maanantai 28. marraskuuta 2022

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus-suositus päivittyi

Suosituksen historiaa

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus.suositus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2011, toimeenpanijana Suomen Fysioterapeutit. Sen jälkeen sitä on päivitetty vuonna 2016 ja nyt sitten vuonna 2022. Suosituksen perustyöryhmä on pysynyt koko ajan samana, kunnes tähän viimeisimpään päivitykseen saatiin nuorta voimaa KYSistä Renja Karhusen liittyessä mukaan. Renja toimi myös kokoavana kirjoittaja. Työryhmän puheenjohtajana puolestaan oli tuttuun tapaan Arto Hautala.  Suositus löytyy Terveysportista. Referoin tässä nyt hyvinkin vapaasti suosituksen niitä osa-alueita, jotka minulle tuntuivat tärkeimmiltä ja samalla verranut suositusta nykyisiin käytäntöihin.


Työryhmän kokoonpano: Renja Karhunen, Annukka Alapappila, Hanna Häkkinen, Juho Korpi, Jari Laukkanen, Leena Meinilä, Kai Savonen ja Arto Hautala

Sydänkuntoutus voisi säästää miljoonia

Nyt julkaistussa päivityksessä tehtiin muutoksia sisältöön sen mukaisesti, mitä uusin tutkimusnäyttö osoittaa ja esimerkiksi kustannusvaikuttavuus nousi tässä aiempaa vahvemmin esille. Aiheesta tehdyssä systemaattisessa katsauksessa oli mukana myös suomalaistutkimus, jossa todettiin, että liikunnallinen sydänkuntoutusryhmä käytti terveydenhuollon palveluita vuoden seurantajakson aikana keskimäärin 1 652 € potilasta kohden, kun taas tavanomaisen jatkohoidon ryhmässä vastaava luku oli 2629 €. Säästö terveydenhuollon kuluissa oli siis 37 %. Kustannuksina huomioitiin perus- ja erikoissairaanhoidon palvelut, työterveyshuollon palvelujen käyttö ja kuntoutuksen kustannukset vuoden mittaisen seurannan aikana.

Jokainen voi laskea, millaisista rahasummista puhutaan, kun tiedetään, että Suomessa on noin 22000 sairaalahoitojaksoa sepelvaltimotautikohtauksen vuoksi. Vaikka näistä vain puolet osallistuisi liikunnalliseen kuntoutukseen, säästöä voisi kertyä noin 11 miljoonaa euroa. Tämän pitäisi herättää hyvinvointialueiden päättäjiäkin.

Onko hyvinvointialueille siirtyminen uhka vai mahdollisuus

Suosituksessa otettiin myös aiempaa enemmän kantaa kuntoutuksen järjestämiseen ja kuntoutussuosituksen laatimiseen. Kuntoutussuunnitelma tulisi tehdä mahdollisimman varhain, jo akuutissa vaiheessa sairaalassa. Kuntoutuksen järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla ja niissä paikoissa, missä on olemassa toimiva hoitoketju, sitä tulisi vahvistaa hyvien käytäntöjen säilymiseksi. Yhteistyö sekä moniammatillisesti että hoitoketjussa on äärimmäisen tärkeää, jotta ketju ei katkeaisi. Kaikkia kriittisiä osa-alueita, kuten lähetekäytäntöä, tiedonsiirtoa, yhteydenottotapoja jne tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti ja luovasti. Fysioterapeutin ei pidä tyytyä odottamaan lähetettä vaan pyrkiä aktiivisesti kehittämään sydänkuntoutujan hyvää toipumista, ottamaan ideoita sieltä, missä homma toimii ja tuomaan esille liikunnallisen kuntoutuksen mahdollisuuksia.

Kuntoutus on yksilöllistä ja monimuotoista

Suomessa on perinteisesti sydänkuntoutus tapahtunut laitoskuntoutuksena, yleensä kolmen viikon jaksoissa vuoden ajalle sijoitettuna. Joitakin avokuntoutusmalleja on kokeiltu ja niistäkin on hyviä tuloksia. Viime vuosina etäkuntoutus on ottanut kehitysharppauksia. Tutkimuksissa nämä kaikki ovat osoittautuneet tehokkaiksi verrattuna tavanomaiseen hoitoon, josta kuntoutuselementit ovat puuttuneet. Tätä tietoa kannattaa hyödyntää ja kehittää sellaisia malleja, jotka parhaiten sopivat omalle alueelle ja omiin resursseihin. Potilaatkaan eivät ole samanlaisia ja kaikille ei voi tarjota samaa ohjelmaa.

Pitää kuitenkin muistaa, että pelkkä ohjeiden antaminen ei ole kuntoutusta. Liikunnalliseen kuntoutukseen kuuluu lähtötason arviointi, tavoitteiden asettaminen, harjoitussuunnitelma, itse harjoittelu sekä seuranta. Usein tulosten saavuttaminen vaatii tiivistä yhteistyötä esimerkiksi lääkärin, ravitsemusterapeutin tai vaikkapa sosiaalihoitajan kanssa. Potilaan motivaation ylläpitämiseksi kuntoutushenkilöstön tulee tukea liikuntaohjelman toteutumista ja seurata kuntoutuksen edistymistä olennaisena osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, jonka lisäksi potilaalla on oltava mahdollisuus osallistua liikunnalliseen kuntoutukseen tarpeen vaatiessa myös myöhemmin omaehtoisen
kuntoutumisen aikana.

Liikuntasuositus ennallaan

Sepelvaltimotautipotilaan liikuntaan ja kuntoutukseen kuuluvat edelleen oleellisesti sekä kestävyys- että lihasvoimaharjoittelu. Sepelvaltimotautipotilaan fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaharjoittelua lisätään progressiivisesti kohti tavoitetasoa, mikä määritellään yksilöllisesti, liikunnan toivotut vaikutuksen huomioiden.

Liikunnallinen kuntoutus alkaa sairaalavaiheessa, mikä näyttää olevan parhaiten huolehdittu hoitoketjun osa. Sairaalavaiheen jälkeiseen kuntoutukseen ei sitten olekaan satsattu samalla tavalla, vaikka tutkimusten perusteella tiedetään, että elämäntapamuutoksille suotuisin aika on lähellä sairastumista. Esimerkiksi KELAn järjestämää kuntoutusta aletaan yleensä järjestellä aikaisintaan jälkitarkastuksen aikoihin ja siitä menee vielä aikaa kuntoutuksen toteutumiseen. Suosituksen mukaan potilaan tulee saada perusteellinen liikuntaohjaus sekä mahdollisuus osallistua ohjattuun liikuntaan muutamia kertoja sairaalasta kotiutumisen jälkeen.

Suosituksen viesti

Näytön perusteella voidaan sanoa, että sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus on
paitsi kliinisesti vaikuttavaa, myös kustannuksiltaan kannattavaa. Siksi kaikkien sepelvaltimotautipotilaiden hoitoon osallistuvien terveydenhuollon ammattilaisten tulee korostaa liikunnan tärkeää roolia osana potilaan laadukasta hoitoa.

Selkeä, kirjattu toimintamalli liikunnallisen kuntoutuksen etenemisestä ylläpitää hyvää käytäntöä ja vähentää kuntoutukseen osallistumisen sattumanvaraisuutta.

Pitäisikö kuntoutuksen toteutumista seurata

Meillä ei ole KELAa lukuunottamatta kuntoutuksen toteutumisen seurantaa, puhumattakaan tuloksellisuuden seurannasta. Tässä olisi tutkimisen paikka.

Jokainen sydänpotilaiden kanssa työskentelevä fysioterapeutti tietää suosituksen luettuaan, toteutuuko sydänkuntoutus omalla alueella suosituksen mukaisesti. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten suositusta on sovellettu käytäntöön. Olisiko tässä vähintään opinnäytetyön aihe?

Kehittämiskohteita arkeen

Suositustahan ei ole tehty pelkästään tekijöiden iloksi, vaan työkaluksi ja ohjenuoraksi käytäntöön. Kriittisten pisteiden tunnistamiseksi voisit vastata seuraaviin kysymyksiin (valitse kohta, mikä sopii omaan työsarkaasi). Ei-vastaukset antavat selkeän kehittämiskohteen.

Fysioterapeutti sairaalassa

- lähetekäytäntö on aukoton/ systemaattinen

- kotiutuva sydänpotilas saa suullisen ja kirjallisen ohjauksen

- informoin potilaan jatko-ohjauksesta vastaavaa fysioterapeuttia perusterveydenhuollossa/ työterveyshuollossa

- tapaamme säännöllisesti alueen fysioterapeutteja hoitokäytännöistä sopimiseksi

- meillä on kirjattu sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen hoitopolku

Fysioterapeutti perusterveydenhuollossa

- saan informaatiota sairaalasta kotiutuvasta potilaasta

- tiedän, miten sepelvaltimotautipotilaan hoitopolku etenee

- tapaan säännöllisesti hoitoketjuun kuuluvia fysioterapeutteja hoitokäytännöistä sopimiseksi

- kutsun potilaan fysioterapeutin vastaanotolle hoitokäytännön mukaisesti

- teen liikuntasuunnitelman ja sovin seurantakäynneistä 

- tiedän, ketä konsultoida pulmatilanteissa

- ohjaan potilaan liikunnalliseen kuntoutukseen (omaan tk:een, KELAn tai sydänpiirin kuntoutukseen) ja autan hakemuksen tekemisessä

- tiedän, mitä ryhmiä paikkakunnalla on tarjolla sydänkuntoutujalle (tk, liikuntatoimi, yksityiset tms)

Fysioterapeutti työterveyshuollossa

- saan informaatiota sairaalasta kotiutuvasta potilaasta, jonka jatkoseuranta tapahtuu työterveyshuollossa

- osaan arvioida sepelvaltimotautipotilaan kuntoutustarvetta ja auttaa sen järjestämisessä

- osaan ohjata sepelvaltimotautipotilaan liikuntaa 

- tapaan säännöllisesti hoitoketjuun kuuluvia fysioterapeutteja

- tiedän, ketä konsultoida alueella, jos omat tiedot eivät riitä

Fysioterapeutti-yrittäjä, joka ohjaa sydänpotilaita

 - teen yhteistyötä alueeni sairaalan ja tk:n kanssa

 - teen yhteistyötä työterveyshuollon kanssa

- sairaala ja tk sekä yksityiset lääkäriasemat tietävät toiminnastani liikunnallisessa sydänkuntoutuksessa/ valmennuksessa

- tapaan säännöllisesti sydänkuntoutuksen parissa toimivia fysioterapeutteja

- tiedän, ketä konsultoida pulmatilanteissa 

Fysioterapeutti kuntoutuslaitoksessa

 - teen yhteistyötä alueeni sairaalan ja tk:n kanssa

 - teen yhteistyötä työterveyshuollon kanssa

- tapaan säännöllisesti sydänkuntoutuksen parissa toimivia fysioterapeutteja

- tiedän ja tunnen hoitopolut alueilta, joilta ohjautuu potilaita kuntoutukseen

- kuntoutuspalaute näkyy KANTA-arkistossa 


Tämä ei ole mikään kaikenkattava lista, mutta toivon, että herättää ajatuksia ja keskustelua kehittämiskohteista.

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi