Eteisvärinä ja liikunta

Tunnistatko flimmerirytmin?

Eteisvärinässä sähköimpulssit kulkeutuvat kaoottisesti toimivista eteisistä sattumanvaraisesti kammioiden puolelle, ja tämän seurauksena syke on epäsäännöllinen. Eteisvärinän lääketieteellinen diagnoosi on fibrillatio atriorum, mutta sitä nimitetään yleensä flimmeriksi.

Eteisvärinä on yleisin sairaalahoitoa vaativa sydämen rytmihäiriö. Eteisvärinä yleistyy iän mukana; yli 75-vuotiaista yksi kymmenestä sairastaa sitä kohtauksittain tai pysyvästi. Rytmihäiriön hoitolinjaksi valitaan joko sykkeenhallinta tai rytminhallinta.Sykkeenhallinnassa eteisvärinä jää pysyväksi ja lääkityksellä pyritään rauhoittamaan nopea kammiorytmi taloudelliseksi. Rytminhallinnassa pyritään korjaamaan eteisvärinä takaisin sinusrytmiin joko sähköisellä rytminsiirrolla tai lääkityksellä, joissakin tapauksissa katetriablaatiolla.

Eteisvärinän pelätyin komplikaatio on aivoinfarkti. Se syntyy kun eteisten väristessä eteiskorvakkeeseen muodostunut verihyytymä lähtee liikkeelle ja päätyy aivovaltimoon. Siksi lähes kaikki eteisvärinäpotilaat tarvitsevat pysyvän verenohennuslääkityksen.

Eteisvärinä ja liikunta

Liikunnalla on useisiin eteisvärinälle altistaviin tekijöihin kuten ylipainoon, korkeaan verenpaineeseen ja dyslipidemiaan positiivinen vaikutus. Vaikka eteisvärinä heikentää suorituskykyä jonkin verran, se ei ole este liikunnalle. Eteisvärinä ei heikennä liikunnan positiivisia vaikutuksia. On kuitenkin näyttöä, että hyvin pitkäkestoinen, kovatehoinen liikunta voi altistaa eteisvärinälle.

Flimmeripotilaan liikunnasta on tehty useita tutkimuksia ja ainakin nämä kaksi katsausta. Ensimmäinen ja viimeinen tutkimus on julkaistu tänä vuonna, molemmat katsaukset ovat vuodelta 2017.

Eteisvärinä, liikunta ja sukupuoli

European Heart Journalin julkaisussa Elliot et al.(1) raportoivat liikunnan annostelun ja eteisvärinän yhteyksistä. Tuloksisissa oli mukana  402406 henkilön  tiedot. Liikunta-aktiivisuutta mitattiin kyselyllä, jonka perusteella arvioitiin liikunta METminuutteina/vk. Seuranta-aika oli keskimäärin 7 vuotta ja seurannan kohteena eteisvärinän lisäksi kammioperäiset rytmihäiriöt ja hitaat rytmihäiriöt.

Keskimäärin liikunnalla oli eteisvärinältä suojaava vaikutus. Tutkijat kuitenkin tarkastelivat tuloksia myös sukupuolen suhteen ja siinä näytti olevan eroja. Naisilla liikunnan suojavaikutus kasvoi liikuntamäärän lisääntyessä aina viikottaiseen 2500 MET-minuuttiin saakka. Miehillä puolestaan suojavaikutus alkoi vähentyä viikottaisen 1500 MET-minuutin jälkeen ja eteisvärinäalttius lisääntyä.

Mekanismi, josta ilmiö johtuu, on epäselvä ja vaatii lisätutkimuksia. Onko mahdollisesti sukupuolien hormonitoiminnan eroilla tai kehonkoostumuksella vaikutusta? Tässä vaiheessa ei osata selittää sukupuolten välisiä eroja kovatehoisen liikunnan vasteissa.

Suositusten mukainen 500-1500 METminuutin viikottainen liikunta vähentää eteisvärinän esiintyvyyttä 5-10% miehillä ja 6-15% naisilla. Kammioperäisten rytmihäiriöiden ilmaantuvuutta tämä liikuntamäärä vähentää 11-22% sekä miehillä että naisilla. Hitaisiin rytmihäiriöihin liikunnan määrällä ei näyttänyt olevan vaikutusta. 

Mitkä sitten ovat kliiniset sovellukset Elliotin tutkimuksesta? Ensimmäinen ja tärkein on, että säännöllisellä liikunnalla on suojaava vaikutus useimpia rytmihäiriöitä vastaan, myös eteisvärinää. Toiseksi, säännöllinen hyvin kovatehoinen/ pitkäkestoinen liikunta voi altistaa eteisvärinälle ja tämä vaikutus näkyy miehillä. Lopuksi, asia kaipaa lisätutkimusta ennenkuin voidaan sanoa, miten sukupuoli vaikuttaa biologiseen vasteeseen. 

Kaavio liikunnan vaikutuksista flimmeriltä suojaaviin ja altistaviin tekijöihin

Oma kommentti

Itse lisäisin tähän selvennykseksi, mitä MET-minuutit tarkoittavat. Tavanomaisessa liikunnassa suojavaikutuksen rajat eivät ylity. Suosituksen mukaisen, 500-1500 METminuutin ylärajan ylitys edellyttää melkoisen suurta liikuntamäärää. Pitkäkestoisessa liikuntasuorituksessa kuten esimerkiksi retkihiihdossa tai maratonjuoksussa eteisvärinän riski voi olla suurentunut ja siksi tällaisia lajeja harrastavien henkilöiden (miesten erityisesti) tulee suhtautua rytmihäiriöihin vakavasti.

2500 METminuuttia tarkoittaa 

• 625min eli 10h 25min kevyttä (4MET tasoista) liikuntaa
• 417min eli n. 7h melko raskasta (6MET) tasoista liikuntaa
• 312 minuuttia eli n. 5 tuntia raskasta (8MET) liikuntaa

1500METminuuttia puolestaan tarkoittaa

• 375min/ n. 6h kevyttä (4MET) liikuntaa
• 250min/ n. 4h kohtalaisen kuormittavaa (6MET) liikuntaa
• 187min/n. 3h kuormittavaa (8MET) liikuntaa
• Harjoitusvasteet flimmeripotilaalla

 

Ohjatun harjoittelun vaikutus suorituskykyyn

Tässä katsauksessa tutkimusryhmä (2) halusi selvittää ohjatun harjoittelun vaikutuksia flimmeripotilaan suorituskykyyn, sydämen toimintaan, painoindeksiin ja elämänlaatuun. Katsaukseen valikoitiin randomoituja kontrolloituja tutkimuksia, joissa verrattin suorituskyvyn, sydämen toiminnan, painon ja elämänlaadun muutoksia ohjatun harjoittelun ja tavanomaisen hoidon välillä.  Tutkimuksia löytyi 25, joista 5 täytti tutkimuskriteerit, yhteensä näissä oli 379 osallistujaa.

Tulosten mukaan ohjattu harjoittelu paransi merkitsevästi suorituskykyä ja vasemman kammion ejektiofraktiota verrattuna kontrolliryhmään.  Myös painoindeksin lasku oli merkitsevä kontrolliryhmään verrattuna. Elämänlaatumittarina käytetyn SF-36-kyselyn yleinen terveys ja vireys-osiot paranivat harjoitteluryhmällä merkitsevästi kontrolliryhmään verrattuna.


Oma kommentti
Tässä katsauksessa oli huomattavaa tuo ejektiofraktion parantuminen

Melkein mikä tahansa liikunta tuo tuloksia

Toiseen katsaukseen (3) otettiin mukaan kuusi randomoitua, kontrolloitua tutkimusta, osallistujia yhteensä 421. Liikuntainterventiona neljässä tutkimuksessa oli sekä aerobista että voimaharjoittelua, yhdessä Qi-gong-harjoittelua ja yhdessä hengityslihasvoimaharjoittelua.

Suorituskykyä arvioitiin joko työmääränä, maksimikuormana, maksimaalisena hapenottokykynä tai kuuden minuutin kävelytestituloksena. Kahdessa tutkimuksessa maksimaalinen hapenottokyky parani harjoitteluryhmällä enemmän kuin ei-harjoittelijoilla ja kahdessa kävelytestitulos parani enemmän harjoittelijoilla kuin ei-harjoittelijoilla. Kaikissa tutkimuksissa suorituskyky parani harjoittelulla, mutta tutkimusten laadun vuoksi katsauksen tekijät pitävät tuloksia vain suuntaa antavina.


Oma kommentti

Tämä katsaus vaikutti siinä mielessä oudolta, että liikuntamuotoa ei oltu määritelty. Hengityslihasvoimaharjoittelulla ja Qi-gong-harjoittelulla kaiketi tähdätään eri tuloksiin kuin aerobisella harjoittelulla. Ovatko tutkimukset mitenkään edes yhteen vedettävissä?

Eteisvärinää sairastavien fyysisen aktiivisuuden vaikutus kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen

Ihan tuoreessa norjalaisessa HUNT-tutkimuksessa (4) selvitettiin eteisvärinäpotilaiden fyysistä aktiivisuutta ja suorituskykyä. Tutkimuksessa oli 117 osallistujaa, joilla kaikilla oli eteisvärinä. Henkilöillä, jotka harrastivat liikuntaa suositusten mukaisesti, oli merkitsevästi pienempi sydänkuoleman riski kuin inaktiiveilla. Suositusten mukaisena  liikuntana pidettiin viikottaista 150 minuutin kohtuukuormitteista tai 75 minuutin kuormittavaa liikuntaa. Inaktiivina pidettiin henkilöä, joka harrasti liikuntaa vähemmän kuin kerran viikossa. Alla olevassa kuviossa liikunta-aktiivisuus on jaettu kolmeen luokkaan: inaktiivit (punainen), vähän, mutta alle suositusten liikkuvat (sininen) ja suositusten mukaan tai enemmän liikkuvat (vihreä).

Fyysisen aktiivisuuden vaikutus kuolleisuuteen

Oma kommentti

Kuten tutkijatkin toteavat, tulokset puoltavat eteisvärinäpotilaiden liikunnan harrastamista. Tämä ei ole sinänsä uutta, mutta hyvän kunnon ja liikunnan merkitys edelleen vahvistuu. Eteisvärinä ei siis ole este liikunnalle. Yleisenä liikuntasuosituksena voidaan pitää kohtuukuormitteista eli suurinpiirtein reippaan kävelyn tasoista liikuntaa 150 minuutia viikossa. Suositusta modifioidaan sitten henkilön kunnon, tavoitteiden ja motivaation mukaan ylös tai alaspäin.

Lähteet:

1. Adrian D Elliott, Dominik Linz, Ricardo Mishima, Kadhim Kadhim, Celine Gallagher, Melissa E Middeldorp, Christian V Verdicchio, Jeroen M L Hendriks, Dennis H Lau, Andre La Gerche, Prashanthan Sanders, Association between physical activity and risk of incident arrhythmias in 402 406 individuals: evidence from the UK Biobank cohort, European Heart Journal, Volume 41, Issue 15, 14 April 2020, Pages 1479–1486, https://doi.org/10.1093/eurheartj/ehz897
 
2. Kato M, Kubo A, Nihei F, Ogano M, Takagi H. Effects of exercise training on exercise capacity, cardiac function, BMI, and quality of life in patients with atrial fibrillation: a meta-analysis of randomized-controlled trials. Int J Rehabil Res. 2017;40(3):193–201. doi:10.1097/MRR.0000000000000232

3. Risom SS, Zwisler AD, Johansen PP, et al. Exercise-based cardiac rehabilitation for adults with atrial fibrillation. Cochrane Database Syst Rev. 2017;2(2):CD011197. Published 2017 Feb 9. doi:10.1002/14651858.CD011197.pub2

4. Lars E Garnvik, Vegard Malmo, Imre Janszky, Hanne Ellekjær, Ulrik Wisløff, Jan P Loennechen, Bjarne M Nes, Physical activity, cardiorespiratory fitness, and cardiovascular outcomes in individuals with atrial fibrillation: the HUNT study, European Heart Journal, , ehaa032, https://doi.org/10.1093/eurheartj/ehaa032