Ville Karhunen: Sydänkuntoutuksen merkityksiä

Ville Karhusen tänä vuonna 2018 hyväksytyn pro gradun aihe käsitteli sydänkuntoutuksen merkityksiä sydänkuntoutujille. Gradu on tehty Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksella ja on osa isompaa tutkimusta jonka KELA on rahoittanut. Villen työstä nousi esille seikkoja, jotka sydänkuntoutuksessa on tärkeää ottaa huomioon:

Kuntoutujalla on toivo terveydenmuutoksesta sekä toivo paremmasta hyvinvoinnista. Näiden taustalla on pelko sairaudesta ja huoli omasta terveydestä. Kuntoutujalla on halua kuntoutua, mutta hänellä saattaa olla myös ennakkoluuloja kuntoutusta kohtaan. Nämä ennakkoluulot johtuvat pelosta uuttaa kohtaan ja pelosta epäonnistua. Kuntoutuja saattaa kokea muutokset liian suurina ja ajatella, että vaikka yrittää muutosta niin paluu vanhaan on edessä. Nämä asenteet ja ennakkoluulot voivat heijastua varsinkin omatoimisen jakson aikana niin, että kuntoutusmotivaatiota on vaikeaa löytää itsestään ja kuntoutuja luovuttaa helpommin.

Kuntoutuja saa kuitenkin hyvän pohjan kuntoutukselle kuntoutusviikoilla, jolloin hän on vertaisryhmän kanssa osallistumassa kuntoutukseen. Kuntoutujalle vaikeinta on omatoiminen kuntoutusjakso. Silloin kuntoutujan tulisi löytää itsestään motivaatio tehdä suunnitellut asiat. Elämäntapojen muutos onkin kuntoutujalle suuri ja vaikea tavoite saavutettavaksi. Kuntoutujaa voidaan kuitenkin tukea monilla eri tavoilla. Teknologian avulla kuntoutujalle voidaan asettaa pienempiä tavoitteita, joita suorittamalla liikkuminen voi tulla osaksi hänen elämäntapaansa. Teknologian avulla kuntoutuja voi seurata omaa edistymistään ja samalla saada välittömän palautteen tekemisistään. 

Läheisten tuki on kuntoutujalle tärkeää. Läheisten osallistuessa kuntoutujan mukana toimintaan, kuntoutuja voi saada lisää motivaatiota kuntoutumista kohtaan. Kuntoutujan kannalta tärkeää on myös se, että tavoitteet ovat saavutettavissa olevia.

Merkityksellisimmiksi seikoiksi kuntoutumisen kannalta nousivat

• toivo terveyden muutoksesta
• ennakkoluulot kuntoutuksesta
• kuntoutusviikot
• omatoimisen kuntoutuksen haasteet
• teknologia kuntoutuksen apuna
• läheisten tuki

Minua tietysti alkoi kiinnostaa, mikäs mies tämä Ville Karhunen oikein on ja pakkohan sitä oli selvittää. Tällaisia asioita Ville kertoi:

Olen 34- vuotias mies Jyväskylästä ja harrastan pallopelejä, kuntosalia sekä lukemista. Aikaisemmalta koulutukseltani olen mm. fysioterapeutti sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Valmistuin juuri terveystieteiden maisteriksi, fysioterapia pääaineena. Sivuaineena suoritin opettajaopinnot ja tavoitteena olisikin saada työpaikka opettajana. Minua on kiinnostanut kouluaikana erityisesti kuntoutujien omat kokemukset kuntoutuksesta. Aiheena se oli ajatuksissa jo ennen gradun aloittamista ja aloitusvaiheessa se sitten tarkentui sydänpotilaisiin.

Gradun perusteella pelko uutta kohtaan voi vähentää halua osallistua kuntoutukseen. Saattaa olla, että kuntoutuja ei usko muutoksen mahdollisuuksiin ja halu osallistua vähenee. Mukana saattaa olla myös pelko siitä, että joutuu pettymään. Kuntoutujat haluavat kyllä tietoa ja ohjausta, mutta kun uutta tietoa tulee paljon niin sen sisäistäminen voi olla vaikeaa. Mielestäni näihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan riittävällä tuella ja ohjauksella.

Jos mahdollisuudet olisivat rajattomat, niin aiheesta tarvittaisiin lisää tutkimustietoa ja mielellään vielä monesta eri näkökulmasta. Haluaisin myös, että kuntoutusryhmät jatkaisivat toimintaa kuntoutusviikkojen jälkeen. Tämä vaatii tietenkin sen, että kaikki ovat samalta alueelta kotoisin ja heillä on jokin paikka missä jatkaa kuntoutumista. Rajattomilla mahdollisuuksilla, jokaisella ryhmällä olisi oma kuntouttajaryhmä avustamassa.

Gradussa omatoiminen kuntoutusaika näyttäytyi haasteellisimmalta, eli ihan jokaisen oma arki. Arjessa tulee kuitenkin ne omat päätökset ja haasteet eteen. Kuntoutuminen on pitkä prosessi ja varmasti kaikille tulee ne omat haasteet siinä, kuinka saada elämäntapoja muutettua.

Vertaistuen merkitys näyttäytyi suurena apuna kuntoutujille. Kuntoutujat pitivät siitä, että oman tarinan sai jakaa vertaisen kanssa, joka ymmärsi tilanteen. Vertaistuki vaikuttaisi olevan jaksamisen ja henkisen puolen kannalta tärkeä osa kuntoutumista.

Ryhmässä saadaan sosiaalisia kontakteja vertaisiin ja ohjaajiin. Ryhmätilanteet koettiin miellyttäviksi ja hauskoiksi tavoiksi kuntoutua. Yksilöohjausta kaivattiin oman tilanteen ohjaukseen ja kuntoutuksen henkilökohtaiseen suunnitteluun. Molemmille tavoille on siis paikkansa.

Virtuaalikuntoutus voi mielestäni olla uhka, jos se syrjäyttää täysin kasvokkain tapahtuvan ohjauksen. Virtuaalikuntoutuksessa on paljon mahdollisuuksia, joita pitäisi tutkia. Kuntoutuksen tukena virtuaalinen kuntoutus on suuri mahdollisuus.

Jos itse olisin potilaan asemassa, toivoisin, että minulle jaksettaisiin selittää asiat tarvittaessa moneen kertaan ja tehtäisiin suunnitelma juuri minulle ja minun tarpeisiini. Kuunneltaisiin potilasta.

Itse huolehdin hyvinvoinnista urheilemalla ja lepäämällä. Kun asiat ovat tasapainossa niin yleensä vointikin on parempi. Viimeisin teko oman hyvinvoinnin eteen on karkkilakko.

Lisää aiheesta voit kysellä Villeltä: villekarhunen@outlook.com

Karhunen, Ville 2018. Meanings of rehabilitation for cardio patient

Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, physiotherapy 23 p 1 appendices.

This work is part of a broader rehabilitation project for heart patients. The research framework for a wider study was a randomized controlled arrangement. Randomization is implemented at group level and in pairs of two consecutive groups.

The purpose of my graduate thesis was to find out what kind of meanings the heart rehabilitees give to rehabilitation. The subjects of the study were rehabilitation patients with coronary artery disease at the Peurungan Rehabilitation Center. As a material I had four group interviews with a total duration of 3 hours 2 minutes and 35 seconds. There were altogether 106 A4 pages of interviews. In my work, I used a phenomenological approach because I wanted to concentrate to the meaning of patients. In the analysis, I used Giorg's method, which is suitable, for meaning analysing.

As a result of my work, six key meanings emerged from cardiovascular health:

• hope for change in health
• prejudices about rehabilitation
• rehabilitation weeks
• challenges of independent rehabilitation
• technology for rehabilitation
• support from relatives 

The rehabilitees have hope for health change and hope for better well-being. They have also fears of illness and worry about their own health. The rehabilitees have a desire to rehabilitate, but he may also have prejudices about rehabilitation. These prejudices are due to fear of a new and fear of failure. Rehabilitation may be overwhelming and rehabilitees might go back to old habits. These attitudes and prejudices can be reflected, especially during the independent period, so that it is difficult to find rehabilitation motivation and give up of rehabilitation easier. However, the rehabilitator gets a good basis for rehabilitation during the rehabilitation weeks when he is participating in rehabilitation with a peer group.

The most difficult part of the rehabilitator is an independent rehabilitation period. Then a rehabilitator should find self-motivation to do the things which has been planned. The change of lifestyle is therefore a great and difficult goal for the rehabilitator to achieve. However, rehabilitation can be supported in many different ways. Technology allows the rehabilitator to set smaller goals so that movement can become a part of his or her lifestyle. Technology enables rehabilitees to track their own progress while gaining immediate feedback. Close-up support is important to the rehabilitees. In conclusion, it is important to support rehabilitees hope for change in health and make achievable goals.