 |
| Tihulaiset, joiden kanssa ei paljon blogeja kirjoitella |
Syyskuun etätapaamisella Savosen Kai piti erittäin mielenkiintoisen luennon sydänpotilaan voimaharjoittelusta ja yritän nyt poimia siitä herättelevimmät osat. Tapansa mukaan Kai oli perehtynyt asiaan juurta jaksain ja itselleni uutta oli sydänpotilaan voimaharjoittelun kuormitus, nimenomaan verenpaineen nousun osalta.
Sydänpotilaan liikuntaan kuuluu voimaharjoittelu yhtä oleellisena osana kuin kenelle tahansa. Suosituksen mukaan sitä tulisi olla 2-3 kertaa viikossa. Yleensä suositellaan yhden harjoitteen kuormitukseksi 40-60% 1RM:sta (kertamaksimista), 2-3 sarjaa ja 10-15 toistoa sarjassa.
Kuten tiedetään, voimaharjoittelu ei vaadi samanlaista hapenottokykyä kuin kestävyysliikunta ja sykenousu kuormituksessa on vähäisempi. Sen sijaan ääreisverenkierron vastus ja verenpaineen nousu ovat suuremmat kuin kestävyysharjoittelussa, erityisesti staattisessa lihastyössä. Juuri verenpaineen nousu on se kuormitusvaste, joka sydänpotilaalla saattaa laukaista oireet ja jota tulisi liiallisena välttää.
Verenpaine nousee sitä enemmän, mitä pitempään staattinen lihasjännitys kestää. Myös dynaamisessa lihasvoimaharjoittelussa verenpaine nousee toisto toistolta. Lihasvoimaharjoittelun jatkuessa ja voimatason parantuessa verenpainevaste kuitenkin samalla kuormalla jää vähäisemmäksi, jolloin myös sydämen kuorma vähenee. Tämä on ehkä se oleellisin tekijä, minkä vuoksi sydänpotilaan kannattaa harjoittaa myös lihasvoimaa.
Sarjan pituuden ja kuorman suuruuden vaikutus hemodynaamisiin tekijöihin
Gjøvaagin & kumpp. (1) tutkimuksessa 15 PCI- tai CABG-potilasta tekivät voimaharjoittelua 3x15RM toistolla tai 3x4RM toistolla, satunnaisessa järjestyksessä eri päivinä. 15 toiston sarjan aikana systolinen ja diastolinen verenpaine olivat korkeammat kuin 4 toiston sarjassa. Sykenousu 15 toiston sarjassa oli suurempi kuin 4 toiston sarjassa. Iskutilavuus oli samanlainen molemmilla tavoilla ja 15 toiston sarjan aiheuttama suurempi minuuttitilavuus johtui pääasiassa korkeammasta sykkeestä. Ääreisverenkierron vastus väheni enemmän 15 sarjalla.
Sekä systolinen että diastolinen verenpaine nousivat merkitsevästi molemmilla tavoilla tehdyssä voimaharjoittelussa eli ulkoinen kuorma ei ole nähtävästi ensisijainen verenpainetta nostava tekijä. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää, että korkeampi kuorma+vähäiset toistot on verenpaineen suhteen parempi valinta kuin matala kuorma+useat toistot.
Toisessa tutkimuksessa (2) tutkittiin hemodynaamisia parametreja vastaavalla asetelmalla. 41 tutkittavaa jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen teki jalkaprässissä 40% 1RM:sta 3x16 toistoa ja toinen 80% 1RM:sta 3x8 toistoa. Suoritusnopeudeksi oli määritelty 1s konsentrista ja 1s eksentristä työtä. Sarjojen välissä oli 90s tauko.
Kliinisesti merkitseviä haitallisia muutoksia sykkeessä tai verenpaineessa ei tapahtunut kummassakaan harjoittelumuodossa. 40% 1RM:n kuormalla harjoiteltaessa syke nousi keskimäärin 20 lyöntiä lepotasosta ja verenpaine 17mmHg. 80% 1RM:n kuormalla vastaavat luvut olivat 18 ja 16.
Näissä tutkimuksissa ei painottunut useisiin suosituksiin sisältyvä voimaharjoitteluohje: kohtuullinen kuorma-pitkät sarjat (yleensä 15). Näyttää siltä, että sydänpotilaan voimaharjoittelussa on turvallista käyttää suurempiakin kuormia kun toistot sarjassa ovat alhaiset.
 |
| Dominique, Hansen. et al (3) |
Suoritusnopeuden merkitys hemodynaamisiin vasteisiin
Lamotten & kumpp. (4) tutkimukseen osallistui 17 miespuolista sydänpotilasta. Suoritusnopeudet määriteltiin niin, että
1. Nopea= konsentrinen ja eksentrinen vaihe 1s
2. Kohtalaisen nopea= konsentrinen ja eksentrinen vaihe 2s
3. Hidas= konsentrinen vaihe 2s, isometrinen vaihe 2s ja eksentrinen 2s
Tutkittavat tekivät kolme 10 toiston sarjaa 75% 1RM:sta kullakin tahdilla. Lepovaihe sarjojen välillä oli 1 minuutti.
Sykenousu ja systollinen verenpaine olivat sitä suuremmat, mitä hitaampi oli suoritusnopeus. Ero oli tilastollisesti merkitsevä nopean ja hitaan suoritustavan välillä.
Sarjojen välisen lepotauon vaikutus hemodynaamisiin vasteisiin
Edellisessä tutkimuksessa tutkittiin myös sarjojen välisen lepoajan vaikutusta hemodynaamisiin parametreihin.
Suoritus tehtiin 3x 10 sarjoina nopealla suoritusnopeudella (1+1) ja kuormana 75% 1RM:sta, lepoajat vaihtelivat seuraavasti:
Lyhyt lepoaika= 30s
Kohtalainen loepaika= 60s
Pitkä lepoaika= 90s
Hyvin pitkä lepoaika= 120s
Odotetusti syke- ja systolisen verenpaineen nousu olivat suurimpia kun sarjojen välinen lepoaika oli lyhyt. Erot olivat merkitseviä lyhyen ja pitkän (sekä hyvin pitkän) lepoajan välillä.
Jos halutaan välttää liiallista verenpaineen nousua, kannattaa tulosten mukaan siis valita nopea (1+1) suoritusnopeus 60-120 s sarjojen välisellä lepotauolla.