Apupumppu- ja sydänsiirtoa odottavan potilaan fysioterapia

SydänfysioterapiaPro-opiskelijoiden kehittämistöiden esittelyvuorossa on tällä kertaa sydämensiirtoon ja apupumppupotilaan hoitoon liittyvät työt. Sydänfysioterapeutti Leena Airaksinen TAYS Sydänsairaalasta teki koosteen sydämensiirtoa odottavien harjoittelusta ja HUSin sydänfysioterapeutit Jenni Suomi ja Annukka Saarelainen kokosivat perehdytysoppaan sydänsiirto- ja apupumppupotilaita hoitaville fysioterapeuteille. Molemmat työt tuovat kaivattua lisätietoa harvinaiseen, mutta todella vaativaan tilanteeseen, jossa fysioterapia on keskeisessä roolissa.

Jenni Suomi ja Annukka Saarelainen

 

Korona-ajan työasut

Leena Airaksinen ennen koronaa...

... ja korona-aikaan

Kehittämistyöt ovat perusteelllisia oppaita sydänsiirtoa odottavien ja apupumppua käyttävien fysioterapiaan eikä niitä ole mahdollista kokonaisuudessan tässä tekstissä käydä läpi. Koska apupumppupotilaiden fysioterapiasta on melko vähän tietoa saatavilla, kokosin molemmista töistä keskeisiä asioita. Yhteystiedot ovat tekstin lopussa niille, jotka haluavat tarkempaa tietoa aiheesta.

 

Liikunta vaikean vajaatoiminnan hoidossa

 

Sydänsiirto on vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan viimeinen hoitovaihtoehto, kun kaikki muut vaihtoehdot käyvät riittämättömiksi. Siirtoleikkaukseen päätyminen on pitkä prosessi. Prosessi alkaa saattaa alkaa jo kauan ennen itse siirtoleikkausta sydänsiirtojonoon asettamisselvittelyillä. Siirtopäätöksen saamisen jälkeenkin odotusaika itse siirtoon voi olla pitkä ja kuormittaa potilasta henkisesti. 

 

Fyysisen kunnon säilyttäminen siirtoa odotellessa on haastavaa vaikkakin äärimmäisen tärkeää. Tiedetään, että liikunnallinen kuntoutus parantaa sydänsiirtoa odottavan potilaan elämänlaatua kohentamalla suoritus- ja toimintakykyä. Hyvä suorituskyky vähentää sairaalahoidon tarvetta ja nopeuttaa kotiutumista sekä apupumppu- että sydänsiirtoleikkauksen jälkeen.

Liikunnalla on monia vaikutuksia sydämen vajaatoimintaa sairastavilla. Liikunta suurentaa sydämen minuuttitilavuutta maksimirasituksessa sekä syketaajuuden, että iskutilavuuden kasvun myötä. Sympaattisen hermoston aktiivisuus vähenee ja sen vuoksi sykevariaatio suurenee. Liikunnan avulla maksimaalinen ja submaksimaalinen rasituskestävyys paranevat 13-31% vajaatoiminnan oireet kuten väsymys ja hengenahdistus vähenevät. Olennainen merkitys liikunnan vaikutuksista sydämen vajaatoiminnassa perustuu erityisesti luurankolihasten aerobisen energian tuotannon parantumiseen. Endoteelin toiminnan parantumisen vaikutuksesta verenvirtaus suurentuu ja sympaattisen hermoston aktiivisuus vähentyy. Liikunnalla saattaa olla positiivinen vaikutus sydämen vajaatoimintaa sairastavien elämänlaatuun.

 

Apupumpun huomioiminen fysioterapiassa

 

Suomessa asennettavat vasemman kammion mekaaniset apupumput (LVAD, Left Ventricular Assist Device) ovat joko jatkuvan virtauksen laitteita eli laitteet eivät luo pulssiaaltoa tai laitteita, jotka tekevät keinotekoisen pulssiaallon. Näissä laitteissa potilaan pulssin seuraaminen on epäluotettavaa vaimentuneen pulssipaineen vuoksi, eikä potilaan verenpainetta voi mitata automaattisella verenpainemittarilla. Verenpaineen mittaaminen onnistuu luotettavasti dopplerin avullla tai arteriakanyylin kautta.

Sydämen apupumppu voi olla väliaikaisratkaisu sydänsiirtoa tai sydämen toiminnan kohentumista odottaessa. Apupumppu voi myös korvata oman sydämen loppuelämän ajan. Liikuntaa suositellaan apupumpun käyttäjille samasta syystä kuin muillekin sydänpotilaille. Joitakin seikkoja kuitenkin on otettava huomioon.

Ennen harjoittelun aloittamista yksilöllinen tutkiminen ja liikuntasuunnitelma riskikartoitus. Kartoitetaan nivelliikkuvuudet, koordinaatio, tasapaino, kestävyys, toimintakyky sekä huomioidaan liikuntasuunnitelmassa mahdolliiset liitännäissairaudet. 

Sekä TAYS Sydänsairaalassa että HUSissa suorituskyvyn kartoittamisessa käytetään mittareina (Kaikkien käytettävien testin viitearvoina käytetään THL:n Toimia-tietokannasta löytyviä arvoja):

• 6 minuutin kävelytesti - suorituskyky
• Puristusvoimamittaus - lihasvoima
• 5-10 x tuolilta ylösnousutesti - lihasvoima
• MikroRPM-mittaus – sisäänhengityslihasten voima
• Tasapaino (jalat rinnakkain, puolitandem, tandem 10 sekuntia)
• MLHFQ – Minnesota Heart Failure Questionnaire -elämänlaatumittari
• (tarvittaessa pohkeen ympärysmitta – vajaaravitsemus sekä 10 m kävelynopeus osana gerastenia-arviota)
  

harjoittelun voi aloittaa kun:

• hemoglobiini on vähintään 90g/l
• natrium yli 130mmol/l
• kalium yli 3,8mmol/l 
• kreatiini alle 170 (mikromoolia/l)
  

Liikunnassa keskeistä:

• pidennetty asteittainen alku- ja loppuverryttely
• matala-kohtalainen harjoitusintensiteetti: harjoittelun aloitus RPE 11-14-tasolla, kevyt-kohtalainen kuormitus, walk&talk eli PPP, potilaan oman sykkeen ei pitäisi ylittää 120 harjoittelun aikana ilman valvontaa, vaikkakaan syke ei aina ole havaittavissa-> syke siis on havaittavissa EKG-seurannassa, mutta pulssimittari ei välttämättä kerro luotettavaa pulssia
  
• aloitus valvotusti
• aktiivisen palautumisen aikana jatketaan liikkumista
• seurantaa jatketaan 15min harjoituksen jälkeen
• hyviä liikuntamuotoja ovat kävelymatto, kuntopyörä, takareiden harjoitteet pystyasennossa, jalka-prässi, hauiskääntö, keskikehon hallintaharjoitteet ja käsiergometria.
  

Harjoittelussa vältetään:

• hengityksen pidättämistä ja Valsalvaa
• traumoja verenohennuslääkityksen takia
• voimakasta lihasväsymistä
• toistuvia asennon muutoksia ja kumartumisia
• soutulaitetta
• alkuvaiheessa pyöräilyä (korkea infektioriski johtojen ulostulokohdassa)
• kiellettyjä liikuntamuotoja ovat: soutulaite, cross trainer, vatsalihasharjoitteet, molempien käsien samanaikaiset harjoitteet pään yläpuolelle sekä loitonnukset sekä uiminen.
  

Erityistä huomioitavaa:

• potilaan on käytettävä harjoittelun aikana "turvavyötä" pitämään laite stabiilina
• harjoittelussa on aina oltava mukana matkapakkaus, jossa on vaihtopatterit 
• voimakkaaseen hikoiluun tai kuivumisen riskiin on kiinnitettävä huomiota ja potilaita on kannustettava juomaan säännöllisesti harjoittelun aikana
• nopeita asennon vaihteluita makuulta pystyasentoon ja takaisin on vältettävä, koska se voi vähentää laskimopaluuta ja vaikuttaa heikentävästi apupumpun toimintaan
  

Kontraindikaatiot

• makuuasennossa syke yli 100/min
• happisaturaatio alle 90% (sormioksimetrilla joskus vaikea saada luottavaa lukemaa alhaisen pulsaation vuoksi)
• laiteongelmat harjoittelun aikana:
• merkittävä LVAD virtauksen (flow) lasku - harjoittelu on keskeytettävä
  
• infektio
• trombi (tavallisesti todetaan lisääntyneeseen kuormitukseen liittyen)
• potilas haluaa keskeyttää
• painon lisääntyminen yli 1,8kg viimeisten 1-3 päivän aikana
• iskevän tahdistimen antama isku

Yhteistyö

Tärkeänä kehittämiskohteena nähdään yhteistyö muiden yliopistosairaaloiden kanssa jo ennen sydänsiirtoa ja luonnollisesti siirron tai apupumpun asentamisen jälkeen. Tällaista yhteistyötä on kaivattu ja kirjattu hoitokäytäntö tuo toivottavasti tähän tarkennusta. Koska siirtopotilaiden hoitovastuu on HUSissa ja hoitotiimiin kuuluu fysioterapeutti, oman erikoissairaanhoidon sydänfysioterapeutin kanssa tehdään aktiivista yhteistyötä. Kannattaa myös olla HUSiin yhteydessä, jotta siellä tiedetään, mitä toimintaa sydänsiirtoa odottaville on mahdollista järjestää.

Sydänsiirtoa odottavan potilaan liikunta

 

Leena Airaksisen kehittämistyö lähti työpaikan tarpeesta. Näin Leena kertoi työnsä taustoista:

Aloitimme sydänsiirtoa odottavien potilaiden liikuntaryhmän vuonna 2019. Halusin löytää ryhmän ohjaamiseni taustalle lisää tutkittua tietoa sekä oppia paremmin vasemman kammion apupumppupotilaiden fysioterapian kiemuroita. 

 

Sydänsiirtoa odottavien ryhmäharjoittelun sisältö

Ennen ryhmän aloittamista kaikki ryhmäläiset ovat saaneet yksilöllisen liikuntaohjelman fy-sioterapeutin poliklinikkakäynnillä. Ryhmän liikunta koostuu pääasiassa lihasvoimaharjoit-telusta. Harjoittelu on toteutettu kuntopiirityyppisesti. Ryhmä alkaa alkulämmittelyllä ja tä-män jälkeen on tehty noin 6-10 eri lihasvoimaharjoitetta. Ryhmä päättyy usein lyhyeen rentoutukseen. Ryhmäläiset käyvät vähintään ½ vuoden välein fysioterapeutin yksilövastaanotolla Tays Sydänsairaalassa. Käynnillä kontrolloidaan testit sekä potilas saa yksilöllistä ohjausta liikuntaan ja päivitetyn liikuntaohjelman.
Ryhmätoiminta on potilaille maksutonta, mutta ryhmään osallistumisesta tehdään kuntalaskutus.

Useat sydänsiirtoa odottavista potilaista on tuttuja potilaita sairaaloiden fysioterapeuteilla jo vuosia ennen siirtojonoon päätymistä. Ajoittain tuntuu, että koko matka kuljetaan tietyllä tapaa käsi kädessä ja juuri näiden potilaiden fysioterapian parantaminen piti yllä kiinnostusta kehittämistehtäväni aiheeseen koko puolen vuoden ahkeran työskentelyn ajan.

Tietoa etsin lähinnä ESCin (European Society of Cardiology) ja AHAn (American Heart Association) suosituksista sekä Cochrane-tietokannasta. Tietoa aiheesta löytyi paljon, mutta laadukkaita tutkimuksia tyypilliseen tapaan vähäisesti. Erityisesti ESCin ja AHAn suositukset ovat oivia käytännön työkaluja jokaisella sydänpotilaiden kanssa toimiville fysioterapeuteille - suosittelen. 

 

Kehittämistyön pohjalta on tehty Sydänsairaalan fysioterapeuttien käyttöön työohjeita sekä perehdytysmateriaalia. Työ on käyty läpi yhdessä kolleegojen kanssa fysioterapeuttien tiimitunnilla.  Poikkeusolot ovat luoneet lisähaasteen uusien käytäntöjen eteenpäin viemiselle. 

Sydänsiirtoa odottavien ryhmää ohjaavat fysioterapeutit Leena Airaksinen, Tiina Lahtinen ja Johanna Röntynen (TAYS Sydänsairaala)

 

Kehittämistyötä tehdessäni opin, että yhteistyössä on voimaa. Oli mielekästä tehdä työtä kun meidän pro-porukassa oli mukana ihmisiä, jotka tekevät fysioterapeutin työtä saman harvinaisen potilasryhmän kanssa. Harmillisesti meidän opiskelijaporukan livetapaamiset perui korona, mutta yhteistyötä on ainakin laitettu alulle. Kiitos Jenni ja Annukka <3. Lisäksi kehittämistyötä tehdessäni opin, että uusien asioiden oppiminen ja itsensä haastaminen on mukavaa ja näitähän sydänfysioterapian parissa riittää!

Säännölliset yhteystyöpalaverit fysioterapeuttien kesken parantaisivat yhteistyötä. Kaikki eivät aina pääse osallistumaan koulutuspäiviin, joten vapaamuotoisempaankin toimintaa tulisi olla. Sydänfysioterapeuttien webinaarit ovat olleet oivallinen keino jakaa osaamista sekä tietoa. 

Prokoulutusta suosittelen kaikille sydänfysioterapiasta kiinnostuneille. Meidän kurssilla oli sopivassa suhteessa "vasta-alkajia sekä konkareita". Kaikki mahtuvat mukaan.

 

 

Tärkeimmät lähteet:

Adamopoulos, S., Corrà, U, Laoutaris, I., Pistono, M., Agostini, P., Coats, A., Crespo Leiro, M., Cornelis, J., Davos, C., Filippatos, G., Lund, L., Jaarsma, T., Ruschitzka, F., Sedero-vic, P. , Schimd, J-P., Volterrani, M., Piepoli, M. 2018. Exercise training in patients with ventricular assist devices: A review of evidence and practical advice. A position paper from the Committee on Exercise Physiology and Training and the Committee of Advanded Heart Failure of the Heart Failure Assisciation of the European Society of Cardiology. Eu-ropean Journal of Heart Failure (2019) 21 3-13.

 

Ambrosetti, M., Abreu, A., Corra, U., Davos, C., Hansen, D., Frederix, I., Iliou, M., Pedretti, R., Schmid, J-P., Vigorito, C., Voller, H., Wilhelm, M. & Piepoli, M. 2020. Secondary pre-vention through comprehensive cardiovascular rehabilitation: From knowledge to imple-mentation. 2020 update. A position paper from the Secondary Prevention and Rehabilita-tion Section of the European Association of Preventive Cardiology. European Journal of Preventive Cardiology.

 

Piepoli M, Conraads V, Corrà U, Dickstein, K., Francis, D., Jaarsma, T., McMurray, J., Pieske, B., Piotrowicz, E., Schmid, J-P., Anker, S., Cohen Solal, A., Filippatos, G., Hoes, A., Gielen, S., Giennuzzi, P., Ponikowski, P. 2011.. Exercise training in heart failure: from theory to practice. A consensus document of the Heart Failure Association and the Euro-pean Association for Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. Eur J Heart Fail 2011;13:347-57

Muuta materiaalia:

Sydänsiirtopotilaan kotiohje (HUS)

https://www.terveyskyla.fi/elinsiirtotalo/aikuisten-elinsiirrot/

 

Yhteystiedot:

Jenni Suomi (jenni.suomi(at)hus.fi

Annukka Saarelainen (annukka.saarelainen(at)hus.fi)

Leena Airaksinen (leena.airaksinen(at)sydansairaala.fi)

 

Sternotomian huomiointi sydänleikkauksen jälkeen

Avosydänkirurgialla tarkoitetaan sydänleikkausta, jossa rintalasta halkaistaan, eli tehdään sternotomia. Näin rintakehä voidaan avata operaatiota varten. Ohitusleikkaukset tehdään useimmiten sternotomian kautta, mutta esimerkiksi aorttaläppäkirurgiasta jo iso osa tehdään ns. TAVI-toimenpiteenä eli läppä viedään paikoilleen verisuoniteitse ilman isoa rintakehän avausta. Sternotomiaa käytetään kuitenkin edelleen monissa läppäleikkauksissa, sydänsiirrossa sekä rintakehän alueen leikkauksissa.

Leikkauksen aikana sternumia joudutaan levittämään 10-15cm. Koska kylkiluut kiinnittyvät sternumiin, rintakehän laajeneminen aiheuttaa poikkeuksellisen liikkeen myös kylkiluiden ja rintarangan välisissä liitoksissa. Palleakin venyttyy toimenpiteen aikana jonkin verran.

Leikkauksen jälkeen rintalasta palautetaan entiseen malliinsa yhdistämällä puolikkaat metallilangoilla, tavallisesti 6-8 kohdasta. Metallilangat ovat vahvoja ja kestävät melko paljon rasitusta, voimakkaassa ponnistuksessa heikoksi kohdaksi voikin osoittautua luu, josta lanka saattaa leikkautua läpi. Tukevampia sulkumenetelmiä käytetään kirurgin harkinnan mukaan.

Sternumin luutuminen

TAYSin Sydänsairaalan sydänkirurgi Juha Hautalahti puhui Tampereen Sydänfysioterapiapäivillä sternotomian huomioinnista fysioterapiassa. Hänen mukaansa luutumisessa on kolme vaihetta:

1. Akuutti inflammaatio 0-(3)-7vrk
2. Proliferaatio, kesto 4 vrk-useita kuukausia
- sternotomialinjaan kehittyvä hento rusto korvautuu vähitellen kovalla kalluksella
3. Remodellaatio, kesto kuukausia-vuosia
- kallus mineralisoituu ja muovautuu alkuperäiseen lujuuteensa

Kiinnitettäessä sternumin puoliskoja toisiinsa, suurin sallittu etäisyys luunkappaleiden välillä on 0,2mm. Minimaalinen liike sallitaan, koska se kiihdyttää varhaisen rustosillan muodostumista. Täysin stabiili liitos hidastaa luutumista.

Sternumiin vaikuttavat erottavat voimat

Lateraalisesti suuntautuva voima pyrkii erottamaan sternumin puolikkaita toistaan. Tällaisia voimia ovat voimakas sisäänhengitys, olkavarsien abduktio, ja olkavarsien vaakasuuntainen ekstensio. Myös pectoralis major vaikuttaa supistuessaan liitosta avaavasti.

Rintaontelon voimakas paine vaikuttaa luuliitokseen, esimerkiksi yskiessä rintaontelon paine voi nousta n. 300mmHg tasolle ja tämä saattaa ylittää luun vetolujuuden. Suurin voima yskiessä kohdistuu sternumin alaosaan. Rintakehän muodolla on merkitystä: tynnyrinmallisessa rintaontelossa paineet ovat suuremmat kuin litteämmässä. Monissa keuhkosairauksissa rintakehä on lisäksi jäykkä, jolloin kylkiluiden liike ei ole tasaamassa painetta.

Toistuva tai yhtäkkinen kuormitus voi aiheuttaa metallilankojen leikkautumisen luuhun, jolloin sternumin liitoksesta tulee instabiili. Tämä puolestaan hidastaa luutumista, aiheuttaa kipua ja pahimmassa tapauksessa altistaa haavainfektiolle. Haavainfektion ja instabiliteetin kehittymiselle on lukuisia riskitekijöitä:
- diabetes
- ylipaino
- osteoporoosi
- tupakointi
- sydämen vajaatoiminta
- korkea ikä
- uusinta-avaus vuodon vuoksi
- molempien rintavaltimoiden käyttö
- pitkä perfuusioaika

Potilailla, joilla on riskitekijöitä, sternumin stabiliteettiin on kiinnitettävä erityisen tarkasti huomiota.

Pitkittyneet sternum-kivut

Pitkittyneistä kivuista puhutaan, kun kivut kestävät yli 3 kk. Tyypillisiä tuntemuksia ovat tunnottomuus ja kosketusarkuus ja nämä menevät tavallisesti itsestään ohi. Kuitenkin vielä vuoden päästä rintakehän kipuja on 11-56%:lla, lähteestä riippuen. Sternotomialiitoksen epävakaus voi olla yksi syy kivuille, muita mahdollisia syitä ovat häiriintynyt luutuminen, luun tulehdus, kylkirustojen ja
luiden vauriot, hermopinteet, kaulapunoksen venyttymävamma, yliherkkyys sulkuun käytetyille teräslenkeille, ym.

Infektio, liike luupuoliskoiden välillä sekä sydänperäinen syy kivulle on poissuljettava, jos rintalastan seudun kivut pitkittyvät! 

Tutkimustietoa aiheesta

Tutkimukseen perustuva tieto erilaisten ohjeistusten vaikutuksesta sternotomian paranemiseen on hyvin vähäistä. Nostorajoitteiden merkitystä on kyseenalaistettu, koska yskiminen tuottaa huomattavasti suurempia rintalastaliitosta kuormittavia voimia kuin tavanomaiset arkiaskareet.

Tanskalainen fysioterapeutti Brocki et al. julkaisivat 2010 kirjallisuuskatsaukseen perustuvat suositukset sternotomian jälkeen (Eur J Cardiovasc Nurs. 2010 Jun;9(2):77-84. Brocki BC, Thorup CB, Andreasen JJ.)

He eivät löytäneet mitään tukea painorajoituksille, kunhan yläraajat ovat lähellä vartaloa ja aktiviteetit tehdään alle kipurajan. 

Suositukset Brockin katsauksen perusteella

– vältä molempien käsien venyttämistä taakse yhtä aikaa (10 päivän ajan)

– käsien kuormittaminen on sallittu kun kyynärpäät ovat kiinni vartalossa (8 viikkoa) 

– yläraajojen käyttö on sallittu kivuttomalla liikeradalla  

– yskiessä risti yläraajat rintakehän ympäri halausasentoon

– tukiliiviä tai -vyötä suositellaan tukemaan rintakehää kun liivin kuppikoko on D tai enemmän, BMI on 35 tai enemmän tai potilaalla on krooninen yskä

Kipu rajoituksena

Katijjahbe MA, Granger CL, Denehy L, Royse A, Royse C, Bates R,Logie S, Nur Ayub MA, Clarke S, El-Ansary D. Standard restrictive sternal precautions and modified sternal precautions had

similar effects in people after cardiac surgery via median sternotomy ('SMART'Trial): a randomized trial. J Physiother. 2018 Apr;64(2):97-106.

Tutkimukseen osallistui 72 aikuista, joille tehty sydänleikkaus sternotomiateitse. Osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään 4 päivän kuluttua leikkauksesta. Kontrolliryhmä sai tavanomaiset ohjeet rajoittaa yläraajojen käyttöä 4-6 viikkoa. Koeryhmää ohjeistettiin käyttämään yläraajoja kivun sallimissa rajoissa päivittäisissä toimissa. Muu hoito oli samanlaista molemmille ryhmille ja potilaille soitettiin viikottain 6 viikon ajan. 

Mittareina käytettiin SPPB-mittaria (Short Physical Performance Battery). Mittaukset tehtiin ennen kotiutumista, 4 ja 12 viikon kuluttua leikkauksesta. 

Tulosten mukaan ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa fyysisissä toiminnoissa 4 ja 12 viikon kuluttua leikkauksesta. Johtopäätöksenä tutkijat kyseenalaistavat liialliset rajoitukset sternotomian jälkeen

Posthorax-tukiliivi

Sternotomialiitosta tukemaan on kehitetty erilaisia tukia. Ongelmana on se, että rintakehä pitäisi stabiloida erityisesti kuormitustilanteissa, mutta rintakehän liikkeen pitäisi säilyä niin, että keuhkotuuletus ei kärsi. Fysioterapeutti Minna Berg-Saarinen kertoi Sydänfysioterapiapäivillä TAYSin Sydänsairaalan kokemuksia posthorax-tuesta.

Sydänsairaalassa posthorax-tukea on käytetty systemaattisesti vuodesta 2017 lähtien potilaille, joilla on lisääntynyt mediastiniittiriski. Kokemuksia tuesta kerättiin 69 potilaalta. Heistä 67% oli käyttänyt tukea säännöllisesti 6-8 viikon ajan, loput lyhyemmän ajan. Potilaista 87%  (60 potilasta) koki hyötyneensä tuesta: tuki vähensi kipua, antoi varmuutta arkitoimintoihin ja helpotti kipua. 13% (9 potilasta) ei kokenut tuesta olevan hyötyä. Kenellekään tukea käyttäneistä ei kehittynyt sternuminfektiota.

Tuki vaatii kokemusten perusteella vielä kehittämistä, sillä 33 henkilöä koki tuen käytön epämiellyttäväksi, 30:n mielestä tuki oli hankala pukea ja se haittasi 21 henkilön unta.

Lisää aiheesta
1. Michael Gorlitzer, Florian Wagner, Steffen Pfeiffer, Sandra Folkmann, Johann Meinhart, Theodor Fischlein, Hermann Reichenspurner and Martin Grabenwoeger. 2013. Prevention of sternal wound complications after sternotomy: results of a large prospective randomized multicentre trial
2. Philippe P. Caimmi . Maurizio Sabbatini M., Emmanouil I. Kapetanakis . Silvia Cantone . Marcus V. Ferraz . Mario Cannas . Ugo F. Tesler. 2016. A Randomized Trial to
 Assess the Contribution of a Novel Thorax Support Vest (Corset) in Preventing Mechanical Complications of Median Sternotomy
3. Tsang W, Modi A, Ahmed I, Ohri SK. Do external support devices reduce sternal wound complications after cardiac surgery? Interact CardioVasc Thorac Surg 2016; doi:10.1093/icvts/ivw270.
4. Tsang W, Modi A, Ahmed I, Ohri SK. Do external support devices reduce sternal
wound complications after cardiac surgery? Interact CardioVasc Thorac Surg 2016;
doi:10.1093/icvts/ivw270.

Summary

In open heart surgery, median sternotomy is the typical way to go into the chest wall. This procedure provides access to the heart and lungs for surgical procedures such as heart transplant, corrective surgery for congenital heart defects, or coronary artery bypass surgery.

Instability of the sternum is a rare but sometimes harmful condition. To avoid instability, there are some restrictions after the surgery:

• Avoid stretching both arms backward at the same time (10 days);
• Loaded activities should be done with the elbows close to the body (eight weeks);
• Only move arms within a pain-free range;
• Use leg rolling with counterweighing when getting in and out of bed;
• When coughing cross the arms in a "self-hugging" posture;
• Supportive bra or vest is recommended when breast cup>or=D, body mass index>or=35 or frequent cough.

Posthorax support vest has been in regular use since 2017 in Tampere Heart Hospital. The experience is mostly good but users have reported difficulties to dress the vest. 

Sydänsiirto on sydämen asia

Sydämensiirto on hyvin vaikean sydämen vajaatoiminnan viimeinen hoitovaihtoehto. Kun siirtoon päädytään, sydämessä tapahtuneet muutokset ovat peruuttamattomia ja usein pahenevia. Siirtoajankohta olisi ihanteellisimmillaan sellainen, että sydämen heikentyneestä toiminnasta ei ole vielä aiheutunut muiden elinten pysyviä vaurioita.

Wikipedian piirroskuva siirtosydämestä

Sydänsiirtoja tehdään Suomessa vuosittain parisenkymmentä ja tähän mennessä niitä on tehty yli 500. Sydänsiirrot on keskitetty Helsinkiin Meilahden sairaalaan, mikä on tietysti ihan luonnollista niiden vähäisen määrän vuoksi. Ennen siirtolistalle päätymistä potilas käy Meilahdessa kattavat siirtoselvittelyt ja kun siirtolistalle on päädytty, alkaa lyhempi tai pidempi odotus. Kunnon ylläpito odotusaikana on tärkeää leikkauksen jälkeisen toipumisen edistämiseksi.

Meillä KYSissä oli sattumoisin vuonna 2015 kolme melko samanikäistä potilasta yhtä aikaa sydänsiirtolistalla. Emme tietenkään voineet kertoa heistä toisilleen, mutta sydänfysioterapeuttitiimissämme saimme ajatuksen perustaa "kunnonsäilytysryhmän" siirtoa odottaville, yhdessä sydämen vajaatoimintahoitajan kanssa. Kun sydänsiirtopotilaiden hoidosta vastaava kardiologi Anu Turpeinen näytti vihreää valoa, ryhmätoiminta aloitettiin. Aluksi kokoonnuimme milloin kenellekin sopi, mutta pian sovimme ryhmän kokoontumisajaksi kuukauden ensimmäisen keskiviikon.

Joku voi ihmetellä, miten sydänsiirtoa odottava voi enää harjoitella. Harjoittelun tarkoituksena on säilyttää lihasten kestävyys ja voima niin hyvin kuin mahdollista sairasta sydäntä liikaa rasittamatta. Toteuttamalla kuntoilu niin, että harjoitetaan yhtä lihasryhmää kerrallaan ja huolehditaan riittävästä palautumisesta, sydämen kuormittuminen jää kohtuulliseksi. Tärkeimmät lihasryhmät suorituskyvyn kannalta ovat alaraajojen isot lihakset, pohje-, reisi- ja pakaralihakset. Näiden lihasten voiman ja kestävyyden ylläpito on melko yksinkertaista, mutta joskus puuduttavaa. Ryhmän ideana on ollut antaa vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun, joka voi tapahtua kotona tai kuntosalilla. Sydämensiirron jälkeen kunnon kohennus on helpompi aloittaa kun on edes vähän "pohjia".

Fyysisen harjoittelun ohjaaminen on yksi osa ryhmän sisältöä. Lisäksi mittaamme säännöllisesti suorituskykyä, jotta nähdään, missä mennään. Kiinnitämme huomiota myös rentoutumiseen ja turhan rasituksen keventämiseen. Hengityslihasten harjoittaminen etukäteen tehostaa keuhkotuuletusta myös leikkauksen jälkeen. Varaamme aina aikaa myös keskusteluun ja ajatusten vaihtoon. Uusi ryhmäläinen toivotetaan tervetulleeksi lyhyellä oman tarinan kertomisella. Vajaatoimintahoitaja arvioi osallistujien mahdollisia oireita ja huolehtii tarvittavista jatkotoimenpiteistä jos jotain poikkeavaa ilmenee. Oma osamme on olla rinnallakulkijoita, kuuntelijoita ja kannustajia äärimmäisen stressaavassa tilanteessa.

Ryhmä alkoi kolmella siirtoa odottavalla, mutta on kasvanut vähitellen uusilla osallistujilla. Vajaatoimintahoitaja kutsuu potilaan ryhmään kun siirtoselvittelyjen jälkeen tehdään päätös siirtolistalle ottamisesta. Näiden kolmen vuoden aikana uuden sydämen on saanut 8 ryhmäläistä. Uuden sydämen saaneet ovat jatkaneet ryhmässä toisten tärkeinä tsemppaajina.

Olemme pyrkineet huomioimaan tapaamisten sisällöissä ryhmäläisten toiveet ja niinpä mukana on ollut kardiologi, ravitsemusterapeutti ja toimintaterapeutti, jatkossa myös psykiatrinen sairaanhoitaja. Fysioterapeutti ja sydämen vajaatoimintahoitaja ovat mukana jokaisella tapaamisella. Olemme pikku hiljaa kehittäneet toimintaa ja osastomme fysioterapeutti Riina Lappi teki sydänfysioterapian Pro-opinnoissaan liikuntaohjekirjan fysioterapeutille ja sydänsiirtoa odottavalle potilaalle.

Olimme ajatelleet, että ryhmäläiset saisivat toisistaan vertaistukea, mutta emme arvanneet, miten iso merkitys sillä on. Ryhmä on muotoutunut tiiviiksi ja pitää yhteyttä muuallakin kuin sairaalatapaamisissa. Ryhmässä on tällä hetkellä 9-12 osallistujaa, välillä enemmänkin kun perheenjäsenet ovat mukana. Sydämensiirto on iso asia koko perheelle.

Sydämensiirtopotilaiden hoito Helsingissä on huippuammattitaitoista. Potilaat kuitenkin odottavat uutta sydäntä kotonaan ja palaavat siirron jälkeen kotipaikkakunnilleen, ja hoito siirtyy alkuseurannan jälkeen oman yliopisto- tai keskussairaalan vastuulle. Tällaista ryhmätoimintaa kuin meillä, ei ole toistaiseksi järjestetty muualla Suomessa. Ryhmäläiset ovat toivoneet asialle julkisuutta, että muuallakin huomattaisiin organisoida vastaavaa toimintaa.  

Nyt kun ryhmä on toiminut kolmen vuoden ajan, ihmettelemme, miksemme aloittaneet sitä aikaisemmin. Ison ja kalliin toimenpiteen yhteydessä pitäisi huolehtia kaikin keinoin parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta. Tässä tapauksessa kyse on hyvin pienestä panostuksesta. Osallistujilta saamamme palautteen perusteella panostus on kuitenkin merkityksellistä ja kannustaa meitäkin toiminnan kehittämiseen.

Arto kertoo oman tarinansa. Kuva Kalle Kosunen

Lue Arton kertomus

Lue lisää sydänsiirrosta

Read about heart transplantation

Summary

In Finland heart transplants are performed about 20 in year and from y 1985 over 500. All heart transplants are centralized in Helsinki University Hospital, where the patients stay few weeks. Heart transplants are performed when other treatments for heart problems haven't worked, leading to heart failure.

In 2015 we had three patients, same age, waiting for a transplant operation. We organized a "fit-saving-group" in our hospital (Kuopio University Hospital), the physiotherapist and heart failure nurse was supervising their exercise. The group has grown so that now we have 9-11 participants, 8 of them have got a new heart. When a new patient is accepted to the transplant list, we call him/her to the group.  Arto, who is in the photo, got a new heart in 2016 and after that he has won 3 gold medals in European Transplant and Dialysis Sports Championships (in basket ball, badminton and javelin). The great inspiration to the others.

The group has been important to patients but also to their spouses. We had no idea, how hard and full of stress the situation can be to the family members. It has also been amazing to see that it can be possible to save or even increase muscle strength with seriously ill heart. This group has educated and encouraged us in cardiac rehabilitation and humanity.