Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydänfysioterapia ja liikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydänfysioterapia ja liikunta. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. huhtikuuta 2021

Apupumppu- ja sydänsiirtoa odottavan potilaan fysioterapia

SydänfysioterapiaPro-opiskelijoiden kehittämistöiden esittelyvuorossa on tällä kertaa sydämensiirtoon ja apupumppupotilaan hoitoon liittyvät työt. Sydänfysioterapeutti Leena Airaksinen TAYS Sydänsairaalasta teki koosteen sydämensiirtoa odottavien harjoittelusta ja HUSin sydänfysioterapeutit Jenni Suomi ja Annukka Saarelainen kokosivat perehdytysoppaan sydänsiirto- ja apupumppupotilaita hoitaville fysioterapeuteille. Molemmat työt tuovat kaivattua lisätietoa harvinaiseen, mutta todella vaativaan tilanteeseen, jossa fysioterapia on keskeisessä roolissa.

Jenni Suomi ja Annukka Saarelainen

 
Korona-ajan työasut


Leena Airaksinen ennen koronaa...


... ja korona-aikaan

Kehittämistyöt ovat perusteelllisia oppaita sydänsiirtoa odottavien ja apupumppua käyttävien fysioterapiaan eikä niitä ole mahdollista kokonaisuudessan tässä tekstissä käydä läpi. Koska apupumppupotilaiden fysioterapiasta on melko vähän tietoa saatavilla, kokosin molemmista töistä keskeisiä asioita. Yhteystiedot ovat tekstin lopussa niille, jotka haluavat tarkempaa tietoa aiheesta.

 

Liikunta vaikean vajaatoiminnan hoidossa

 

Sydänsiirto on vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan viimeinen hoitovaihtoehto, kun kaikki muut vaihtoehdot käyvät riittämättömiksi. Siirtoleikkaukseen päätyminen on pitkä prosessi. Prosessi alkaa saattaa alkaa jo kauan ennen itse siirtoleikkausta sydänsiirtojonoon asettamisselvittelyillä. Siirtopäätöksen saamisen jälkeenkin odotusaika itse siirtoon voi olla pitkä ja kuormittaa potilasta henkisesti. 

 

Fyysisen kunnon säilyttäminen siirtoa odotellessa on haastavaa vaikkakin äärimmäisen tärkeää. Tiedetään, että liikunnallinen kuntoutus parantaa sydänsiirtoa odottavan potilaan elämänlaatua kohentamalla suoritus- ja toimintakykyä. Hyvä suorituskyky vähentää sairaalahoidon tarvetta ja nopeuttaa kotiutumista sekä apupumppu- että sydänsiirtoleikkauksen jälkeen.


Liikunnalla on monia vaikutuksia sydämen vajaatoimintaa sairastavilla. Liikunta suurentaa sydämen minuuttitilavuutta maksimirasituksessa sekä syketaajuuden, että iskutilavuuden kasvun myötä. Sympaattisen hermoston aktiivisuus vähenee ja sen vuoksi sykevariaatio suurenee. Liikunnan avulla maksimaalinen ja submaksimaalinen rasituskestävyys paranevat 13-31% vajaatoiminnan oireet kuten väsymys ja hengenahdistus vähenevät. Olennainen merkitys liikunnan vaikutuksista sydämen vajaatoiminnassa perustuu erityisesti luurankolihasten aerobisen energian tuotannon parantumiseen. Endoteelin toiminnan parantumisen vaikutuksesta verenvirtaus suurentuu ja sympaattisen hermoston aktiivisuus vähentyy. Liikunnalla saattaa olla positiivinen vaikutus sydämen vajaatoimintaa sairastavien elämänlaatuun.

 

    Apupumpun huomioiminen fysioterapiassa

     

    Suomessa asennettavat vasemman kammion mekaaniset apupumput (LVAD, Left Ventricular Assist Device) ovat joko jatkuvan virtauksen laitteita eli laitteet eivät luo pulssiaaltoa tai laitteita, jotka tekevät keinotekoisen pulssiaallon. Näissä laitteissa potilaan pulssin seuraaminen on epäluotettavaa vaimentuneen pulssipaineen vuoksi, eikä potilaan verenpainetta voi mitata automaattisella verenpainemittarilla. Verenpaineen mittaaminen onnistuu luotettavasti dopplerin avullla tai arteriakanyylin kautta.

    Sydämen apupumppu voi olla väliaikaisratkaisu sydänsiirtoa tai sydämen toiminnan kohentumista odottaessa. Apupumppu voi myös korvata oman sydämen loppuelämän ajan. Liikuntaa suositellaan apupumpun käyttäjille samasta syystä kuin muillekin sydänpotilaille. Joitakin seikkoja kuitenkin on otettava huomioon.

    Ennen harjoittelun aloittamista yksilöllinen tutkiminen ja liikuntasuunnitelma riskikartoitus. Kartoitetaan nivelliikkuvuudet, koordinaatio, tasapaino, kestävyys, toimintakyky sekä huomioidaan liikuntasuunnitelmassa mahdolliiset liitännäissairaudet. 

    Sekä TAYS Sydänsairaalassa että HUSissa suorituskyvyn kartoittamisessa käytetään mittareina (Kaikkien käytettävien testin viitearvoina käytetään THL:n Toimia-tietokannasta löytyviä arvoja):

    • 6 minuutin kävelytesti - suorituskyky
    • Puristusvoimamittaus - lihasvoima
    • 5-10 x tuolilta ylösnousutesti - lihasvoima
    • MikroRPM-mittaus – sisäänhengityslihasten voima
    • Tasapaino (jalat rinnakkain, puolitandem, tandem 10 sekuntia)
    • MLHFQ – Minnesota Heart Failure Questionnaire -elämänlaatumittari
    • (tarvittaessa pohkeen ympärysmitta – vajaaravitsemus sekä 10 m kävelynopeus osana gerastenia-arviota)

    harjoittelun voi aloittaa kun:

    • hemoglobiini on vähintään 90g/l
    • natrium yli 130mmol/l
    • kalium yli 3,8mmol/l 
    • kreatiini alle 170 (mikromoolia/l)

    Liikunnassa keskeistä:

    • pidennetty asteittainen alku- ja loppuverryttely
    • matala-kohtalainen harjoitusintensiteetti: harjoittelun aloitus RPE 11-14-tasolla, kevyt-kohtalainen kuormitus, walk&talk eli PPP, potilaan oman sykkeen ei pitäisi ylittää 120 harjoittelun aikana ilman valvontaa, vaikkakaan syke ei aina ole havaittavissa-> syke siis on havaittavissa EKG-seurannassa, mutta pulssimittari ei välttämättä kerro luotettavaa pulssia
    • aloitus valvotusti
    • aktiivisen palautumisen aikana jatketaan liikkumista
    • seurantaa jatketaan 15min harjoituksen jälkeen
    • hyviä liikuntamuotoja ovat kävelymatto, kuntopyörä, takareiden harjoitteet pystyasennossa, jalka-prässi, hauiskääntö, keskikehon hallintaharjoitteet ja käsiergometria.

    Harjoittelussa vältetään:

    • hengityksen pidättämistä ja Valsalvaa
    • traumoja verenohennuslääkityksen takia
    • voimakasta lihasväsymistä
    • toistuvia asennon muutoksia ja kumartumisia
    • soutulaitetta
    • alkuvaiheessa pyöräilyä (korkea infektioriski johtojen ulostulokohdassa)
    • kiellettyjä liikuntamuotoja ovat: soutulaite, cross trainer, vatsalihasharjoitteet, molempien käsien samanaikaiset harjoitteet pään yläpuolelle sekä loitonnukset sekä uiminen.

    Erityistä huomioitavaa:

    • potilaan on käytettävä harjoittelun aikana "turvavyötä" pitämään laite stabiilina
    • harjoittelussa on aina oltava mukana matkapakkaus, jossa on vaihtopatterit 
    • voimakkaaseen hikoiluun tai kuivumisen riskiin on kiinnitettävä huomiota ja potilaita on kannustettava juomaan säännöllisesti harjoittelun aikana
    • nopeita asennon vaihteluita makuulta pystyasentoon ja takaisin on vältettävä, koska se voi vähentää laskimopaluuta ja vaikuttaa heikentävästi apupumpun toimintaan

    Kontraindikaatiot

    • makuuasennossa syke yli 100/min
    • happisaturaatio alle 90% (sormioksimetrilla joskus vaikea saada luottavaa lukemaa alhaisen pulsaation vuoksi)
    • laiteongelmat harjoittelun aikana:
    • merkittävä LVAD virtauksen (flow) lasku - harjoittelu on keskeytettävä
    • infektio
    • trombi (tavallisesti todetaan lisääntyneeseen kuormitukseen liittyen)
    • potilas haluaa keskeyttää
    • painon lisääntyminen yli 1,8kg viimeisten 1-3 päivän aikana
    • iskevän tahdistimen antama isku

    Yhteistyö

    Tärkeänä kehittämiskohteena nähdään yhteistyö muiden yliopistosairaaloiden kanssa jo ennen sydänsiirtoa ja luonnollisesti siirron tai apupumpun asentamisen jälkeen. Tällaista yhteistyötä on kaivattu ja kirjattu hoitokäytäntö tuo toivottavasti tähän tarkennusta. Koska siirtopotilaiden hoitovastuu on HUSissa ja hoitotiimiin kuuluu fysioterapeutti, oman erikoissairaanhoidon sydänfysioterapeutin kanssa tehdään aktiivista yhteistyötä. Kannattaa myös olla HUSiin yhteydessä, jotta siellä tiedetään, mitä toimintaa sydänsiirtoa odottaville on mahdollista järjestää.

    Sydänsiirtoa odottavan potilaan liikunta

     

    Leena Airaksisen kehittämistyö lähti työpaikan tarpeesta. Näin Leena kertoi työnsä taustoista:

    Aloitimme sydänsiirtoa odottavien potilaiden liikuntaryhmän vuonna 2019. Halusin löytää ryhmän ohjaamiseni taustalle lisää tutkittua tietoa sekä oppia paremmin vasemman kammion apupumppupotilaiden fysioterapian kiemuroita. 
     

    Sydänsiirtoa odottavien ryhmäharjoittelun sisältö

    Ennen ryhmän aloittamista kaikki ryhmäläiset ovat saaneet yksilöllisen liikuntaohjelman fy-sioterapeutin poliklinikkakäynnillä. Ryhmän liikunta koostuu pääasiassa lihasvoimaharjoit-telusta. Harjoittelu on toteutettu kuntopiirityyppisesti. Ryhmä alkaa alkulämmittelyllä ja tä-män jälkeen on tehty noin 6-10 eri lihasvoimaharjoitetta. Ryhmä päättyy usein lyhyeen rentoutukseen. Ryhmäläiset käyvät vähintään ½ vuoden välein fysioterapeutin yksilövastaanotolla Tays Sydänsairaalassa. Käynnillä kontrolloidaan testit sekä potilas saa yksilöllistä ohjausta liikuntaan ja päivitetyn liikuntaohjelman.
    Ryhmätoiminta on potilaille maksutonta, mutta ryhmään osallistumisesta tehdään kuntalaskutus.

    Useat sydänsiirtoa odottavista potilaista on tuttuja potilaita sairaaloiden fysioterapeuteilla jo vuosia ennen siirtojonoon päätymistä. Ajoittain tuntuu, että koko matka kuljetaan tietyllä tapaa käsi kädessä ja juuri näiden potilaiden fysioterapian parantaminen piti yllä kiinnostusta kehittämistehtäväni aiheeseen koko puolen vuoden ahkeran työskentelyn ajan.

    Tietoa etsin lähinnä ESCin (European Society of Cardiology) ja AHAn (American Heart Association) suosituksista sekä Cochrane-tietokannasta. Tietoa aiheesta löytyi paljon, mutta laadukkaita tutkimuksia tyypilliseen tapaan vähäisesti. Erityisesti ESCin ja AHAn suositukset ovat oivia käytännön työkaluja jokaisella sydänpotilaiden kanssa toimiville fysioterapeuteille - suosittelen. 
     
    Kehittämistyön pohjalta on tehty Sydänsairaalan fysioterapeuttien käyttöön työohjeita sekä perehdytysmateriaalia. Työ on käyty läpi yhdessä kolleegojen kanssa fysioterapeuttien tiimitunnilla.  Poikkeusolot ovat luoneet lisähaasteen uusien käytäntöjen eteenpäin viemiselle. 
    Sydänsiirtoa odottavien ryhmää ohjaavat fysioterapeutit Leena Airaksinen, Tiina Lahtinen ja Johanna Röntynen (TAYS Sydänsairaala)

     
    Kehittämistyötä tehdessäni opin, että yhteistyössä on voimaa. Oli mielekästä tehdä työtä kun meidän pro-porukassa oli mukana ihmisiä, jotka tekevät fysioterapeutin työtä saman harvinaisen potilasryhmän kanssa. Harmillisesti meidän opiskelijaporukan livetapaamiset perui korona, mutta yhteistyötä on ainakin laitettu alulle. Kiitos Jenni ja Annukka <3. Lisäksi kehittämistyötä tehdessäni opin, että uusien asioiden oppiminen ja itsensä haastaminen on mukavaa ja näitähän sydänfysioterapian parissa riittää!

    Säännölliset yhteystyöpalaverit fysioterapeuttien kesken parantaisivat yhteistyötä. Kaikki eivät aina pääse osallistumaan koulutuspäiviin, joten vapaamuotoisempaankin toimintaa tulisi olla. Sydänfysioterapeuttien webinaarit ovat olleet oivallinen keino jakaa osaamista sekä tietoa. 

    Prokoulutusta suosittelen kaikille sydänfysioterapiasta kiinnostuneille. Meidän kurssilla oli sopivassa suhteessa "vasta-alkajia sekä konkareita". Kaikki mahtuvat mukaan.
     
     
    Tärkeimmät lähteet:
    Adamopoulos, S., Corrà, U, Laoutaris, I., Pistono, M., Agostini, P., Coats, A., Crespo Leiro, M., Cornelis, J., Davos, C., Filippatos, G., Lund, L., Jaarsma, T., Ruschitzka, F., Sedero-vic, P. , Schimd, J-P., Volterrani, M., Piepoli, M. 2018. Exercise training in patients with ventricular assist devices: A review of evidence and practical advice. A position paper from the Committee on Exercise Physiology and Training and the Committee of Advanded Heart Failure of the Heart Failure Assisciation of the European Society of Cardiology. Eu-ropean Journal of Heart Failure (2019) 21 3-13.
     
    Ambrosetti, M., Abreu, A., Corra, U., Davos, C., Hansen, D., Frederix, I., Iliou, M., Pedretti, R., Schmid, J-P., Vigorito, C., Voller, H., Wilhelm, M. & Piepoli, M. 2020. Secondary pre-vention through comprehensive cardiovascular rehabilitation: From knowledge to imple-mentation. 2020 update. A position paper from the Secondary Prevention and Rehabilita-tion Section of the European Association of Preventive Cardiology. European Journal of Preventive Cardiology.
     
    Piepoli M, Conraads V, Corrà U, Dickstein, K., Francis, D., Jaarsma, T., McMurray, J., Pieske, B., Piotrowicz, E., Schmid, J-P., Anker, S., Cohen Solal, A., Filippatos, G., Hoes, A., Gielen, S., Giennuzzi, P., Ponikowski, P. 2011.. Exercise training in heart failure: from theory to practice. A consensus document of the Heart Failure Association and the Euro-pean Association for Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. Eur J Heart Fail 2011;13:347-57







    Muuta materiaalia:

    Sydänsiirtopotilaan kotiohje (HUS)

    https://www.terveyskyla.fi/elinsiirtotalo/aikuisten-elinsiirrot/

     

    Yhteystiedot:

    Jenni Suomi (jenni.suomi(at)hus.fi

    Annukka Saarelainen (annukka.saarelainen(at)hus.fi)

    Leena Airaksinen (leena.airaksinen(at)sydansairaala.fi)

     


    torstai 7. tammikuuta 2021

    Uutta ohjausmateriaalia sepelvaltimotautipotilaan liikuntaan

     



    Terveisiä Pohjois-Savosta! Sydänfysioterapia Pro-koulutuksesta joulukuussa 2020 valmistunut fysioterapeutti Leena Hartikainen teki kehittämistyönään opasvideon sepelvaltimotautipotilaan ohjaukseen. Aihetta valitessa Leenalla oli mielessä lähinnä yksi apuväline potilasohjaukseen, mutta vuoden edetessä kävi ilmeiseksi, että työ on paljon ajankohtaisempi kuin osattiin kuvitellakaan. Kurssikaverit äänestivät Leenan työn inspiroivimmaksi ja nyt se on jaettavissa myös muille. Ottakaa käyttöön!

    Tässäpä Leena terveiset:


    Heippa! Olen 35-vuotias, nyt 12-vuotta fysioterapeuttina työskennellyt tyyppi täältä Pohjois-Savosta, lentävien kalakukkojen kaupungista.

    Työskentelen KYSillä sydän-ja hengityspotilaiden kanssa, viimeisen vuoden enemmänkin hengitysterapian puolella.

    Olen leppoisan puuhakas emäntä (tosin ilman eläimiä), asun maalla ja vapaa-ajallani heiluttelen mieluusti moottorisahaa risukoissa tai kuokkaa kasvimaalla. Rauhoittavaa mentaaliharjoittelua teen kalastamalla, kesällä ongen kohon ja talvella pilkkireiän tuijotus on rauhoittavaa. Aivotoimintaa aktivoin iltaisin sudokuilla siihen saakka kunnes uni voittaa. Perheen ja puuhastelun parissa kuluu suurin osa vapaa-ajastani. Tässä tärkeimmät :D

    Miksi lähdin mukaan Sydänfysioterapia Pro-koulutukseen?


    Työyksikössäni oli useampia kyseisen koulutuksen käyneitä ja halusin ymmärtää mistä he puhuvat käyttäessään kaikenmaailman hienoja sanoja. Sisuskalufysioterapia on sydäntäni lähellä ja Pro-koulutus tarjosi laajasti oppia ja työkaluja erilaisten potilasryhmien kohtaamiseen ja kuntoutukseen.

    Mitä sitten opin? Noh, ainakin ymmärrän paremmin niitä kaikenmaailman hienoja sanoja, joita kollegoilta kuulee. Eli tietoa tuli lisää. Viimeisimmällä kontaktijaksolla minulla oli jopa tunne, että osaanhan minä jo jotain kun luennoitsijoiden luennot eivät olleet enää hepreaa.

    Kehittämistehtäväni myötä otin aimo harppauksen digimaailmaan, joka ennen koulutusta oli minulle pelottava mörkö, jotain mistä ei saa käsin kiinni ja minkä toiminnasta ei ole ymmärrystä. Vieläkään en kehu tuota maailmaa ymmärtäväni, mutta osaan jo rohkeammin kysyä apua ja kokeilla eri ohjelmia.

    Koulutus antoi ennen kaikkea uusia ihania tuttavuuksia opiskelijatovereideni myötä. Vaikka koulutus toteutui miltei kokonaan etänä, tuli kasvot ja kommenttien myötä kamut tutuiksi. Jos en olisi koulutuksessa ollut, olisin menettänyt ihania keskusteluja ja pohdintoja sekä uuden yhdessä ihmettelyä. Tiedän nyt 16kpl rautaista ammattilaista enemmän kuin vuosi sitten.

    Mistä idea videoon?


    Töistä. Täällä pohdittiin ääneen joku kerta tiimipalaverissa, että ensitietopäiviä varten tulisi tehdä ohjausvideot, joita voisi esittää jos fysioterapeutti ei pääse paikalle. Ja kun en SydänPro-koulutuksen alussa keksinyt parempaa aihetta, otin pitkin hampain videon tekemisen aiheekseni tietäen että tekeminen tulee olemaan minulle vaativa projekti. Ja niinpä syntyi 16min mittainen ohjausvideo Sepelvaltimotautipotilaan liikunnasta.

    Tekoprosessi jakautui kolmeen vaiheeseen: valmisteluun, kypsyttelyyn ja työstöön.

    Valmisteluun kuului tiedon kerääminen sepelvaltimotautipotilaan liikunnasta ja motivoivasta ohjauksesta, digiohjaamisesta sekä kyselyjä kollegoilta ja sydänhoitajilta, millaisia asioita ensitietopäivissä potilaat kyselevät aiheeseen liittyen. Pyrkimys oli vastata näihin kysymyksiin.

    Kypsyttelyvaihe olikin itselle yllättävän haastava ja pitkä, kesti monta kuukautta ennen kuin idea jalostui mieleisekseni, sopivan leppoisaksi ja tiedontäyteiseksi.

    Työstövaihe alkoi videon käsikirjoituksen teolla. Eli käytännössä kirjoitin vuorosanat, suunnittelin mitä tulee dioihin ja mihin tulee videokuvaa. Sen jälkeen kuvasin videot kännykkäkameralla, milloin virittelin kuvaustelineitä kastelukannusta ja milloin videoita kuvasi 8-vuotias kummipoika. Alun videoeditoinnin tein itse yön hämärinä tunteina…

    Ohjaajat Leena ja Liisa antoivat vinkkejä, kuinka edetä. Välillä otin vinkistä vaarin ja välillä en pitäen itsepäisesti kiinni näkemyksestäni. Digifossiilina koin suurta tuskaa teknisten asioiden kanssa. Kiitos KYSin mediatuottaja Sakelle! Teknisesti en olisi osannut lähteä toimimaan, häneltä sain hyvät ohjeet, kuinka äänet, videot jne kannattaa tallentaa ja editoida ja mitä KYSin nimissä tuotettavissa materiaaleissa tulee huomioida. Hän myös teki videon loppueditoinnin, eli ammattilaistasoinen laatu on hänen käsialaa muutoin kotikutoisessa tuotoksessa.

    Pitkän valmistelu-ja kypsyttelyvaiheen jälkeen olen erittäin tyytyväinen lopputulemaan. Kuvanlaatu näin kännykkäkameralla kuvattuna on välillä hieman kehno, mutta inhimillistääpä tekijääkin hieman.

    Kynnys ohjausmateriaalin tuotantoon madaltui


    Digiohjausmateriaali on tätä päivää, joten saman tyyppisesti voisi luoda eri potilasryhmille ohjausmateriaalia. Ja kun olen saanut itseni pakotettua tekemään tämmöisen digiloikan, vähensi se itseltäni kynnystä tarttua muihinkin digihaasteisiin. Suunnitteilla on mm etäohjauksen kautta pienryhmäharjoittelua, katsotaan miten tähän jäykkänä digiosaajana taivun.

    Ajatuksia Pro-koulutuksesta?


    Koulutus haastaa monella tapaa ja sopii hyvin niin uransa alkuvaiheessa olevalle kuin pidempään uralla olleelle. Ja koulutuksessa tuleva oppi osuu monelle erikoisalalle, ei pelkästään sydänterveydestä kiinnostuneille vaan myös laaja-alaisesti elämäntapaohjausta tekeville, ikäihmisten kanssa toimiville jne.Suosittelen!

    Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

    Yritetään kiireen keskellä pysähtyä välillä nauttimaan elämän pienistäkin asioista, lumisista puista ja pikkupakkasesta, lapsen naurusta ja suklaan syönnistä. Voimia kaikille ihmisläheiseen työhön, yritetään yhdessä viedä pikkuhiljaa fysioterapian osaamista ja näkyvyyttä eteenpäin.

    Mottoni: Niin suklaan syönnissä kuin muutenkin elämässä: mieluummin överit kuin vajarit.

    Tässäpä linkki videoon, joka löytyy KYSin Youtubesta.  https://youtu.be/bW5Dw3SkqFU

     


    maanantai 7. joulukuuta 2020

    Vesiliikunta ja sydänsairaus

    Tuoreet sydänfysioterapeutit Suvi ja Jerry

    Marraskuussa SydänfysioterapiaPro-kurssilta valmistuneet opiskelijat Suvi Partanen ja Jerry Soini   tekivät opintojensa kehittämistyönä selvityksen sydänsairaan vesiliikunnasta. Tietoa aiheesta on kaivattu, koska vesiliikunta on suosittua ja siitä on melko vähän ohjeita sydänpotilaille.

    Vedessä liikkuminen on monelle mieluisaa ja varsinkin TULE-ongelmaisille usein helpompaa kuin maalla. Vedessä liikkumiseen liittyy kuitenkin joitakin erityisominaisuuksia verrattuna kuivalla maalla harjoitteluun ja siksi on hyvä pohtia vesiliikunnan fysiologisia vaikutuksia sydän- ja verenkiertoelimistön kannalta.

    Vesiliikunnan pitkäaikaisvaikutukset näyttävät samanlaisilta kuin maalla tapahtuvassa liikunnassa: verenpaine laskee, leposyke laskee ja suorituskyky paranee eli vesiliikunta on ehdottomasti yksi hyvä vaihtoehto myös sydänsairaan liikuntaan.

    Ihmisen elimistö reagoi immersioon eli veden alle menoon ”sukellusrefleksillä”. Se ilmenee mm. bradykardiana, ventilaation ja autonomisen säädön muutoksina sekä verivolyymin uudelleenjakautumisena. Koko kehon ja osittaisen immersion eli upottautumisen vaikutukset poikkeavat toisistaan, joten tässä kirjoituksessa pysytään tilanteessa, että pää pysyy veden pinnan yläpuolella. Sukeltamisen fysiologisista vaikutuksista on kirjoitettu mm. Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteen sivuilla.(1)

    Sydämen syketaajuus levon ja harjoittelun aikana on keskimäärin 10-20 lyöntiä alhaisempi vedessä. Ominaista tutkimustuloksille ovat suuret henkilökohtaiset erot, jotka johtuvat esim. veden lämpötilasta, upotussyvyydestä sekä asennosta. (2)

    Alustavien tutkimustulosten mukaan terveillä parasympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy merkitsevästi veteen upottamisen aikana lepotilanteessa. Tämän seurauksena sykevaihtelu lisääntyy vedessä. Tällä ilmiöllä saattaa olla positiivista merkitystä suunniteltaessa vedessä toteutettavaa kuntoutusohjelmaa esim. sydän- ja verisuonitaudeista kärsiville, ikääntyneille sekä diabeetikoille. Tutkimustyötä sykevaihtelun osalta rasituksen aikana sekä eri potilasryhmillä tarvitaan runsaasti ennen kuin merkittäviä kliinisiä johtopäätöksiä voidaan tehdä.(2)

    Fysiologisiin vasteisiin vaikuttavat

    • immersion (upottautumisen) syvyys
    • veden lämpötila
    • sydänsairaus sekä sydän- ja verenkiertoelimistön kunto

    Immersio 

    Verrattuna maalla liikkumiseen, immersiossa nivelten kuormitus kevenee veden aiheuttaman nosteen vuoksi. Toisaalta veden paine keholla lisää laskimopaluuta ja sitä myötä myös kammioiden täyttymistä.

    Noste

    • veden suurempi tiheys ihmisen kehoon nähden aiheuttaa nosteen, painovoiman vastaisen voiman, joka hidastaa uppoamista
    • noste riippuu siitä määrästä vettä, jonka keho syrjäyttää upottauduttuaan veteen, eli mitä suurempi osa kehosta on vedessä, sitä suurempi on noste
    • veden pinnan yltäessä navan korkeudelle henkilö kevenee noin 40 %, rintalastan korkeudelle  noin 60 % ja hartioiden korkeudelle jopa 85 %, riippuen käsien sijainnista
    • nosteen ansiosta painoa kannattaville nivelille tulee vähemmän kuormitusta ja liikkuminen usein helpottuu

    Hydrostaattinen paine

    • vedessä keskuslaskimopaine kohoaa, koska laskimopaluu tehostuu hydrostaattisen paineen vuoksi (2). Verta siirtyy kehon ääriosista kohti sydäntä, joka keventää sydämen työkuormaa riippuen immersion syvyydestä (3, 4.) Sydäntä kohti siirtyvä verimäärä on keskimäärin 0,7 litraa. Sydämen diastolinen täyttö lisääntyy ¼ litralla, jolloin terveilläkin ihmisillä saattaa esiintyä rytmihäiriöitä    
    • veden paine vaikuttaa verenkiertoon välittömästi mentäessä veteen. Paine vastustaa kehon ääreisosien verenkiertoa ja on sitä voimakkaampi mitä syvemmälle mennään; pystyasennossa kaulaa myöten upoksissa olevan henkilön vartaloon kohdistuu paine, joka on suurin jaloissa ja pienenee kohti lähempänä pintaa olevia kehonosia
    • ulkoisen paineen ansiosta kompressiolle herkät laskimot pystyvät kuljettamaan verta tehokkaammin kohti sydäntä, jolloin laskimopaluu tehostuu huomattavasti
    • laskimopaluun tehostumisesta johtuen sydämen kammiot venyvät ja saavat ne supistumaan tavanomaista voimakkaammin
    • laskimopaluun lisääntyminen ja siitä johtuva sydämen kammioiden laajentuminen voi heikentää läppien toimintaa potilailla, joilla on läppävuoto 
    • verenkierto ohjautuu kohti kehon keskiosia, ääreisverenkierto heikkenee
    • keuhkojen kokonaistilavuus pienenee veden paineesta johtuen ja sisäänhengitystyö lisääntyy. Toisaalta uloshengitys on helpompaa samasta syystä.
    • jos sydän on hyvin vajaatoiminen, oikean kammion toiminta on heikentynyt, tai keuhkovaltimoiden paine on koholla, lisääntynyt laskimopaluu saattaa aiheuttaa oireita kuten hengästymistä tai rytmihäiriötuntemuksia, etenkin jos immersioon liittyy voimakas fyysinen rasitus

     

    Veden lämpötila

    Ihmisen lämmönsäätelymekanismi on yleensä kykenemätön pitämään yllä kehon sisäistä lämpötilaa pitkän vedessä olon aikana, etenkin kylmässä vedessä. Kehon lämpötila saadaankin pidettyä vakio-lämmössä vain kun vesi on lähellä termoneutraalia, noin 34 asteen, tasoa. Uimahallien vesi on yleensä hiukan tätä viileämpää. Kylpylöissä veden lämpötila on useimmiten altaissa termoneutraalilla tasolla, mutta esimerkiksi porealtaissa saattaa olla lämpimämpääkin. Suosituissa paljuissa veden lämpötila nousee hyvinkin lämpimäksi.

    Termoneutraali vesi

    • termoneutraalilla vedellä tarkoitetaan veden lämpötilaa, joka on lähellä kehon normaalia lämpötilaa. Termoneutraalina veden lämpötilana pidetään n. 34 astetta. 
    • termoneutraalissa vedessä systolinen verenpaine nousee jonkin verran, diastolinen pysyy muuttumattomana
    • minuuttitilavuuden ja iskutilavuuden ja  on todettu kasvavan kun ihminen on termoneutraalissa vedessä. Koska termoneutraaliin veteen upotus stimuloi pääasiassa baroreseptoreja, syke laskee ja verisuonten vastus vähenee 
    • termoneutraalissa vedessä keskiverenpaine on verenpainetautia sairastavilla korkeampi kuin terveillä henkilöillä

    Viileä vesi

    • viileässä vedessä sekä systolinen että diastolinen paine nousevat huomattavasti 
    • kylmän veden aiheuttama lisääntynyt katekoliamiinien eritys voi aiheuttaa rytmihäiriöitä henkilöillä, joilla on niihin lisääntynyt alttius
    • systolisen paineen on havaittu nousevan huomattavasti avantouinnissa jo avannon reunalla ennen uintia, jopa 65 mmHg. Diastolinen verenpaine nousee normaalisti vain hieman, mutta joillakin jopa 40 mmH
    • paksu ihonalainen rasvakerros hidastaa elimistön jäähtymistä ja lihavammalla henkilöllä ihon jäähtyminen aiheuttaa pienemmän katekoliamiinien erityksen kuin laihalla
    • Anu Salpakosken Pro gradu-työssä (3) todettiin, että verenpainepotilaiden korkeammista lähtöverenpaineista johtuen kylmä allas saattaa nostaa verenpaineita hetkellisesti haitallisen korkealle. Yksittäiset korkeat verenpainelukemat eivät ole yhtä vaarallisia kuin pitkään koholla oleva verenpaine. Kuitenkin henkilöiden, joilla on kohonnut verenpaine, tulisi suhtautua hyvin kylmään veteen menoon, esimerkiksi avantouintiin, varauksella ja riittävällä varovaisuudella

    Lämmin vesi

    • syke laskee huomattavasti termoneutraalissa ja viileässä vedessä, mutta nousee lämpimässä
    • on osoitettu, että termoneutraalia korkeammassa lämpötilassa (hypertermia) keskiverenpaine putoaa merkittävästi verenpainepotilailla kun taas terveillä se pysyy ennallaan

    Vesiliikunnan turvallisuus sydänsairauksissa 

     

    Sydämen vajaatoiminta

    Shah, P. ja kumppanit (4) tutkivat systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan vesiliikunnan turvallisuutta henkilöille, joilla on sydämen vajaatoiminta. Katsaukseen hyväksyttiin 15 tutkimusta. Käsiteltäviä aiheita olivat eri lämpötiloissa olevissa vesissä (kylmä-lämmin-kuuma) oleminen ja vesiliikunta. Tässä katsauksessa lämmin vesi vastaa kutakuinkin termoneutraalia veden lämpötilaa.

     

    Kylmä vesi (12-22°C)

    (2 tutkimusta)

    Lämmin vesi (32-35°C)

    (7 tutkimusta)

    Kuuma vesi (41°C)

    (1 tutkimus)

    HR

    (syke)

    epäjohdonmukaiset tulokset

    laski keskimäärin 7 %

    nousi 33%

    SV

    (iskutilavuus)

     

    nousi keskimäärin 32 %, pl. yksi tutkimus, jossa laski 4%

    nousi 16%

    CO

    (minuuttitilavuus)

    nousi (luku tuntematon)

    nousi keskimäärin 22%

    nousi 50%

    SVR

    (virtausvastus)

    laski (luku tuntematon)

    laski keskimäärin 9%

    laski 41%

    LVEDD

    (vasemman kammion läpimitta täyttyneenä)

     

    keskivaikeassa nousi 19%, vaikeassa nousi 5%

     

    LVESD

    (vasemman kammion läpimitta supistuneena)

     

     

    laski 2,4 - 5,4%

    LVEF

    (vasemman kammion ejektiofraktio)

     

    nousi keskimäärin 13%

    nousi 23%


    Taulukko 1. Veden lämpötilan akuutit vaikutukset hemodynaamisiin muuttujiin tutkittavilla.

    Yhteenvetona katsauksessa todetaan näiden tutkimusten perusteella, että vesiliikunta on turvallista termoneutraalissa vedessä (32-35°C) sellaisille henkilöille, joilla sydämen vajaatoiminta on ollut stabiili vähintään kolmen kuukauden ajan ja immersio on kaularangan tasolle saakka. Sekä kylmässä (12-22°C) että kuumassa (41°C) vedessä oleminen voi aiheuttaa epäsuotuisia vaikutuksia hemodynamiikkaan.

    Henkilöillä, joilla on vaikea vasemman kammion vajaatoiminta, tulisi maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2max) olla vähintään 15 ml/kg/min, jotta he sietäisivät termoneutraalinkaan vesiliikunnan kaularangan tasolle saakka (6 minuutin kävelytestissä tämä tarkoittaa n. 365m tulosta (9)). Kuormitusta voi keventää vähentämällä immersion syvyyttä.

     

    Sepelvaltimotauti

     

    Lee J-Y. ja kumppanit (5) tutkivat vuonna 2017 vesikävelyn vaikutuksia sepelvaltimotautia sairastavilla henkilöillä ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa vanhemmilla aikuisilla, joilla on artroosia alaraajoissa. Vesikävelyä verrattiin maalla tapahtuvaan kävelyyn. Tutkimukseen valittiin 60 sopivaa henkilöä ja heidät jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään: vesikävely-ryhmään (VR) sekä juoksumatto-ryhmään (JR).

    Alussa ja lopussa oli testaukset sekä itse harjoittelu kesti 24 viikkoa. Molemmissa ryhmissä suurimmat muutokset olivat kehon rasvaprosentissa (VR: -2,8 %, JR: -2,7 %) kolesterolissa (VR: -27,2 mg/dL, JR: -23,6 mg/dL), leposykkeessä ( VR: -6,9 bpm, JR: -6,3 bpm) ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnossa. Kuitenkaan ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja, joten vesikävely voi olla yksi vaihtoehto kävelyharjoittelulle sepelvaltimotautia sairastaville.

    Myös veteenmenon nopeus vaikuttaa fysiologisiin vasteisiin. Schega ja kumpp. (6) tutkivat kahdella eri tavalla termoneutraaliin veteen menon fysiologisia vaikutuksia. Toinen protokolla käsitti 5 vaihetta 15 minuutin aikana (STEP) ja toinen (IM) 2 vaihetta 6 minuutin aikana. Loppudiastolinen tilavuus, iskutilavuus ja minuuttitilavuus laskivat STEPissä mutta kasvoivat IM:ssa. Syke laski STEPissä, mutta ei IM:ssa. Tutkimuksessa kuitenkin nähtiin, että immersion kardiovaskulaarivaikutukset erosivat toki ryhmien välillä, mutta myös saman ryhmän henkilöiden välillä. He suosittelevat raajojen vuorottaista immersiota sepelvaltimotautipotilaille valmistautumisena koko kehon immersioon.

    Rytmihäiriöt

    Kehon lämpötilan alenemisen kylmässä vedessä on todettu lisäävän katekoliamiinien eritystä sekä hapen tarvetta. Katekoliamiinit (adrenaliini ja noradrenaliini) ovat sykettä nopeuttavia ja sydämen toimintaa kiihdyttäviä hormoneja, jotka aiheuttavat erityisesti CPVT-potilailla henkeä uhkaavia kammioperäisiä rytmihäiriöitä. (Katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia (engl. catecholaminergic polymorphic ventricular tachycardia , josta usein käytetty lyhenne CPVT)

    Pitkä QT-oireyhtymä on perinnöllinen rytmihäiriösairaus, joka johtuu geenivirheestä. Geenivirhe aiheuttaa ionikanavan rakennepoikkeavuuden sydämessä. Oireena on lyhytkestoinen rytmihäiriökohtaus, joka aiheuttaa hetkellisen tajuttomuuden. Vesiliikunnan kannalta pitkän QT-oireyhtymän olennaiset alatyypit ovat LQT1 ja LQT5, koska näissä rytmihäiriökohtauksen laukaiseva tekijä on tyypillisesti uiminen ja voimakas fyysinen rasitus. Jos alatyyppi ei ole tiedossa, niin toimitaan LQT1 ja 5- alatyyppien mukaisesti eli uimaan ei pidä mennä ainakaan yksin ja erityisesti sukeltamista tulee välttää (7).

    Yhteenveto

    Vaikka vesiliikunta voi altistaa rytmihäiriöille, on se soveltuva liikuntamuoto monelle sydänsairautta sairastavalle.
    • sydämen vajaatoimintaa sairastaville vesiliikunta on turvallista lämpimässä vedessä (32-35°C) silloin, kun sydämen vajaatoiminta on ollut stabiili vähintään kolmen kuukauden ajan ja immersio on korkeintaan kaularangan tasolle saakka.
    • Sepelvaltimotautiin liittyvästä tapahtumasta toipuva henkilö voi harrastaa turvallisesti vesiliikuntaa termoneutraalissa vedessä.
    • jos henkilön sydänsairauteen liittyy alttius vakaville kammioperäisille rytmihäiriöille, uimaan tai vesiliikuntaan ei pidä mennä yksin ja veden lämpötilan on hyvä olla termoneutraalilla tasolla

     Kontraindikaatiot vesiliikuntaan:

    • Akuutin vaiheen infektiosairaudet - Tarttuvat ihottumat
    • Avoimet haavat (tahdistinpotilaat, leikkauksen jälkitila tms.)
    • Vaikea epilepsia
    • Vaikea, instabiili sydänsairaus

    Huomioitavaa vesiliikunnassa

    • Veden lämpötila
    • Veden syvyys
    • Sykkeennousu on hitaampaa vedessä, eikä se nouse niin korkealle kuin maalla (-> hyvä alkuverryttely huomioitava)
    • EA-taidot
    • Kuormitustaso on jokaiselle yksilöllinen ja sitä voi seurata esimerkiksi Borgin RPE-asteikolla

    Suositukset sydänpotilaan vesiliikuntaan 

    Nämä suositukset perustuvat Kelly Johnsonin Bowling Green State Universityssä tekemään opinnäytetyöhön (8)

    1. Sydänkuntoutujan vesiliikunnan ohjaajalla on oltava tietoa sydänsairauksista ja käytettyjen harjoitusmenetelmien vaikutuksista eri sairauksissa. Esimerkiksi sydämen vajaatoimintapotilaan syke voi nousta paljon nopeammin kuin muilla ja turvallisuussyistä sykerajat tulee olla alemmat kuin maalla liikuttaessa. Ohjaajan on huolehdittava, ettei kuntoutuja rasita itseään liikaa ja huolehtii harjoituksen tauotuksesta. Jos mahdollista, syketasoa tulisi ajoittain tarkkailla. Jos potilas on ollut leikkauksessa, haavojen tulee olla täysin parantuneet ennen vesiliikunnan aloittamista.

    2. Potilaille tulee opettaa sykkeen mittaaminen vesiliikunnan aikana. Veteen mentäessä syke laskee, lasku riippuu immersion syvyydestä ja lämpötilasta.  Sykelasku voi olla jopa 25/min; keskimääräinen lasku lantion-olkapäiden syvyisessä immersiossa on  8-17/min. Turvallisuuden varmistamiseksi ohjaajan on huolehdittava harjoituksen tauotuksesta joka 10 minuutti. Tarvittaessa sykkeen voi tauoan aikana mitata.

    3. Turvallisuuden varmistamisesta tulee huolehtia. Kuntoutujilla tulee olla mahdollisuus levätä harjoituksen aikana. Ensiapusuunnitelma on oltava ja ensiaputaidoista huolehdittava.

           a.  Ohjeet ohjaajalle

    • pidä pieni tauko vähintään joka 10. minuutti
    • tarkista oikea veden läpötila ennen harjoitusta
    • valitse sopiva immersiosyvyys jokaiselle potilaalle
    • tarkista ensiapusuunnitelman toimivuus

         b. Ohjeet harjoittelijalle

    • pidä tauko joka 10. minuutti
    • opettele mittaamaan syke myös vedessä
    • noudata saamiasi ohjeita veden lämpötilasta, upottautumisen syvyydestä ja harjoitusintensiteetistä
    • noudata saamiasi ohjeita tilanteessa, jossa sinulla on oireita


    Päätöksentekoalgoritmi vesiliikunnan soveltuvuuden arvioinnissa. Suvi ja Jerry ovat tehneet tämän kerätyn tiedon pohjalta.
     
    Suvi Partanen
    Sydänfysioterapeutti
    partanen.suvi123@gmail.com
     
    Jerry Soini
    Sydänfysioterapeutti
    jerry.soini@gmail.com

     

    Lähteitä:

    1. Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteen nettisivut 

    2. Tapani Pöyhönen. Vesiliikuntatutkimuksen ja kehittämistyön neuvottelupäivä 03.09.2004, Jyväskylä. Suomalainen Vesiliikuntainstituutti 

    3. Salpakoski Anu. VEDEN LÄMPÖTILAN VAIKUTUS VERENPAINEESEEN JA SYKEVARIAATIOON VERENPAINEPOTILAILLA SEKÄ TERVEILLÄ IHMISILLÄ. Biomekaniikan Pro Gradu Kevät 2005 Jyväskylän yliopisto Liikuntabiologian laitos

    4. Shah, P., Pellicori, P., Macnamara, A., Urbinati, A., & Clark, A. L. 2017. Is Swimming Safe in Heart Failure? A Systematic Review. Cardiology in Review, 25(6), 321–325. doi:10.1097/crd.0000000000000154

    5. Lee J-Y.; Joo K-C. & Brubaker P. (2017). Aqua walking as an alternative exercise modality during cardiac rehabilitation for coronary artery disease in older patients with lower extremity osteoarthritis. BMC Cardiovasc Disord 2017 Sep 21;17(1):252. doi: 10.1186/s12872-017-0681-4

    6. Schega L, Claus G, Almeling M, Niklas A, Daly DJ. Cardiovascular responses during thermoneutral, head-out water immersion in patients with coronary artery disease. J Cardiopulm Rehabil Prev. 2007 Mar-Apr;27(2):76-80. doi: 10.1097/01.HCR.0000265033.11930.99. PMID: 17558242.

    7. Lazar, J. M., Khanna, N., Chesler, R., & Salciccioli, L. (2013). Swimming and the heart. International Journal of Cardiology, 168(1), 19–26. doi:10.1016/j.ijcard.2013.03.063 

    8. Johnson, Kelly, "Benefits of Water Exercise for Cardiac Patients: Considerations and Recommendations" (2017). Masters of Education in Human Movement, Sport, and Leisure Studies Graduate Projects. 53. https://scholarworks.bgsu.edu/hmsls_mastersprojects/53 

    9.  Villalobos, Walter, Melo, Clara, Giraldo-Cadavid, Luis, Zulueta, Javier, 2007/10/01. RELATION BETWEEN THE 6-MINUTE WALK TEST AND THE MAXIMUM OXYGEN CONSUMPTION. VL  - 132. DO  - 10.1378/chest.132.4_MeetingAbstracts.609b. CHEST Journal