan eri tyyppisen ohjatun voimaharjoittelun vaikutuksia, mutta missä suomalainen diabeetikko voi saada minkäänlaista ohjattua harjoittelua? Tässä vaiheessa käännyin diabetekseen syvällisemmin perehtyneen kolleegan Kalle Laineen puoleen. Kallella oli paljonkin terveisiä fysioterapeuteille.

 Kuka on Kalle?

• Kohta 43 vuotias fysioterapeutti, olen kotoisin Kangasalta ja nykyään asun Lappeenrannassa. Olen valmistunut -04 fysioterapeutiksi Tampereelta, koulutettu hieroja -99. Perheeseen kuuluu puoliso ja 3 lasta. Minulla on erilaisia ammatillisia erikoistumisia (en ole osannut päättää mikä kiinnostaa, siis). Työhistoriaa on eri työpaikoista julkiselta kuin yksityiseltäkin puolelta, nykyään toimin yrittäjänä, yrityksen nimi on Fysioterapia Kalle Laine.
  
•  Olen käynyt 2008 Lahden AMK:ssa Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon ammatilliset erikoistumisopinnot (30 op.), sitten olen käynyt muutamia diabeteskoulutuksia, mutta fysioterapiapuolellahan diabeteskoulutuksia ei ole. Lähinnä olen siis itse lukenut ja yrittänyt pohtia erilaisia rajapintoja fysioterapian-diabeteksen ja -tuki- ja liikuntaelimistön välillä. Ja kasannut materiaaleja, tehnyt esitelmiä ym. näihin liittyen.
• Olen käynyt luennoimassa sydänfysioterapeuteille, lantionpohjafysioterapeuttien koulutuspäivillä, Saimaan AMK:ssa, Lappeenrannan dm- ja kilpirauhasyhdistyksille, nivelpiirille, terveysseminaarissa Lpr:ssa, Pietarissa Venäjän kuntoutuslääkärikongressissa ym., olen ohjannut 3-4 opinnäytettä, kirjoittanut pari artikkelia fysioterapia-lehteen diabeteksesta. ja neuvonut kollegoita ym..

Missä ohjattua harjoittelua diabeetikoille?

• Diabeetikoille kohdennetusti tarkoitettua ohjattua harjoittelua järjestetään tietääkseni lähinnä diabetesyhdistysten toimesta. Tulppa-, sydän- ym. valtimosairausryhmiä (AVH) ryhmiä lienee mm. terveyskeskuksissa, yhdistyksillä ja yksityissektorillakin ja näihin osallistuu diabeetikkojakin kunhan "ovat saaneet" em. komplikaation. 
• Tarkkaa tietoa ei yhdistysten liikunnan järjestämisestä ole, mutta mielikuva järjestötoiminnasta on, että osallistujat ovat iäkkäämpiä, ohjaajat eivät koulutettuja (sinänsähän diabeteksen suhteen ei kohdennettua liikunta/kuntoutuskoulutusta tietääkseni ole), ja tätä kautta tavoitteellinen ja systemaattinen toiminta on myöskin kysymysmerkillä. 
  
• Diabetes itsessään ei estä urheilua ja Suomessakin on maajoukkue-/ammattiurheilijoita joilla on diabetes (esim. Kaapo Kakko/jääkiekko, Osku Heinonen/koripallo, Urpo Sivula/lentopallo yms.). Diabeetikkolapsia ja nuoria tulisikin kannustaa urheilun pariin, nykyään käytössä olevat CGS-glukoosisensorit mahdollistavat sokeritasojen seurannan ja tätä kautta yksilöllisen lääkitysannostelun erityyppisten urheilusuoritusten yhteydessä.
  

Heti kirjoituksen alussa puhutaan first-line interventiosta voimaharjoittelun kohdalla, mikä tämä interventio on?

• Googlasin first-line interventionin, ja vastaus on tämä: The first treatment given for a disease. It is often part of a standard set of treatments, such as surgery followed by chemotherapy and radiation. When used by itself, first-line therapy is the one accepted as the best treatment. If it doesn’t cure the disease or it causes severe side effects, other treatment may be added or used instead. Also called induction therapy, primary therapy, and primary treatment.
• Eli itse tätä vasten tulkitsen ensilinjan intervention olevan yleistä liikuntaohjausta esim. UKK-liikuntapiirakan ja yleisesti hyväksyttyjen vomaharjoittelun perusperiaatteiden mukaisesti. Eikä esim. kohdennettua terapeuttista harjoittelua. Tässäkin siis voitaisiin yhdistää fysioterapeuttien osaamista ja yhdistää kohdennettujen harjoitteiden paikallisvaikutukset sekä kokonaisvaikutus verensokeritasapainoon. 

Sydänpotilaidenkin kohdalla kuntoutus vaihtelee valtavasti sen mukaan, missä asuu ja miten aktiivinen itse on. Miten diabeetikkojen kohdalla?

• No joo, diabetologeja on harvassa (jos lähdetään lääkäreistä liikkeelle), ja diabetekseen syventyneitä fysioterapeutteja on vielä harvemmassa. Diabeetikoiden kuntoutus on pääsääntöisesti komplikaatioiden kuntoutusta, siis sydän-, stroke- tm. kuntoutusta.  Tässä tarvitaan nimenomaan fysioterapiaa eli lääkinnällistä kuntoutusta koska diabetes komplisoi herkästi hermostoa, sisäelimiä, silmiä ym. ja liikuntaakin suunnitellessa tulisi lääketieteellistäkin koulutusta olla.
  
• Diabetesliiton kuntoutuslaitos Tampereella lakkautettiin muutamia vuosia sitten, ja nyt laitoskuntoutus on minun mielestäni "yleiskuntoutusta" ja sopeutumisvalmennusta. Yritin katsoa Kelan sivuilta kuntoutusta Kelan korvaamana ja siellä oli tosiaan enimmäkseen sopeutumis- ja perhevalmennusta.
• Kun diabetesta ei nähdä tule-ongelmana, niin ohjattua harjoitteluakaan ei käytetä. Tämän hetken liikuntaohjauksestä voisi sanoa karrikoiden: "liiku miten jaksat ja voit, kunhan se ei sotke lääkitystä". Vaikka todellisuudessa liikunta ja ruokavalio ovat keskiössä ja lääkitystä pitäisi muokata liikunnan ja ruuan suhteen yksilöllisesti.

2-tyypin diabeteksen läääke- ja hoitokuluihin menee valtavat rahasummat, miten paljon on uhrattu diabeetikkojen liikunnan edistämiseen ja ohjattuun harjoitteluun?

• DEHKO, StopDIA, RADIEL ym. ovat olleet käytössä, mutta siinäpä se, voit itse sanoa näkyykö asia katukuvassa tai onko nämä nostettu fysioterapiassa tärkeiksi? EI! Miksi näin, mielipiteeni on, että diabeteksen yhteyttä fysioterapeuttisiin ongelmiin ei tiedosteta. Lisäksi jo peruskoulutuksessa tulisi ottaa kansansairauksia paremmin huomioon, fysioterapiassa vallalla oleva biomekaaninen/biopsykososiaalinen selitysmalli ei riitä, vaan sitä tulisi täydentää biokemiallisella mallilla. Näin puhuisimme myös paremmin "samaa kieltä" lääkärikunnan kanssa, usein ongelma on että lääkärit ja hoitajat eivät ymmärrä käyttämäämme kieltä ja näin myös yhteistyö potilaiden hoidossa jää vajaaksi.
  

Miten me fysioterapeutit voisimme edistää 2-tyypin diabeteksen ehkäisyä ja hoitoa?

• Kouluissa olevat fysioterapeutit -> Tule-oireiden oheen lihavuuden ehkäisy ja valtimotautien riskien tiedostaminen jo lapsuudessa.
• Kaikki fysioterapeutit -> tunnistaa diabeteksen riskiryhmiä omissa potilasryhmissä , kipupotilaiden/neuropatiapotilaiden/valtimotautipotilaiden/(endo-)proteesipotilaiden/amputaatioiden/fasciakipujen/lantionpohjan toimintahäiriöiden/raskaana olevien jne. kohdalla. Tarkoittaa siis parempaa diabetes-tietoutta.
• Voisimme tehdä riskitestejä, neuropatia-testejä, alaraajojen riskitestiä sekä harjoitella verensokerin sormenpäämittauksia ym.. Näin myös diabeetikoiden seulontaa ja kontrolleja voitaisiin hajauttaa fysioterapeuteille jolloin voisimme käyttää biomekaniikan ohjantaa ym. ja ennaltaehkäistä mm. kalliiden alaraajakomplikaatioiden syntyä.
  
• Voisimme muuttaa fysioterapian vaikutus- ja selitysmallia biomekaanisesta mallista biokemialliseen.
  
• Voisimme tutkia, miten eri diabeteksen alatyypit reagoivat ohjattuun harjoitteluun, eli maksan insuliiniresistenssi/perifeerinen resistenssi, ym. Meidän pitäisi pystyä pilkkomaan ja kohdentaa esim. HIIT-harjoittelua tiettyihin alatyyppeihin, aerobista harjoittelua tiettyihin tyyppeihin jota mm. referoidussa artikkelissa ollaan tarkasteltu.
  
• Pitäisi lisätä tietoutta lääkityksien vaikutuksista paitsi dm-riskiin, myös siihen miten voisi ottaa diabeteslääkitystä huomioon hoidoissa.

Millainen on hyvä liikuntaohjelma diabeetikolle?

• Riippuu siitä, onko komplikaatioita jne., mutta kyllä nuo yleisohjeet liikunnasta ja ravinnosta on hyviä.  Tavoitteellinen urheilu on sitten asia erikseen, silloin pitää miettiä mm. jännekuormituksia, palautumista jne., diabetes muuttaa mm. lihasten aineenvaihduntaa ja altistaa DOMS:lle, tämä on hyvä tiedostaa varsinkin liikuntaa aloittaessa.
  
• Painoa pitäisi pudottaa jos on ylipainoa, terveyden kannalta jo 5-10% lähtöpainosta on terveyden kannalta merkityksellistä vaikkei siis ns. ihannepainoon päästäisikään.
• Kohdennetut harjoituksetkin "terapeuttisin painoin" eli 20-30% maksimista ovat sokeria kuluttavia, eli jos tekee olkapääjumppaa, selkäjumppaa tms. niin saa samalla myös hyötyä diabeteksen hoidossa. 
• Kärsivällisyyttä, realistiset riittävän pitkän aikavälin tavoitteet ja määrätietoista toteuttamista. 
• Ei voimakasta ketoosia (munuaisvajaatoiminnan pahenemisen riski)
• Elintapa-asioiden huomiointi (tupakka, alko jne)
• Fascia/sidekudosrakenteiden sokeroituminen on tärkeä ottaa huomioon, ja siihen liittyen mm. neuraalikudoksen mobilisaatiot, pumppaavat venyttelyt ym. ovat keskeisiä ohjata jo varhain.
  
• Sopivien kenkien tärkeys, alaraajojen/jalkojen säännöllinen tutkiminen ja hoito.

Pedro Acosta-Manzano
María Rodriguez-Ayllon
Francisco M. Acosta

Josef Niebauer

Lisätietoa
Insuliinihoitoinen diabeetikko fysioterapeutin asiakkaana
Tyypin 1 diabetesta yli 20 vuotta sairastaneiden tuki- ja liikuntaelinoireet
Diabetes ja liikunta, tapausesimerkkejä
Liikunnan hyödyt ja riskit diabeteksessa, Terveyskylä
Liikunnan vaikutuksia diabeetikon jalkaterveyteen
Diabetes ja liikunta, Diabetesliitto

Mitä et yritä, sitä et saavuta

       

Jerry Soini on yksi nyt aloittaneista SydänfysioterapiaPro-opiskelijoista. Ajattelin, että olisi mukava kuulla, millaisin ajatuksin nuori fysioterapeutti on tullut koulutukseen. Haastattelin Jerryä ja hän kertoilikin tosi mukavia juttuja.


Kukas oikein olet?

Olen Jerry, 26v ja olen kotoisin Turusta. Asustelen Turun keskustan suunnilla yksin. Aikoinaan pyrkiessäni sosiaalipsykologiksi minulla oli fiilis, ettei se ala tunnu ihan omalta. Pohdiskelin, mikä olisi minulle se paras ala kaikista, kunnes minulle esitettiin hyvä kysymys: “Miksi et hakisi fysioterapeutiksi, kun haluat olla ihmisten terveyden kanssa tekemisissä ja olet liikunnallinen?” Kiitos kysyjälle, koska se kysymys osui nappiin.

Nuorempana en ollut liikunnallisesti kovinkaan aktiivinen. Ajoin toki vuosina 2004-2009 parhaimmillaan ratamoottoripyöräilyn SM-sarjassa 125cc sarjassa ja olin mukana suomalaisen Ajo Motorsportin toiminnassa, mutta jälkikäteen ajateltuna fyysinen kuntoni ei ollut silloin erityinen, jos vertaa nykyiseen. Nykyään minua kiinnostaa liikunnassa sellaiset haasteet, joissa haetaan vastausta kysymykseen “Mitä pystyt kehollasi tekemään, jos sinun pitäisi kiivetä edessäsi olevaan tankoon?” Päädyin siis vuonna 2016 tankotanssin pariin. Siitä tuli myös toinen työni tankotanssin ohjaajana. Kokemusta on tullut myös kuntosalista sekä kädenväännössä kilpailemisesta ihan kohtalaisella menestyksellä. Lyhyesti sanottuna innostun helposti liikuntalajeista ja näistä pisimpään olen pysynyt tankotanssin parissa. Seuraava tavoite on sen ohella oppia seisomaan käsilläni.

Miten kiinnostuit sydänfysioterapiasta?

Kiinnostuin sydänfysioterapiasta havaittuani, kuinka monella asiakkaallani on jokin sydämeen ja verenkiertoelimistöön liittyvä toimintakyvyn haitta ja tiedän niistä aivan liian vähän. Koen, että sydänfysioterapeutilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa tällaisiin kansanterveydellisiin sairauksiin ohjauksen ja neuvonnan keinoin.

Jerry on kurssin ainoa miespuolinen osallistuja, joten hänen kohtalona on esittää potilasta kun tarvitaan paljasta pintaa

Millaiseksi voisit kuvitella sydänfysioterapeutin roolin ideaaliyhteiskunnassa?

Ideaaliyhteiskunnassa sydänfysioterapeutteja olisivat kaikki fysioterapeutit. Tämä sen vuoksi, että kaikilla fysioterapeuteilla tulisi olla työkaluja taistella suuria kansansairauksia vastaan, kuten esimerkiksi sepelvaltimotautia.

Mitä muita kiinnostuksen kohteita fysioterapian saralla sinulla on?

Fysioterapeuttina minulla on kiinnostusta aika moniin asioihin, joista nimeäisin muutaman ilman tärkeysjärjestystä: diabetes ja muut sisätaudit, tuki- ja liikuntaelimistö sekä kipu. Fysioterapia tieteenä on myös kiinnostava luen mielelläni tutkimuksia, jotka herättävät kiinnostuksen.

Millaisena näet tulevaisuuden fysioterapian?

Etävastaanotto saattaisi lisätä fysioterapeuttien saavutettavuutta. Ihminen kokee esimerkiksi alaselkäkipua ja ottaa yhteyden fysioterapeuttiin. Fysioterapeutti tekee etäteitse seulonnan punalippujen varalta ja luo muun anamneesin. Jatko riippuu sitten anamneesista: onko syytä tutkia tarkemmin, esimerkiksi lähettämällä asiakas lääkäriin vai selvitäänkö esimerkiksi ohjauksella ja neuvonnalla, josta jatketaan seurantalinjalle.

Miten hankit uutta tietoa, miten pysyt ajan tasalla?

Kysyn neuvoa minua kokeneemmilta, osallistun mielestäni relevantteihin koulutuksiin, luen alan kirjallisuutta ja tutkimuksia sekä hieman tiiviimpää tietoa hankin erilaisten ammattilaisille tarkoitettujen alustojen kautta internetistä. Tällä hetkellä seuraan The Better Clinician Project-nimistä projektia. Sen pitäjinä ovat Ben Cormack ja Adam Meakins.

Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?

Viisaampana terveydenhuoltoalan ammattilaisena.

Mitä fysioterapeutit voisivat oppia personal trainereilta, liikuntatieteilijöiltä, terveysvalmentajilta yms. samalla reviirillä työskenteleviltä?

En ole näihin aloihin perehtynyt lainkaan, mutta kuvittelisin, että yksinkertaisella pärjää pitkälle, kuten personal trainerit taitanevat tehdä meihin verrattuna. Koen, että fysioterapeutit saattavat kikkailla välillä ajatusmalliensa kanssa ja tekevät kärpäsestä härkäsen, esimerkiksi karrikoidusti syyttämällä alaselkäkivusta SI-nivelen 0,1 asteen alentunutta liikelaajuutta, jonka perustelevat näppituntumallaan. Jos joku lukijoista ei tähän ole “syyllistynyt”, niin minä ainakin olen. On toki olennaista ottaa huomioon liikkumisen rajoitteet, perussairaudet jne.

Mitä vielä haluat sanoa fysioterapiaan liittyen

Tämä on hieno ala.

Mottosi

Tämän hetken fiiliksiin sopisi varmaan “Mitä et yritä, et saavuta.”

Sydänfysioterapian Pro-opinnot käynnistyivät kolmannen kerran

Tammikuun viimeisenä  perjantai-iltapäivänä kokoontuivat uudet SydänfysioterapiaPro-kurssilaiset Kuopioon aloittelemaan vuoden mittaista opiskelu-urakkaansa. Aikaisempiin kursseihin verrattuna nyt on tapahtunut melkoinen nuorennusleikkaus (mikä tarkoittaa myös, että itsensä tuntee entistä vanhemmaksi). Nuoruus ei ole kuitenkan mikään vika ja näiden kurssilaisten kohdalla ei varsinkaan, niin hyvällä energialla ja asenteella olivat fysioterapeutit lähteneet mukaan. Tästä porukasta vielä kuullaan!

Yleensä uuden oppiminen noudattaa kaavaa, jossa alkuvaiheessa tajuaa, että ei tiedäkään asiasta juuri mitään, mutta asioiden loksahtaessa vähitellen kohdalleen, saa tuntea oivaltamisen riemua. Olen kokenut tämän itse monta kertaa ja edellisten kurssien kanssa olemme Liisan kanssa nähneet huikeaa ammatillista kasvamista.

Kailla on painavaa asiaa

Sydänfysioterapiassa on hankala hypätä itse tekemiseen ennenkuin perusasiat sydämen toiminnasta ja liikunnan vaikutuksista ovat hallussa. Alussa onkin paljon työtä näiden selvittämiseksi. Sydänvalvonnan sairaanhoitaja Matti Olkkola, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Kai Savonen ja kardiologi Juhani Sneck tykittivät mega-annoksen pohjatietoa, jonka sulattamisessa menee todennäköisesti seuraavat viikot ennen uutta lähijaksoa. Lisäksi Bittiumin pojat tutustuttivat firmansa EKG-seurantalaitteistoon.

Juhani demonstroi sydämen toimintaa ultraäänen avulla

Bittiumin Santtu Remes kertoi EKG-seurannasta sydänpotilaan harjoittelussa

EKG-seurannan voi yhdistää polkupyöräharjoitteluun

Vuoden aikana perehdytään niin sydänpotilaan fyysisen kunnon arviointiin, sydänsairauksiin ja harjoittelun sunnitteluun kuin myös potilasohjauksen perusteisiin ja keinoihin sekä omasta jaksamisesta huolehtimiseen. Onneksemme olemme saaneet luotua loistavan asiantuntijaverkoston ja voi sanoa, että meillä on valtakunnalliset gurut koulutuksessa mukana.

Omatoiminen taukojumppa sujuu fysioterapeuteilta

Pro-opinnot huipentuvat kaikille avoimiin Sydänfysioterapiapäiviin 26.-27.11.2020 Kuopiossa. Päivillä on kiinnostavan ohjelman lisäksi opiskelijoiden, ja miksei muidenkin kehittämistöitä tehneiden, posterinäyttely. Päivien alustavan ohjelman löydät Sydänfysioterapeuttien nettisivuilta. Ohjelma tarkentuu esiintyjien kohdalta ihan lähipäivinä. Nähdään Kuopiossa!