Koulutusta lähiajalle

Korona pakotti niin meidät kuin monet muutkin ottamaan sähköiset koulutuskanavat pikavauhtia laajamittaiseen käyttöön. Nyt lähes jokainen on osallistunut Teams- tai Zoom-palavereihin ja koulutuksiin. Päivä tietokoneen ruudun edessä voi olla puuduttava, mutta mielenkiintoinen esitys osallistujia aktivoivine kysymyksineen ja iso tuoppi kahvia saavat pysymään hereillä. Kustannussäästöt ovat huomattavat kun matka- ja majoituskulut jäävät pois.

Kolmas SydänfysioterapiaPro-kurssi saa opintonsa päätökseen marraskuun lopussa Sydänfysioterapian 20-vuotisjuhlawebinaarin yhteydessä. Ehdimme tavata kurssin kanssa kaksi kertaa kasvokkain ennen koronarajoituksia. Nettiopiskelusta puuttuu kahvitaukojutustelu ja kurssikavereihin tutustuminen, mutta toisaalta henkilökohtainen ohjaus on ollut paljon intensiivisempää kuin aikaisemmilla kursseilla.

26.11.2020 klo 8.50-16.00

Tästäpä sitten päästäänkin ensimmäiseen tapahtumaan, johon ei ole enää paljon aikaa. Sydänfysioterapiapäivien webinaari on torstaina 26.11. ja ilmoittautua ehtii vielä 18.11. saakka. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen

Uudet Pro-opiskelijat valmistuvat 27.11. ja heidän mielenkiintoisia kehittämistöitään tullaan esittelemään tässäkin blogissa.

10.12.2020 klo 13.30-14.30

Tuskin olemme selviytyneet Sydänfysioterapiapäivistä kun jo jatkamme miniwebinaarisarjaa sydämen vajaatoimintapotilaan liikuntaan liittyen. Ensimmäisellä kerralla lokakuussa aiheena oli sydämen systolinen vajaatoiminta, HFrEF, eli tilanne, jossa sydämen pumppausteho on alentunut. 

Toisessa jaksossa paneudutaan diastoliseen vajaatoimintaan, HFpEF eli tilanteeseen, jossa ongelmana ei ole pumppaustehon alentuminen vaan heikentynyt kammioiden täyttyminen sydämen seinämien jäykkyyden tai paksuuntumisen vuoksi. Tätä asiaa selvittelemme kardiologi Juhani Sneckin kanssa. Miniwebinaarin hinta on 30e, Suomen Sydänfysioterapeuttien jäsenet saavat webinaarin jäsenetuna maksutta.

1. mitä tarkoittaa diastolinen vajaatoiminta, mikä tilanteeseen mahdollisesti johtaa

2. onko liikunnalla merkitystä diastolisen vajaatoiminnan hoidossa?

3. potilastapaus

Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen

14.1.2020 klo 13.30-14.30 

 

Vuodenvaihteen jälkeen otamme vielä erikseen käsittelyyn hypertrofisen kardiomyopatian (HCM), joka ei ehkä olekaan niin harvinainen kuin on ajateltu. Aiemmin liikunnalla ei uskottu olevan terapeuttista merkitystä HCM:ssa, mutta uudempi tutkimustieto on muuttanut tätä käsitystä. Kardiologi Juhani Sneck kertoo sairauden taustasta ja hoidosta, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Kai Savonen selvittää, millaista tutkimusnäyttöä ja suosituksia HCM-potilaan liikuntaan liittyy. Potilastapauksen avulla yritetään sitten hahmotella, miten teoria ja käytäntö kohtaavat.

1. Hypertrofinen kardiomyopatia, oireet, diagnostiikka, hoito

2. Liikunnan merkitys hypertrofisessa kardiomyopatiassa

3. potilastapaus

Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen 

Ideoita seuraaviksi webinaarisarjoiksi on jo muhimassa ja toki ehdotuksia vastaanotetaan. Verkossa tavataan! 

 

EmPHasis10

Yritin keksiä informatiivisen otsikon kirjoitukselleni, mutta "potilaan kokeman haitan mittaaminen keuhkovaltimoiden verenpainetaudissa" olisi ollut melko pitkä eikä kuulosta hyvältä. Mittari sinänsä on kiinnostava. Kirjoitin keuhkovaltimoiden verenpainetaudista aiemmin, joten tässä en käy itse sairauteen liittyvää asiaa enää läpi. 

DG: Keuhkovaltimoiden verenpainetauti, pulmonaalihypertensio, PH.

Elämänlaatu on yksi tärkeimpiä, ellei tärkein, hoidon tuloksellisuuden mittari, mutta monet elämänlaatumittarit mittaavat heikosti muutoksia kroonisissa sairauksissa. Keuhkovaltimoiden verenpainetautiin haluttiin kehittää spesifimpi mittari (kuva 1 ja 2) ja tekijät kuvaavat monivaiheista emPHasis10-mittarin kehittämisprosessia artikkelissaan (1), joka on julkaistu European Respiratory Journalissa 2014.

emPHasis-10 sisältää 10 väittämää hengästymisestä, väsymisestä, hallinnasta ja itseluottamuksesta. Väittämät ovat lyhyitä ja mittari helposti käytettävä kliinisessä työssä. Kysely on myös potilaalle nopea vastata. Mittari ei vaadi hankalaa analysointia tai tulkintaa. Jokainen väittämä on pisteytetty 0-5-asteikolla, vastakohdat asteikon ääripäissä. Kokonaispistemäärä saadaan laskemalla valitut numerot yhteen. Pisteet voivat vaihdella 0-50 välillä siten, että 0 on pienin ja 50 suurin mahdollinen haitta. Tämä ei ole yleiseen terveyteen liittyvä elämänlaatumittari, vaan juuri PH-spesifi ja on siksi erityisen käyttökelpoinen pulmonaalihypertensiopotilaan sairauden ja hoidon vaikutusten seurannassa.

EmPHasis10-pisteillä on todettu merkitsevä yhteys ennusteeseen ja suorituskykyyn (kuva 3), joskin tutkimuksia on vielä melko vähän tulosten julkistusvaiheessa. Tänä vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa (2) osoitettiin EmPHasis10-pisteiden yhteys WHO:n PH:n vaikeusasteen luokitukseen ja ennusteeseen. Aiemmin on jo osoitettu vahva korrelaatio emPHasis10-mittarin ja 6 minuutin kävelytestituloksen välillä (3).

Teimme kolleegani Katja Repetin kanssa virallista mittarin käännöstä mukailevan käännöstyön eli minä käänsin mittarin englanninkielisestä versiosta suomenkieliseksi, josta taas Katja (jonka toinen äidinkieli on englanti) käänsi sen takaisin englanniksi (äitikin joutui välillä auttamaan). Näin saatoimme todeta, että kysymysten merkitys ei muuttunut käännösmatkalla. Kun annoin muutaman potilaan täyttää mittarin (johon meni aikaa max pari minuuttia), he totesivat, että tällainen olisi pitänyt olla jo vuosia sitten.

Kuva 1. Mittari alkuperäisversiona (1)

suomenkielinen versio emPhasis10:sta

 

 

Kuva 3. emPHasis10 ja ennuste (2).

Esitin mittarin käännöksineen KYSin sydänkeskuksen sairaanhoitajille ja kardiologeille, jotka pitivät sitä koekäytön arvoisena. Koska mittarista ei ole vielä virallista käännöstä, tämän kirjoituksen tarkoitus on lähinnä informoida asiasta. Mittaria on lupa käyttää maksutta kliinisessä työssä ilman lupamenettelyjä, kunhan mittarin koskemattomuutta kunnioitetaan. Kaupallisiin tarkoituksiin mittarin käyttö tarvitsee luvan.

Lähteet

1. Janelle Yorke, Paul Corris, Sean Gaine, J. Simon R. Gibbs, David G. Kiely, Carl Harries, Val Pollock, Iain Armstrong. emPHasis-10: development of a health-related quality of life measure in pulmonary hypertension. European Respiratory Journal Apr 2014, 43 (4) 1106-1113; DOI: 10.1183/09031936.00127113

2. Lewis RA, Armstrong I, Bergbaum C, et al. EmPHasis-10 health-related quality of life score predicts outcomes in patients with idiopathic and connective tissue disease-associated pulmonary arterial hypertension: results from a UK multi-centre study. Eur Respir J2020; in press (https://doi.org/10.1183/13993003.00124-2020) 

 

3. Beatriz Garcia-Aranda, Aleksander Kempny, Marina Revilla-Martinez, Carl Harries, Lisa Parfitt, Rafael Alonso-Gonzalez, Laura Price, Konstatinos Dimopoulos, John Wort.

Relation of the novel pulmonary hypertension emPHasis10 quality of life score to markers of disease severity. European Respiratory Journal Sep 2015, 46 (suppl 59) PA3776; DOI: 10.1183/13993003.congress-2015.PA3776

Aerobisen harjoittelun intensiteetin määrittely ilman rasituskoetta

Aerobinen harjoittelu on olennainen osa sydänkuntoutusta ja sydänpotilaan harjoittelua. Oirerajoitteista kliinistä rasituskoetta suositellaan harjoittelun intensiteetin määrittelyn perustaksi. Rasituskokeita ei kuitenkaan tehdä kuin pienelle osalle sydänkuntoutujia ja heidänkään kohdalla koetta ei usein päästä hyödyntämään, koska se harvoin näkyy Kanta-arkistossa (miksei muuten näy?).

Intensiteetin arviointimenetelmiä

 Ideaalitilanteessa maksimisyke on määritelty rasituskokeella ja harjoittelusyke lasketaan sykereservin (HRR) avulla, Karvosen kaavalla (leposyke+x%sykemaksimista). Tavallisesti sydänpotilaan sopiva harjoittelusyke asettuu leposyke+ 40-80% HRR tasolle. 

Borgin koetun kuormittuneisuuden asteikko 6-20, RPE, on tuttu kuormituksen arviointiväline ja sydänpotilaalla harjoittelu tapahtuu yleensä 12-16 välillä eli kohtalaisen kuormittavalla tasolla.

Yleinen käytäntö on myös määritellä harjoittelusyke 20-30 lyöntiä leposykkeeseen lisättynä, mutta kaikki käytännön työtä tehneet tietävät, että tällä tavalla koettu kuormittuneisuus asettuu melkein mille tasolle hyvänsä. Taulukossa 1 on Australian sydänliiton suositus harjoittelun toteuttamiseksi.

Kuuden minuutin kävelytesti (6MWT) on submaksimaalinen testi, jossa kävelyvauhtia ei ole ennalta määritelty. Koska testiohjeet on tehty alunperin keuhkopotilaille eikä ohjeita ole muokattu kunnolla sydänpotilaille, testin suoritustapa helposti vaihtelee testaajien välillä. Testi antaa kuitenkin huolellisesti tehtynä paljon tietoa sykkeen ja verenpaineen käyttäytymisestä rasituksessa, mahdolllisista oireista ja EKG-seurannassa tehtynä myös rytmihäiriöistä ja iskemiasta. 

Metabolinen ekvivalentti MET, kuvaa fyysisen aktiivisuuden (lihasten aktiivinen käyttö) aiheuttamaa lisääntynyttä energiankulutusta verrattuna lepotasoon. Arkiaskareiden ja liikuntamuotojen rasittavuutta voidaan siis kuvata MET-arvon avulla. Se kertoo, kuinka paljon tietty liikuntasuoritus kuluttaa energiaa verrattuna lepotilaan. MET-talukoiden avulla voidaan havainnollistaa sopivaa liikuntaa ja arjen kuormitustilanteita sekä harjoittelun progressiota. Näidenkin käyttöä kliininen rasituskoe luonnollisesti helpottaisi.

Taulukko 1. Eri menetelmillä arvioitujen harjoitteluintensiteettien suhde toisiinsa

RPE= rating of perceived exertion, koettu kuormittuneisuus
HR= heart rate, HRmax= maksimisyke
HRR= heart rate reserve, sykereservi (maksimisyke-leposyke)

Koettu kuormittuneisuus

Tutkimukset osoittavat, että subjetiivisella kuormittuneisuuden arvioinnilla kuten RPE:lla on hyvä korrelaatio fysiologisiin vasteisiin kuten laktaattiin, myös sepelvaltimotautipotilailla. On arvioitu, että RPE 14 saakka harjoittelu pysyy aerobisena ja siksi harjoittelun aloitusvaiheessa pyritään pitämään harjoittelu korkeintaan tällä tasolla. On kuitenkin huomioitava, että hemodynaamiset vasteet vaihtelevat paljon riippuen sydänsairaudesta, sen vaikeusasteesta sekä käytetyistä terapioista eivätkä aina ole pääteltävissä koetun kuormittuneisuuden perusteella (esimerkiksi verenpainereaktio). 

Leposyke+x

Jos rasituskoetta ei ole tehty, harjoittelun on arvioitu olevan turvallista aloittaa syketasolla leposyke+20-30 lyöntiä ja RPE 11-14. Aloituskuormaa esim. kuntopyörällä säädetään niin, että saavutetaan tämä taso. Jos potilas on oireeton ja kertoo koetun kuormittuneisuuden olevan RPE-asteikolla alle 11 annetulla syketasolla, kuormaa lisätään niin, että päästään 11-14-tasolle.

Joo et al (1) vertasi harjoitusintensitteettiä 11-13 (RPE) ja leposyke+20 syketasoa maksimaalisen rasituskokeen hengityskaasumittauksen tuloksiin 11 sydänkuntoutuspotilaalla. Harjoittelu 11-13 intensiteetillä tarkoitti harjoittelua keskimäärin 71% hapenottoreservistä (VO2R) kun taas leposyke+20 intensitteetti oli keskimäärin 42% VO2R:sta ja yksilöiden väliset vaihtelut olivat molemmissa menetelmissä suuria.Tästä voisi nopeasti päätellä, että leposyke+20 sopii paremmin akuutin tilanteen jälkeiseen toipumisvaiheeseen, mutta jatkossa kuormittuneisuutta pitäisi arvioida muulla tavoin.

Samanlaisella koeasetelmalla Reed et al (2) vertasi leposyke+20- ja leposyke+30-intensiteettiä sykereserviin sydämen vajaatoimintapotilailla. Vain 26% potilaista, jotka oli ohjeistettu harjoittelemaan leposyke+20 syketasolla ja 38% potilaista leposyke+30 syketasolla saavuttivat 40-60% sykereservitason. Alhaisesta harjoitteluintensiteetistä huolimatta molemmissa tapauksissa suorituskyky kuitenkin parani 6 minuutin kävelytestillä mitattuna 12 viikon harjoittelujaksolla.

Yleisesti voidaan todeta, että harjoittelun aloittaminen leposyke+20 -30 on riittävä intensiteetti joillekin, mutta ei kaikille. Toisaalta on todettu, että  RPE 11-13-14 voi johtaa liian korkeaan harjoitteluintensiteettiin aloitettaessa harjoittelua. Tämän vuoksi on tärkeä seurata oireita erityisesti harjoittelua aloitettaessa ja harjoitteluvasteet on hyvä kontrolloida vähintäänkin kuuden minuutin kävelytestillä.

6MWT

Jos kävelytesti tehdään esimerkiksi nstemin jälkeen ennen kotiutumista RPE 13 tasolla ilman oireita, verenpaine- ja sykereaktioiden ollessa normaalit eikä telemetriassa havaita rytmihäiriöitä, tätä kuormitustasoa voidaan turvallisesti pitää alkuvaiheen harjoittelussa tavoitetasona/ ylärajana. Jos taas testissä tällä kuormitustasolla havaitaan poikkeavia vasteita tai oireita, suositeltavaa harjoitusintensiteettiä modifioidaan oireettomalle tasolle. Jos lääkitystä testin perusteella muutetaan, testi tulisi uusia käytössä olevalla lääkityksellä.

Kliinisen kuormituskokeen keskeytysrajoina pidetään systolisen verenpaineen nousua yli 250mmHg tai diastolisen yli 115mmHg. Systolisen verenpaineen lasku rasituksen aikana yli 10mmHg on myös kuormituksen keskeytyssyy. Kävelytestissä verenpainereaktio todennetaan vasta testin jälkeen, joten testiä ei sen takia keskeytetä ja siksi on tärkeä mitata verenpaine heti testin jälkeen. Verenpaineen käyttäytyessä normaalisti, se nousee rasituksessa, mutta laskee nopeasti levossa. Kolmen lepominuutin jälkeen mitattu verenpaine tulee olla matalampi kuin ensimmäinen rasituksen jälkeen mitattu.

Diabeetikolla kuormituksen kanssa pitää olla erityisen varovainen kiputuntemusten puutteen vuoksi ja toisaalta hypoglykemian välttämiseksi.

Metabolinen ekvivalentti, MET

Tutkimusnäyttö osoittaa, että sydänpotilaiden suorituskyky paranee enemmän kun harjoitteluintensiteetti on suurempi. On myös todettu, että sepelvaltimotautipotilaat, jotka harjoittelevat alle 3,5METin tasolla, kuuluvat suuren riskin ryhmään 3 vuoden seurannassa. On siis tärkeää, että harjoittelun intensiteettiä lisätään harjoittelun edistyessä. Tarkemmin METeistä tästä. 

METtunti ja METminuutti

suorituskerrat  x suoritusteho x suoritusaika

METtunti ja METminuutti kuvaavat fyysisen aktiivisuuden määrää ja ne saadaan kertomalla suorituskerrat, suoritusteho  ja  suoritusaika keskenään. Jos tavoitteena on 1000METminuuttia/vk, liikuntamäärän saa kerättyä esimerkiksi:

• päivittäisellä 30-40 min 4 METin tasoisella liikunnalla, esim. kävelyllä (7x30-40x4= 840-1120METmin)
• 4x viikossa 60min reippaalla kävelylenkillä (4x60x4= 960 METmin)
• tai 4x 45min 6 METin tasoisella liikunnalla (4x45x6= 1080METmin
  

Kun intensiteetti on matala, suorituskertoja tulee olla useampia tai harjoittelukertojen pitempiä, jotta päästään aktiivisuudessa tavoitetasolle. Kun liikunnan intensiteetti lisääntyy, harjoittelukertoja voidaan vähentää, jos aktiivisuustavoite pysyy samana. 

Harjoitteluesimerkki

Eri suosituksista yhteenvetona  olen koonnut alle esimerkkiohjelman aloittelevalle sydänkuntoutujalle. Harjoittelu tulisi aloittaa alkuverryttelyllä, ja varsinainen harjoittelu 5-10 minuutin aerobisella harjoittelulla RPE 11-14 tasolla (tai leposyke+20-30). Seuraavaksi lisätään harjoituksen kestoa 1-5 minuuttia/ kerta. Kun harjoittelu harjoittelun kesto on riittävä, 30min tai enemmän, myös kuormaa lisätään vähitellen, myös yli RPE 14:n samoin kuin syke voi nousta yli 20 -30 yli lepotason ellei ilmene hälyttäviä oireita. Kuormituksen lisäysvaiheessa intervalliharjoittelu lisää turvallisuutta.

High intensity interval training on yhä suositumpaa sekä sen nopeampien harjoitusvasteiden että lyhemmän harjoitteluajan vuoksi. Suosituksia HIIT-harjoittelun toteuttamisesta tai rasituskokeen vaatimisesta HIIT-harjoittelun pohjaksi ei ole. Ei ole myöskään suosituksia HIIT-harjoittelun välttämiseksi. Käytännössä HIIT-harjoittelua voidaan toteuttaa potilaille, jotka ovat tehneet kestävyysharjoittelua oireetta RPE 12-14 tasolla ja pystyneet lisäämään yhtäjaksoisen harjoittelun kestoa asteittain 30 minuuttiin . Erityisesti sisätiloissa tapahtuvaan harjoitteluun HIIT tuo mielekkyyttä.

Esimerkki harjoittelun etenemisestä:

1. harjoitteluviikko

• kesto: 10min
• RPE: 11-14
• Syke: leposyke+20
• Harjoittelumuoto: kävelymatto/ kuntopyörä
• Huom: kirjaa kuormitus, syke, oireet, verenpaine
• harjoittelu päivittäin 
• METminuuttitavoite 300-400
  

2. harjoitteluviikko

• kesto: 15min
• RPE: 11-14
• Syke: koetun kuormittuneisuuden mukaan
• Harjoittelumuoto: kävelymatto/ kuntopyörä,
• Huom: kirjaa kuormitus, syke, oireet, verenpaine
• harjoittelukertoja 5-7 viikossa 
• METminuuttitavoite 400-500
  

3. harjoitteluviikko

• kesto: 20min
• RPE: 11-14
• Syke: koetun kuormittuneisuuden mukaan
• Harjoittelumuoto: kävelymatto, voidaan lisätä vauhtia tai kulmaa/ kuntopyörä
• Huom: kirjaa kuormitus, syke, oireet, verenpaine
• harjoittelukertoja 5-7 viikossa 
• METminuuttitavoite 500-600
  

4. harjoitteluviikko

• kesto: 25min
• RPE: 11-14
• harjoittelumuoto: monipuolista harjoittelua esim. kuntopiiriharjoittelulla 
• harjoittelukertoja 5 viikossa
• METminuuttitavoite 600-700
  

 5. harjoitteluviikko

• kesto: 30min tai enemmän, osa harjoittelukerroista intervalliharjoitteluna
  
• RPE 12-15, ellei oireita
• vaihtelevia harjoittelumuotoja kuntoutujan mielenkiinnon mukaan: kuntopiiri, kuntopyörä, vaihtelevassa maastossa kävely, sauvakävely jne.
• harjoittelukertoja 5 viikossa
• METminuuttitavoite 700-800
  

6. harjoitteluviikko

• tilannekatsaus: esim. 6MWT, syke- verenpaine- ja EKG-seurannassa, muut mahdolliset mittaukset ja harjoitusohjelman tarkistus
• harjoitteluintensiteetti  RPE 12-16, ellei oireita
• harjoittelumuotojen vaihtelevuus, intervalliharjoittelu
  
• harjoittelukerrat 5-7 viikossa
• harjoittelun kesto 30-60min
• METminuuttitavoite 800-1000
  

jne.

 Erityisiä huomioita

Michiganin yliopiston tutkijat julkaisivat maaliskuussa Journal of Cardiovascular Development and Disease-lehdessä artikkelin (3), johon he ovat koonneet huomioita harjoitteluintensiteetin määrittelystä tilanteessa, jossa rasituskoetta ei ole tehty. Heidän käyttämät menetelmät ovat samoja, joita olen edellä kuvannut. Otin tekstistä sydämen vajaatoiminta- ja sepelvaltimotautipotilaan harjoittelussa huomioitavia asioita. Lopussa myös esimerkki erään pallolaajennuspotilaan harjoitteluohjelmasta.

Sydämen vajaatoimintapotilaan harjoittelun erityispiirteitä

Kun rasituskoetta ei ole tehty, sydämen vajaatoimintapotilaan harjoittelun aloitusvaiheessa suositellaan RPE 11-13 tasoista kuormistusta, jota vähitellen lisätään RPE 12-14:ään. Kestoa lisätään asteittain kuten esimerkkiohjelmassa 30 minuuttiin, minkä jälkeen voidaan lisätä intensiteettiä. 

Sydämen vajaatoimintapotilaat ovat suuren riskin potilaita ja tarvitsevat aloitusvaiheessa ohjattua harjoittelua ja seurantaa. Koska rasitukseen liittyviä vakavia oireita kuten rytmihäiriöitä, verenpaineen laskua ja oireita ei ole rasituskokeella todennettu, ohjaajan tulee erityisen tarkasti huomioida oireet, verenpainereaktio ja rasituksen jälkeiset tuntemukset kun harjoitteluintensiteettiä lisätään.

Vajaatoimintapotilailla on usein biventrikulaari- tai defibrilloiva tahdistin, jotka sinänsä turvaavat ja helpottavat harjoittelua, mutta hankaloittavat esimerkiksi sykeseurantaa. Harjoittelusykkeen tulee pysytellä alle ICD-tahdistimen tunnistusrajan, mikä on yleensä myös lääkityksellä varmistettu. Monesti helpoin väline intensiteetin arviointi onkin RPE-asteikko.

Sepelvaltimotauti

Jos rasituskoetta ei ole tehty, alkuvaiheen liikuntaohjeen tulee noudatella standardiasuosituksia:  (RHR+20–30, RPE 11–14). Jos potilaalle tulee rintakipuja tai yli 1mm st-laskua harjoittelun aikana, harjoittelusykkeet tulee asettaa 10 lyöntiä alle iskemiarajan. 

Taulukko 2. Esimerkki 65-vuotiaan naispotilaan harjoitteluohjelmasta pallolaajennuksen jälkeen (2)

 

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että koska käytännössä sydänpotilaan ohjattu ja omatoiminen harjoittelu tapahtuu pääasiassa ilman rasituskoetta, turvallisuuden vuoksi harjoitteluintensiteetti oireettomillakin potilailla kannattaa asettaa lähtötilanteessa mieluummin hiukan liian matalaksi kuin korkeaksi. Liikuntaohjelman progressio ja harjoittelun seuranta on tällöin erityisen tärkeä, ettei harjoittelu jää turhaan liian varovaiseksi. 

Kuuden minuutin kävelytesti on helppo väline sekä aloitusintensiteetin että harjoittelun progression suunnittelussa. Rasituskokeella on kuitenkin monia ylivoimaisia hyötyjä verrattuna submaksimaalisiin testeihin tai harjoittelemiseen subjektiivisen rasitustuntemuksen perusteella. Meidän fysioterapeuttien tulee olla rohkeita ja vaatia lähetettä rasituskokeeseen, mikäli arvioimme sen tarpeelliseksi, erityisesti suuren riskin potilailla, jos potilaalla on oireita tai harjoittelu ei tuota tulosta.

Lähteitä

1. Joo KC, Brubaker PH, MacDougall A, Saikin AM, Ross JH, Whaley MH. Exercise prescription using resting heart rate plus 20 or perceived exertion in cardiac rehabilitation. J Cardiopulm Rehabil. 2004 May-Jun;24(3):178-84; quiz 185-6. doi: 10.1097/00008483-200405000-00008. PMID: 15235299.

 

2. Reed JL, Blais AZ, Keast ML, Pipe AL, Reid RD. Performance of Fixed Heart Rate Increment Targets of 20 vs 30 Beats per Minute for Exercise Rehabilitation Prescription in Outpatients With Heart Failure. Can J Cardiol. 2017 Jun;33(6):777-784. doi: 10.1016/j.cjca.2017.01.022. Epub 2017 Feb 2. PMID: 28434533. 

3. Megan Mytinger, Rachael K. Nelson and Micah ZuhlExercise Prescription Guidelines for CardiovascularDisease Patients in the Absence of a BaselineStress Test. J. Cardiovasc. Dev. Dis. 2020, 7(2), 15; https://doi.org/10.3390/jcdd7020015

Iäkkään sydänpotilaan kuntoutus

Sydänsairauksien hoito ja sydäntoimenpiteet kehittyvät ja sydänsairauksien painopiste on siirtymässä iäkkäämpään väestönosaan. Jari Laukkanen on kuvannut muutosta tuoreessa artikkelissaan (1). Alla oleva kaavio on ko. artikkelista.

Vaikka kuntoutusta ei aina ole tarjolla nuoremmillekaan, ikääntyneet jäävät heitäkin useammin kuntoutuksen ulkopuolelle. Kuitenkin ikääntyneiden muut sairaudet, alentunut toiminta- ja fyysinen suorituskyky olisivat hyvinkin kuntoutusindikaatioita. Ikääntyneet ovat tutkimusten mukaan hyötyneet sydänkuntoutuksesta samalla tavalla kuin nuoremmatkin, usein jopa enemmän.

Sykejohtoinen harjoittelu on helpointa toteuttaa kuntopyörällä

 

Iäkkään sydänsairaan suorituskykyä heikentävät tekijät 

Seitsemässä Euroopan maassa tehdyssä tutkimuksessa (osallistujat yli 65-vuotiaita), johon osallistui 1282 potilasta (ikä keskimäärin 72,9 vuotta, 79% miehiä), arvioitiin maksimaalista hapenottokykyä sekä erilaisia parametreja, joilla arvioitiin olevan vaikutusta suorituskykyyn (2) ennen sydänkuntoutuksen aloittamista.

Merkittävimmät alhaista maksimaalista hapenottokykyä ennakoivat tekijät olivat

• sydänleikkaus (ohitus- tai läppäleikkaus)

• matala FVC (forced expiratory volume)

• alentunut vasemman kammion ejektiofraktio

• neuropatiat

• perifeerinen ateroskleroosi

• matala hemoglobiini, sekä leikatuilla että ei-leikatuilla
  

Jokainen liitännäissairaus tai sydänsairauden vaaratekijä alensi suorituskykyä noin 1,7ml/kg/min. Miehillä maksimaalinen hapenottokyky kehon kilogrammaa kohti oli suurempi, mutta ei enää rasvatonta kehonpainoa kohti.

 

12 viikon harjoittelujaksolla merkittävä parannus hapenottokyvyssä 

Tuoreessa Physiotherapy Theory and Practice-lehdessä (3) oli seurattu yli 75-vuotiaiden 12 viikon sydänkuntoutuksen vaikuttavuutta akuutin sepelvaltimotaudin yhteydessä tehdyn pallolaajennuksen jälkeen. Tutkimusryhmä (n=35) osallistui liikuntapainotteiseen sydänkuntoutukseen, kontrolliryhmä (n=35) sai tavanomaisen jatkohoidon ohjeineen, mutta ei osallistunut sydänkuntoutukseen. Tulosten mukaan 12 viikon harjoittelujakson jälkeen kuntoutusryhmän maksimaalinen hapenottokyky ja hapenottokyvyn parantuminen oli merkitsevästi suurempi harjoitteluryhmässä. Myös kuntoutusryhmäläisten elämänlaatu ja mieliala poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmästä. Liikuntapainotteinen sydänkuntoutus oli lisäksi turvallista tälle ryhmälle.

 

Yksilöllistä kuntoutusta iäkkäälle 

Koska ikääntyneet sydänpotilaat eivät ole mikään homogeeninen joukko, kuntoutuksenkin pitää olla yksilöllistä ja kuntoutujan lähtötasoon perustuvaa. Tärkeimpinä, erityisesti ikään liittyvinä tavoitteina, kuntoutuksessa on usein itsenäisen liikuntakyvyn säilyminen, sarkopenian ja hauraus-raihnaus-oireyhtymän ehkäisy, sosiaalisen integraation edistäminen ja elämänlaadun parantuminen.

Kirjoitimme fysioterapian opettajan, teveystieteiden tohtorin Marja Äijön kanssa iäkkään sydänkuntoutujan harjoittelusta artikkelin Savonia-amk:n blogiin. Kannattaa lukaista sekin, otimme siihen mukaan eri kuntoisten ikäihmisten harjoitteluun liittyviä huomioita. Tähän juttuun taas olen koonnut Euroopan kardiologineuvoston (ESC) suositukset tutkimusnäytön soveltamisesta iäkkään sydänpotilaan kuntoutukseen.

ESCin suosituksen (4) mukaan ikääntyneen sydänkuntoutuksessa keskeisiä elementtejä ovat. (suluissa tutkimusnäytön taso ko. komponentin hyödystä)

•  alkuarviointi (A)
• fyysiseen aktiivisuuteen kannustaminen (A
• liikuntaharjoittelu (A
• ravitsemusohjaus (A)
• painon seuranta ja ohjaus (A
• veren rasvojen hoito (A)
• verenpaineen hoito ja seuranta (A)
• tupakoinnin lopettaminen (A)
• psykososiaalinen tuki (A)
• kotiharjoittelun ohjaus (C)

Alkuarviointi

• Ikääntyneen tutkimisessa on huomioitava erityisesti sairaushistoria, sydänsairauden ilmenemismuodot (kuten sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, eteisvärinä, perifeerinen ateroskleroosi, aivohalvaukset, munuaisten vajaatoiminta) sekä sydänsairauksien vaaratekijät
• Muut sairaudet voivat vaikuttaa kuntoutuksen suunnitteluun (esim. COPD, näkö-/kuulo-ongelmat, nivelrikot, osteoporoosi, inkontinenssi, kognitiiviset ongelmat, dementia)
• ADL-toiminnot
• Kaatumisriskin selvitys
• Mahdollisuudet osallistua ohjattuun/ omatoimiseen harjoitteluun

Liikuntaharjoittelu

Yksilöllinen harjoitteluohjelma, jossa on huomioitu

• muut sairaudet ja lähtötason fyysinen suorituskyky sekä mahdolliset liikuntarajoitukset
• kestävyyden, voiman, liikkuvuuden, koordinaation ja tasapainon harjoittaminen
• matala aloitusintensiteetti ja asteittainen kuormituksen lisäys oiretason alapuolella
• aerobisen liikunnan aloittaminen 35-70% maksimisyykkeestä tai 40-60% maksimaalisesta hapenotosta (VO₂), rasitustasoa lisätään, mikäli ei oireita 70-85% maksimisykkeeseen tai 60-80% VO₂:een
• harjoituskertoja 3-4 viikossa, tavoitteena noin 30min kerrallaan, ikääntyneet tarvitsevat usein yli 12 viikon harjoitusjakson optimaalisen kunnon saavuttamiseksi
• voimaharjoittelu aerobisen harjoittelun välipäivinä kevyellä-kohtalaisella kuormitustasolla (30-70% 1RM:sta) ja lisätään, mikäli ei oireita 70-85%:iin 1RM:sta (kohtalainen-kuormittava), 8-12 toistoa 6-8:lle lihasryhmälle. Sarjoja 2-3. Harjoituksen kesto 40-60min
• yksittäisten lihasryhmien harjoitukset hyvin iäkkäille
• vältettävä harjoituksia, joissa tulee nopeita asennon muutoksia ortostaattisen hypotensioriskin vuoksi

Ravitsemusohjaus ja painonhallinta

•  riittävä energian ja proteiinien saanti
• iäkkäät harvemmin vaikeasti ylipainoisia, erityisesti sydämen vajaatoimintapotilailla kakeksiariski
• tavoitteena BMI 28-29

Veren rasva-arvot

• iäkkäät hyötyvät statiinilääkityksestä kuten nuoremmatkin ellei heillä ole liitännäissairauksia tai hauraus-raihnausoireyhtymää

Verenpaineen hoito

• iäkkäillä tavoiteverenpaine 130-139/80mmHg, alle 130mmHg verenpainearvoja ei tavoitella
• muu lääkitys ja mahdolliset yhteisvaikutukset tulee huomioida
• suolan vähentäminen
• painon alentaminen ylipainoisilla, ei-sarkopeenisilla potilailla

Psykososiaalinen tuki

• masennuksen ja ahdistuneisuuden tunnistaminen ja hoito

Vesiliikunta sopii sydänkuntoutujalle

 

 

Kun lukee suosituksia, joiden takana on vahva tutkimusnäyttö, voisi kuvitella, että sydänpotilaan kuntoutus olisi itsestään selvä mahdollisuus sydäntapahtuman tai -toimenpiteen jälkeen sekä oleellinen hoitomuoto kroonisissa sydänsairauksissa. Kaikki tiedämme, että Suomessa näin ei ole. Tarvitaan edelleen valtavasti työtä ja asennemuutosta sydänkuntoutuksen aseman tunnustamiseksi ja tilanteen korjaamiseksi. 

 

Rahastakaan se ei voi olla kiinni, sillä on voitu osoittaa, että akuutin sepelvaltimotapahtuman jälkeisellä sydänkuntoutuksella säästetään noin 1000e/h yhden vuoden aikana. Talousasioissa näyttäisi puuttuvan kokonaisnäkemys  kun säästöt kohdistuvat eri taholle kuin kuntoutuksen kustannukset.

 

Nykyään ikärajoituksia erilaisiin sydäntoimenpiteisiin ei ole samalla tavalla kuin aiemmin. Eikö pitäisi silloin ajatella, että jos iäkkäälle henkilölle kannattaa tehdä kallis ja vaativa toimenpide, myös jatkokuntoutuksella tulisi huolehtia toimintakyvyn palautumisesta/ parantumisesta, jotta toimenpiteen hyöty olisi mahdollisimman hyvä. 

 

Lähteet:

 
1. Laukkanen JA. Cardiac rehabilitation in the modern interventional cardiology era. European Journal of Preventive Cardiology. 2020;27(16):1713-1715. doi:10.1177/2047487320906304 

2. Marcin T, Eser P, Prescott E, et al. Predictors of pre-rehabilitation exercise capacity in elderly European cardiac patients – The EU-CaRE study. European Journal of Preventive Cardiology. 2020;27(16):1702-1712. doi:10.1177/2047487319894676

3. Deng B, Shou X, Ren A, Liu X, Wang Q, Wang B, Wang Y, Yan T, Zhao X, Zhu L. Effect of aerobic training on exercise capacity and quality of life in patients older than 75 years with acute coronary syndrome undergoing percutaneous coronary intervention. Physiother Theory Pract. 2020 Sep 29:1-10. doi: 10.1080/09593985.2020.1825580. Epub ahead of print. PMID: 32991232.

4. Ambrosetti M, Abreu A, Corrà U, et al. Secondary prevention through comprehensive cardiovascular rehabilitation: From knowledge to implementation. 2020 update. A position paper from the Secondary Prevention and Rehabilitation Section of the European Association of Preventive Cardiology. European Journal of Preventive Cardiology. March 2020. doi:10.1177/2047487320913379

 

Pieni poiminta ESCin uusista suosituksista

Euroopan kardiologineuvosto (ESC) julkaisee ja päivittää tutkimusnäyttöön perustuvia sydänpotilaiden hoitosuosituksia. Näiden suositusten pohjalta hoidetaan Suomenkin sydänpotilaita. Akuutin sepelvaltimotapahtuman hoitosuositus on erittäin kattava paketti tutkimuksista, hoitomenetelmän valinnasta, lääkehoidoista ja nämä on käsitelty vielä potilasryhmittäin (diabeetikot, iäkkäät, sydämen vajaatoimintapotilaat). Kannattaa ottaa suosituksesta vaikka pala kerrallaan tarkasteltavaksi.

Aikaisemman suosituksen elämäntapaosiossa on vahvasti suositeltu liikuntaa osana hoitoa. Nyt sydänkuntoutus on entistä selkeämmin määritelty osaksi elämäntapahoitoa ja suosituksen mukaan sitä pitäisi tarjota kaikille sepelvaltimotautia sairastaville ja koska suositus on NSTEMIn hoitoon, erityisesti NSTEMI-potilaille. Jos näin ei ole, pitäisi olla vahvat perusteet suosituksesta poikkeamiseen.

 

ESC suosittelee non-ST-nousuinfarktin jälkeen

- lääkehoidon lisäksi elämäntapojen parantamista (sydänterveyttä edistävään suuntaan) sydän- ja kokonaiskuolleisuuden ja sairastuvuuden vähentämiseksi sekä elämänlaadun parantamiseksi

- kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvia interventioita edistämään terveellisen elämäntavan omaksumista

- moniammatillista liikuntapainotteista kuntoutusta

- moniammatillista hoitoa (kardiologi, lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit, psykologit, lääkehoidon ammattilaiset)

- psykologisia interventioita potilaille, joilla depressiivisiä oireita

- vuosittaista influenssarokotusta

Liikunnan merkitys

Liikunnalla ja hyvällä fyysisellä kunnolla on vaikutusta paitsi moniin sepelvaltimotaudin vaaratekijöihin, myös sydäntapahtuman riskiin. Jokainen 1 mL/kg/min lisäys maksimaalisessa hapenottokyvyssä alentaa 14-17% sydäntapahtumariskiä ja kuolleisuutta sekä miehillä että naisilla. Fyysisen aktiivisuuden/ kestävyysliikunnan suositus sepelvaltimotautipotilaalle on 30-60 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa vähintään 5 päivänä viikossa. Jopa epäsäännöllinen fyysinen aktiivisuus alentaa kuolemanriskiä liikkumattomilla henkilöillä ja lisääntynyt liikunta alentaa myös sydäntapahtumariskiä. Aiemmin liikkumaton henkilö tarvitsee tukea liikunnan lisäämiseen suositeltuun päivittäiseen 30-60 minuuttiin. Voimaharjoittelu lisää lihasmassaa ja -voimaa, parantaa insuliiniherkkyyttä, parantaa lipidiprofiilia ja alentaa verenpainetta. 

Sydänkuntoutus

Moniammatillisen sydänkuntoutuksen on johdonmukaisesti osoitettu alentavan sydänkuolleisuutta ja sairaalahoidon tarvetta sepelvaltimotautipotilailla. Useimmiten potilas tulee kuntoutukseen akuutin sydäninfarktin tai revaskularisaatiotoimenpiteen jälkeen, suuri osa kuitenkin jää kuntoutuksen ulkopuolelle. Suosituksen mukaan tähän tuleekin kiinnittää huomiota ja sydänkuntoutusta suositellaan vahvasti kaikille NSTEMI-potilaille.

Lähde

Jean-Philippe Collet, Holger Thiele, Emanuele Barbato, Olivier Barthélémy, Johann Bauersachs, Deepak L Bhatt, Paul Dendale, Maria Dorobantu, Thor Edvardsen, Thierry Folliguet, Chris P Gale, Martine Gilard, Alexander Jobs, Peter Jüni, Ekaterini Lambrinou, Basil S Lewis, Julinda Mehilli, Emanuele Meliga, Béla Merkely, Christian Mueller, Marco Roffi, Frans H Rutten, Dirk Sibbing, George C M Siontis, ESC Scientific Document Group, 2020 ESC Guidelines for the management of acute coronary syndromes in patients presenting without persistent ST-segment elevation: The Task Force for the management of acute coronary syndromes in patients presenting without persistent ST-segment elevation of the European Society of Cardiology (ESC), European Heart Journal, , ehaa575, https://doi.org/10.1093/eurheartj/ehaa575

Marko ja Konsta HIIT-matkalla Norjassa

Trondheimin kuvatuin maisema

Sydänfysioterapiawebinaarissa 11.9. Marko Mahkonen ja Konsta Kossi kertoivat tutustumismatkastaan Norjaan. Pojat ovat tehneet opinnäytetyönsä HIIT-harjoittelusta ja matkalta he hakivat lisää tietoa HIIT-harjoittelun käytännön sovelluksista. He ovat käyttäneet aivan ihailtavasti hyväkseen niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin alan asiantuntijoita, verkostoituminen todellakin kannattaa. Tässä poikien kertomaa: 

Ehdimme myös pyöräilemään upeissa vuonomaisemissa

Marko 51v: Olen ehtinyt perehtyä kestävyysurheilun valmennukseen jo pidemmän aikaa oman ja perheenjäsenten urheiluharrastuksen myötä. Norjasta on tullut kestävyysurheilussa maailman huippuja mm. juoksussa, hiihdossa ja pyöräilyssä. Tämän takia olen seurannut myös alan tutkimusta ja tiesin Norjasta löytyvän mielenkiintoista materiaalia. Onhan heillä tutkittavana olympiavoittajien harjoitusdataa enemmän kuin monella muulla maalla. Omat rytmihäiriöongelmat 2018 syksyllä saivat minut hakemaan tietoa rytmihäiriöistä ja kestävyysurheilusta. Näillä hakutermeillä löysin Cardiac Exercise Research Groupin (CERG) sivut. Olin vaikuttunut kuinka perusteellista tutkimustyötä he olivat tehneet liikunnan ja erityisesti HIIT-harjoittelun (korkeaintensiteettisen intervalliharjoittelun) vaikutuksista sydänterveyteen.

Loppuvuodesta 2018 olin yhteydessä Tays sydänsairaalaan ja tiedustelin heidän kiinnostustaan yhteistyöhön opinnäytetyön tiimoilta. Jo ensimmäisen puhelun aikana Heidi Mahrberg kertoi, että heillä olisi suunnitelmissa tutkia HIIT-harjoittelun soveltuvuutta sydänkuntoutukseen. Tämä oli täydellinen yhteensattuma! Pian tämän jälkeen ehdotin opiskelukaverilleni Konstalle yhteistä opinnäytetyötä. Konstalla on pitkä kokemus HIIT-harjoittelusta niin käytännössä ryhmäliikunnanohjaajana kuin teoriassakin. Ajattelin että meidän yhdistetyillä tiedoillamme ja kokemuksilla olisi mahdollisuus tehdä mielenkiintoinen opinnäytetyö. Pohdiskelin jo tuolloin 2018 syksyllä Konstalle, että 2019 kesällä varmaan pitäisi tehdä vierailu Norjaan.

 

Inger-Lise ja Øivind ottivat meidät lämpimästi vastaan

Konsta 23v: Entisenä jalkapalloilijana kestävyysurheilu ja intervalliharjoittelu ovat tulleet minulle tutuksi jo pienestä asti. Kyseisessä pallopelissähän tulee välillä pidempiä keskitehoisia juoksuja/kävelyitä sekä myös korkeaintensiivisiä nopeita pyrähdyksiä, jotka saattavat kestää pitkään tai olla hyvinkin lyhyitä.

Konsta Gråkallenin huipulla

Oma taustani puhtaasti ja tietoisesti HIIT-harjoittelun parissa alkoi vuosia sitten, kun aloin aktiivisesti ja vakituisesti ohjaamaan Les Mills -konseptin ryhmäliikuntatunteja. Monet näistä tunneista on suunniteltu vastaamaan HIIT:n periaatteita ja kehittämään lihaskunnon lisäksi hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. HIIT-harjoittelun terveysvaikutukset ovat tulleet siis tutuksi minulle omien töiden ja oman tekemisen kautta, ja harjoittelumuodon tehokkuus on nähtävissä tunneilla käyvien ihmisten kunnossa ja fiiliksessä. Tämä on myös innoittajana kiinnostukseeni ja motivaatiooni sydänpotilaiden kuin kenen tahansa muunkin potilaan kuntoutuksessa: ennaltaehkäiseminen ja traumojen hoitaminen fysioterapian ja liikunnan avulla.

Marko ehdotti minulle HIIT-harjoittelun tutkimista osana sydänkuntoutusta teemaksi sekä opinnäytetyökumppanuutta, joten päädyimme tekemään lopputyön yhdessä. Niin kuin mainittu, täydellinen yhteensattuma molempien intressien mukaan! Siitä se sitten lähti, opinnäytetyön taustoitus ja materiaalin hankkiminen.

 

Apua haettiin ja saatiin monelta taholta

HIIT-harjoittelusta sydänkuntoutuksessa oli tehty jo kirjallisuuskatsaustyyppinen opinnäytetyö 2017. Halusimme saada omaan opinnäytetyöhömme kirjallisuuskatsauksen lisäksi käytännön tietoa alan huippututkijoilta niin Suomesta kuin maailmalta. Tutkimusartikkeleihin päätyy vain pieni osa kaikesta kokemuksesta ja havainnoista mitä syntyy joko käytännön kuntoutuksessa tai tutkimusprojektin aikana. Suomen asiantuntijoiden kartoituksessa auttoivat niin Sydänsairaalan väki kuin opettajammekin. Mm. Jarmo Perttuselta saimme suosituksen vierailla Kari Kalliokosken luona Turussa.

Sydänfysioterapeuttien koulutuspäivillä pääsimme haastattelemaan saksalaista sydänkuntoutuksen asiantuntijaa Heinz Lowisia. Arto Hautalalta saimme sähköpostitse materiaalia aiheeseemme liittyen. Kai Savosen tapaaminen Kuopiossa oli ratkaiseva moneltakin kannalta. Hän on ollut toteuttamassa hanketta ”Korkeaintensiteettisen aerobisen intervalliharjoittelun käyttö sydänpotilaiden liikunnallisessa kuntoutuksessa” ja saimme häneltä arvokasta tietoa harjoittelun käytännön toteutuksesta. Lisäksi Kain kautta saimme suoran kontaktin CERG-tutkimusryhmään.

Norjan vierailun tarkoituksena oli päästä haastattelemaan tutkimusryhmää, joka on tutkinut ja julkaissut eniten materiaalia maailmassa HIIT-harjoittelun fysiologisista vaikutuksista ja HIIT-harjoittelun toteutuksesta sydänpotilaille. Lisäksi halusimme nähdä, kuinka kuntoutus toteutetaan käytännössä sekä haastatella paikallisia sydänfysioterapeutteja.

 

Tutkimuskeskuksen välineistöä

Vierailimme Trondheimissä Norjan teknis-luonnontieteellisessä yliopistossa (NTNU) CERG-tutkimusryhmän luona, sekä tutustuimme käytännön sydänkuntoutukseen St. Olavin sairaalassa. CERG-ryhmässä on n. 50 tutkijaa ja ryhmää on johtanut vuodesta 2008 professori Ulrik Wisløff. Ryhmä on tuottanut yli 280 vertaisarvioitua julkaisua. Näistä voisi mainita mm. tutkimuksen (Wisløff ym. 2005), jossa osoitettiin ensimmäisen kerran suora syyseuraussuhde vähäisen liikunnan ja kasvaneen sydänsairausriskin välillä. Myöhemmin ryhmä on julkaissut useita tutkimusartikkeleita liittyen HIIT-harjoitteluun ja sen positiivisiin vaikutuksiin niin sydänsairauksiin kuin myös muihin elämäntapoihin liittyviin sairauksiin. Näistä tutkimuksista onkin muodostunut CERG-ryhmän työn ydin.

Tutkimustieto vahvistaa HIITin tehon 

Teimme opinnäytetyössämme haastatteluiden lisäksi kirjallisuuskatsauksen, johon valikoitui 29 tutkimusta. Näiden tutkimusten lisäksi olemme perehtyneet kymmeniin julkaisuihin aiheesta jo ennen opinnäytetyötä. Tutkimusaineisto on siis laaja ja yleisesti ottaen voidaan tiivistää: HIIT-harjoittelu parantaa merkittävästi sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa, ollen usein ylivoimainen kohtuullisesti kuormittavaan liikuntaan verrattuna (Weston, Wisløff & Coombes 2014). HIIT-harjoittelu vaikuttaa positiivisesti myös useisiin muihin terveystekijöihin. Vaikutus on samantasoinen tai parempi kohtuullisesti kuormittavaan liikuntaan verrattuna ja muutokset saadaan aikaan lyhyemmässä ajassa. Jos ajatellaan liikunnan olevan lääke, niin HIIT-harjoittelu vaikuttaisi olevan se tehokkaampi vaihtoehto. 

HIIT-harjoittelua on tutkittu useilla eri kuormitusjaksoilla myös sydänkuntoutukseen liittyvissä tutkimuksissa. Kestävyysurheilututkimuksessa variaatiota on vielä enemmän. Haastatteluidemme ja kirjallisuuskatsauksen perusteella lyhyillä ja hyvin korkeaintensiteettisillä kuormitusjaksoilla, Sprintti-intervalliharjoittelulla (SIT) voidaan erityisesti parantaa maksimikestävyyttä. Muun muassa Kalliokoski oli suorittanut SIT-tyyppisiä interventioita diabetesta sairastaville potilaille, ja tällä oli saatu aikaan merkittäviä tuloksia ja parannuksia treenattujen lihasryhmien voimatasoissa. 

 

Kovatehoinen intervalliharjoittelu HIIT, joka tehdään 85 – 95 % teholla maksimisykkeestä, näyttäisi taas olevan optimaalinen intensiteettitaso maksimaalisen hapenottokyvyn parantamiseen. Tällöin kuormitusjakson pituus voi olla pidempi, esim. 4 minuuttia, jolloin saadaan noin 2 minuutin ajalle maksimaalinen virtaus sydämeen. 

 

Mihin oikein yritetään vaikuttaa? 

 

Logiikka harjoitusohjelman rakentamiseen lähtee kysymyksestä ”Mikä rajoittaa suuretta, johon halutaan vaikuttaa?” Tärkein sydänterveyteen vaikuttavista tekijöistä, joihin voimme vaikuttaa, on maksimaalinen hapenottokyky. Eli tässä tapauksessa kysymys on ”Rajoittaako maksimaalista hapenottokykyä enemmän lihakset vai sydän?” Useimmilla ihmisillä lihasten kapasiteetti ottaa verta vastaan voi olla viisinkertainen verrattuna sydämen pumppauskapasiteettiin (Calbet & Joyner 2010). Eli sydämen pumppauskapasiteetti on useimmiten maksimaalista hapenottokykyä rajoittava tekijä. 

 

Sydämen pumppauskapasiteettiin vaikuttaa luonnollisesti iskutilavuus ja -tiheys. Maksimisykkeeseen ei voi vaikuttaa, joten jäljelle jää iskutilavuus. Sydämen maksimaalinen iskutilavuus saavutetaan lähellä 95% maksimisykkeestä. Näiden tietojen perusteella mm. CERGin suosittelema HIIT-protokolla on 4 * 4 minuuttia 85 – 95 % maksimisykkeestä. Ensimmäisen 4 minuutin kuormitusjakson aikana voi kestää 3 minuuttia saavuttaa oikea kuormitustaso. Kolmen seuraavan kuormitusjakson aikana oikea taso saavutetaan keskimäärin 1-2 minuutin aikana, jolloin saadaan vähintään 2 minuuttia optimaalista harjoitusta. Protokollaan kuuluu hyvä 10 – 15 minuutin lämmittely ennen kuormitusjaksojen alkua, 3 minuutin palauttelut kuormitusjaksojen välillä sekä vähintään 5 minuutin jäähdyttely.

Harjoittelu käytännössä 

 

Pääsimme seuraamaan HIIT-harjoitusta ryhmälle sydänpotilaita St. Olavin sairaalassa. Kesäkaudesta johtuen ryhmässä oli hyvin eri ikäisiä ja eri taustaisia potilaita. Mieleenpainuvin oli ehkä noin 60-vuotias mies, joka treenasi kovalla teholla. Hän kertoi olevansa nyt paremmassa kunnossa, kuin ennen sydänkohtausta. Jokainen treenaaja vaikutti myös pitävän ryhmätilanteesta ja harjoittelumuodostaan, mikä kielii myös harjoittelumuodon monipuolisuudesta ja hauskuudesta, vaikka kovaa jokaisen kuntotasoon suhteutettuna harjoitellaankin.

Opinnäytetyömme ”HIIT-harjoittelu sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutuksessa” julkaistaan pian Theseuksessa. Siitä löytyy tarkempi kuvaus olemassa olevasta tutkimusnäytöstä, sekä suosituksemme HIIT-harjoittelun toteutuksesta osana sydänkuntoutusta.

Maisema Gräkallenilta Tråndheimin suuntaan. Tässä maastossa harjoittelee mm. Johannes Kläbo

Toteemi Bymarkassa

 

Lähteet

Calbet, J.A.L. & Joyner, M.J., 2010. Disparity in regional and systemic circulatory capacities: do they affect the regulation of the circulation? Acta Physiologica, 199(4), pp.393-406.

Weston, K.S., Wisløff, U. and Coombes, J.S., 2014. High-intensity interval training in patients with lifestyle-induced cardiometabolic disease: a systematic re-view and meta-analysis. British journal of sports medicine, 48(16), pp.1227-1234.

Wisløff, U., Najjar, S.M., Ellingsen, Ø., Haram, P.M., Swoap, S., Al-Share, Q., Fernström, M., Rezaei, K., Lee, S.J., Koch, L.G. and Britton, S.L., 2005. Cardiovascular risk factors emerge after artificial selection for low aerobic capacity. Science, 307(5708), pp.418-420.