Terveisiä Pohjois-Savosta! Sydänfysioterapia Pro-koulutuksesta joulukuussa 2020 valmistunut fysioterapeutti Leena Hartikainen teki kehittämistyönään opasvideon sepelvaltimotautipotilaan ohjaukseen. Aihetta valitessa Leenalla oli mielessä lähinnä yksi apuväline potilasohjaukseen, mutta vuoden edetessä kävi ilmeiseksi, että työ on paljon ajankohtaisempi kuin osattiin kuvitellakaan. Kurssikaverit äänestivät Leenan työn inspiroivimmaksi ja nyt se on jaettavissa myös muille. Ottakaa käyttöön!
Tässäpä Leena terveiset:
Heippa! Olen 35-vuotias, nyt 12-vuotta fysioterapeuttina työskennellyt tyyppi täältä Pohjois-Savosta, lentävien kalakukkojen kaupungista.
Työskentelen KYSillä sydän-ja hengityspotilaiden kanssa, viimeisen vuoden enemmänkin hengitysterapian puolella.
Olen leppoisan puuhakas emäntä (tosin ilman eläimiä), asun maalla ja vapaa-ajallani heiluttelen mieluusti moottorisahaa risukoissa tai kuokkaa kasvimaalla. Rauhoittavaa mentaaliharjoittelua teen kalastamalla, kesällä ongen kohon ja talvella pilkkireiän tuijotus on rauhoittavaa. Aivotoimintaa aktivoin iltaisin sudokuilla siihen saakka kunnes uni voittaa. Perheen ja puuhastelun parissa kuluu suurin osa vapaa-ajastani. Tässä tärkeimmät :D
Miksi lähdin mukaan Sydänfysioterapia Pro-koulutukseen?
Työyksikössäni oli useampia kyseisen koulutuksen käyneitä ja halusin ymmärtää mistä he puhuvat käyttäessään kaikenmaailman hienoja sanoja. Sisuskalufysioterapia on sydäntäni lähellä ja Pro-koulutus tarjosi laajasti oppia ja työkaluja erilaisten potilasryhmien kohtaamiseen ja kuntoutukseen.
Mitä sitten opin? Noh, ainakin ymmärrän paremmin niitä kaikenmaailman hienoja sanoja, joita kollegoilta kuulee. Eli tietoa tuli lisää. Viimeisimmällä kontaktijaksolla minulla oli jopa tunne, että osaanhan minä jo jotain kun luennoitsijoiden luennot eivät olleet enää hepreaa.
Kehittämistehtäväni myötä otin aimo harppauksen digimaailmaan, joka ennen koulutusta oli minulle pelottava mörkö, jotain mistä ei saa käsin kiinni ja minkä toiminnasta ei ole ymmärrystä. Vieläkään en kehu tuota maailmaa ymmärtäväni, mutta osaan jo rohkeammin kysyä apua ja kokeilla eri ohjelmia.
Koulutus antoi ennen kaikkea uusia ihania tuttavuuksia opiskelijatovereideni myötä. Vaikka koulutus toteutui miltei kokonaan etänä, tuli kasvot ja kommenttien myötä kamut tutuiksi. Jos en olisi koulutuksessa ollut, olisin menettänyt ihania keskusteluja ja pohdintoja sekä uuden yhdessä ihmettelyä. Tiedän nyt 16kpl rautaista ammattilaista enemmän kuin vuosi sitten.
Mistä idea videoon?
Töistä. Täällä pohdittiin ääneen joku kerta tiimipalaverissa, että ensitietopäiviä varten tulisi tehdä ohjausvideot, joita voisi esittää jos fysioterapeutti ei pääse paikalle. Ja kun en SydänPro-koulutuksen alussa keksinyt parempaa aihetta, otin pitkin hampain videon tekemisen aiheekseni tietäen että tekeminen tulee olemaan minulle vaativa projekti. Ja niinpä syntyi 16min mittainen ohjausvideo Sepelvaltimotautipotilaan liikunnasta.
Tekoprosessi jakautui kolmeen vaiheeseen: valmisteluun, kypsyttelyyn ja työstöön.
Valmisteluun kuului tiedon kerääminen sepelvaltimotautipotilaan liikunnasta ja motivoivasta ohjauksesta, digiohjaamisesta sekä kyselyjä kollegoilta ja sydänhoitajilta, millaisia asioita ensitietopäivissä potilaat kyselevät aiheeseen liittyen. Pyrkimys oli vastata näihin kysymyksiin.
Kypsyttelyvaihe olikin itselle yllättävän haastava ja pitkä, kesti monta kuukautta ennen kuin idea jalostui mieleisekseni, sopivan leppoisaksi ja tiedontäyteiseksi.
Työstövaihe alkoi videon käsikirjoituksen teolla. Eli käytännössä kirjoitin vuorosanat, suunnittelin mitä tulee dioihin ja mihin tulee videokuvaa. Sen jälkeen kuvasin videot kännykkäkameralla, milloin virittelin kuvaustelineitä kastelukannusta ja milloin videoita kuvasi 8-vuotias kummipoika. Alun videoeditoinnin tein itse yön hämärinä tunteina…
Ohjaajat Leena ja Liisa antoivat vinkkejä, kuinka edetä. Välillä otin vinkistä vaarin ja välillä en pitäen itsepäisesti kiinni näkemyksestäni. Digifossiilina koin suurta tuskaa teknisten asioiden kanssa. Kiitos KYSin mediatuottaja Sakelle! Teknisesti en olisi osannut lähteä toimimaan, häneltä sain hyvät ohjeet, kuinka äänet, videot jne kannattaa tallentaa ja editoida ja mitä KYSin nimissä tuotettavissa materiaaleissa tulee huomioida. Hän myös teki videon loppueditoinnin, eli ammattilaistasoinen laatu on hänen käsialaa muutoin kotikutoisessa tuotoksessa.
Pitkän valmistelu-ja kypsyttelyvaiheen jälkeen olen erittäin tyytyväinen lopputulemaan. Kuvanlaatu näin kännykkäkameralla kuvattuna on välillä hieman kehno, mutta inhimillistääpä tekijääkin hieman.
Kynnys ohjausmateriaalin tuotantoon madaltui
Digiohjausmateriaali on tätä päivää, joten saman tyyppisesti voisi luoda eri potilasryhmille ohjausmateriaalia. Ja kun olen saanut itseni pakotettua tekemään tämmöisen digiloikan, vähensi se itseltäni kynnystä tarttua muihinkin digihaasteisiin. Suunnitteilla on mm etäohjauksen kautta pienryhmäharjoittelua, katsotaan miten tähän jäykkänä digiosaajana taivun.
Ajatuksia Pro-koulutuksesta?
Koulutus haastaa monella tapaa ja sopii hyvin niin uransa alkuvaiheessa olevalle kuin pidempään uralla olleelle. Ja koulutuksessa tuleva oppi osuu monelle erikoisalalle, ei pelkästään sydänterveydestä kiinnostuneille vaan myös laaja-alaisesti elämäntapaohjausta tekeville, ikäihmisten kanssa toimiville jne.Suosittelen!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Yritetään kiireen keskellä pysähtyä välillä nauttimaan elämän pienistäkin asioista, lumisista puista ja pikkupakkasesta, lapsen naurusta ja suklaan syönnistä. Voimia kaikille ihmisläheiseen työhön, yritetään yhdessä viedä pikkuhiljaa fysioterapian osaamista ja näkyvyyttä eteenpäin.
Mottoni: Niin suklaan syönnissä kuin muutenkin elämässä: mieluummin överit kuin vajarit.
Tässäpä linkki videoon, joka löytyy KYSin Youtubesta. https://youtu.be/bW5Dw3SkqFU