Askeleita mukavuusalueen ulkopuolella

Mukavuusalueen ulkopuolella epävarmuus lisääntyy

Siinä vaiheessa kun minut valittiin ACNAPin (ACNAP= Association of Cardiac Nurses and Allied Professions) ohjelmakomitean jäseneksi, en juurikaan tiennyt, mitä tehtävä tulee pitämään sisällään. Osallistuin kuukausittaisiin Skype-palavereihin, jossa suunniteltiin ohjelmaa tulevaan EuroHeartCare-kongressiin Milanoon. Ohjelman suunnittelu oli alkanut jo ennenkuin tulin mukaan, joten varsinainen ideointivaihe oli ohi. Ehdotin kuitenkin Liisa Lumiahoa puhumaan Keski-Suomen elämäntaparyhmistä ja ehdotus hyväksyttiin. Liisankaan ei auttanut muu kuin suostua :).

ACNAPin ohjelmakomitea. Komitean puheenjohtaja Jennifer Jones neljäs oikealta

Pikku hiljaa ohjelman tarkentuessa huomasin, että olen yhden session puheenjohtajana yhdessä tanskalaisen Trine Rasmussenin kanssa. Trineen olin tutustunut Skype-kokouksissa, joten olin helpottunut. Luennoitsijoihin otin yhteyttä ennen kongressia, jotta pääsisin tutustumaan heidän aiheisiinsa. Sinänsä puheenjohtajan tehtävä ei ole mahdoton: luennoitsijoiden esittely ja ellei yleisöstä heti irtoa kysymyksiä esityksen jälkeen, puheenjohtajalla on hyvä olla valmiina jokin sopiva kysymys. Kauhusta kankea aloin olla siinä vaiheessa kun minulle kerrottiin, että jos joku luennoitsijoista ei ilmaannukaan paikalle, on hyvä olla jotain varalla. Ja aihekin oli niin helppo kuin "Patient and carer involvement for better cardiovascular care".

Kongressikeskuksen seinillä vilisi elämäntapaohjeita

Työryhmä kokoontui vielä hetkeä ennen kongressin alkua ja siinä selvisi, että joudunkin kolmen session puheenjohtajaksi. En siis pääsisikään rentoutumaan oman session jälkeen kuten olin kuvitellut!

Ensimmäisessä sessiossa olin juuri niin jännittynyt kuin pelkäsinkin; kieli tuntui paksulta ja tarttui kitalakeen niin, että puhe kuulosti ainakin omiin korviin pelkältä mökellykseltä. Onneksi sentään kaikki puhujat ilmaantuivat hyvissä ajoin paikalle. Session sisältö muuten oli varsin mielenkiintoinen: Professori Donna Fitzsimons Belfastin yliopistosta kertoi potilastyöryhmästä, joka on otettu mukaan ESCin suositusten valmisteluun. Ryhmässä on potilaita 13 maasta, tällä hetkellä ei vielä Suomesta. Kongressin toinen suomalainen puhuja, Mari Kangasniemi Turun yliopistosta, puhui potilaiden ja henkilökunnan oikeuksista ja velvollisuuksista. Tästä aiheesta näkyi olevan jo koulutusta tarjolla avoimen korkeakoulun puolella Itä-Suomen yliopistossa. Hoitotieteen professori Ercole Vellone Roomasta puhui puolestaan potilaan omaisten terveydestä ja jaksamisesta, erityisesti sydämen vajaatoimintapotilaan kohdalla. Omaisilla on itselläänkin paljon terveyshuolia ja henkinen stressi on kova, jollakin tavalla tämä pitäisi paremmin terveydenhuollossakin huomioida.

Puheenjohtajakumppanina Trine Rasmussen

Liisan esitys oli sessiossa, jonka otsakkeena oli "A new era for cardiac rehabilitation and secondary prevention" ja Liisan esityksen nimenä oli "Group-based lifestyle counselling- a new way for multidisease prevention in public health care". Hän oli valmistellut oman luentonsa huolellisesti ja jännitti esiintymistään ihan turhaan. Liisa kertoi Keski-Suomen kunnissa jo useita vuosia toimineista elämäntaparyhmistä, joissa voi olla sydänsairaita, mutta myös henkilöitä, joilla on runsaasti kroonisten sairauksien riskitekijöitä. Ryhmien sisältö muokkautuu ryhmäläisten mukaan eikä ne ole luentoja vaan osallistujat todella osallistuvat ja tuottavat ideoita. Toiminnasta on hyviä tuloksia. Esitys oli loistava yhdistelmä teoriaa, tutkimusta ja käytännön työtä. Esitys herätti runsaasti kiinnostusta ja Liisaa toivottiin kertomaan tuloksia myös seuraavissa kongresseissa. Lisäksi häntä kannustettiin kovasti datan jatkotyöstämiseen joten saahan nähdä, mitä kaikkea tästä seuraa.

Liisa Lumiaho

Seuraavat puheenjohtatehtäväni sujuivat paremmin kuin ensimmäinen. Tosin toiseen näistä odotettiin puheenjohtajaksi Massimo Piepolia, oikeaa sydänkuntoutusgurua, joka on ollut vetäjänä tai ainakin mukana lähes kaikissa liikuntaan liittyvissä ESCin suosituksissa. Häntä minä sitten paikkasin, huh huh. Sessiossa mielenkiintoisimman puheenvuoron käytti britti Felicity Astin, joka puhui aiheesta, kuinka kommunikoida kun potilaalla riskitekijöitä. Kunhan saan hänen luentonsa, yritän kuvailla aihetta tarkemmin. Esille tuli erilaiset ohjausmenetelmät ja meille jo tuttu teach-back oli osoittautunut varsin hyväksi tavaksi.

Suomalaisia kongressissa oli mukana Kuopiosta, Jyväskylästä, Tampereelta, Helsingistä ja Oulusta. Oulun tytöillä oli hienot posterit, ne tässä alla.

Hanna Mikkonen ja digitaaliohjaus PCIn jälkeen

Minna Lahtinen ja posteri potilasohjauksen laadusta

Viimeinen oral abstract-sessio oli myös mielenkiintoinen, sillä sain tehtäväksi yhdessä Stacy Stewartin kanssa valita suullisten esitysten voittajan tästä ryhmästä. Tehtävä oli lopulta helppo, sillä jo aiemmin hyvän luennon pitänyt Felicity Astin oli aivan omaa luokkaansa. Hän puhui terveystiedon lukutaidosta ja tähän aiheeseen kannattaa meidän kaikkien potilastyössä olevien perehtyä. Tulokset oli koottu Euroaspire IV -tutkimuksesta. Erityisesti lääkehoitoon liittyvän tiedon ymmärtäminen oli huonoa, myös toiminta oireiden ilmaantuessa oli epäselvää. Maiden välillä oli paljon eroja. Selvityksessä oli mukana 12 maata ja harmitti kun Suomi ei ollut tässä joukossa.

Oral abstractin voittaja Felicity Astin estradilla

Niin että miltä tuntui hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle? Etukäteen aivan kamalalta ja ehdin jo katua moneen kertaan työryhmään menemistäni. Jälkikäteen voin rehellisesti sanoa, että kyllä kannatti. Kaikesta hermoilusta huolimatta selviydyin siitä, mistä pitikin, tapasin paljon uusia ja mukavia ihmisiä ja kolleegoita, olen päässyt sisälle työryhmän toimintaan enkä ole ihan niin pihalla kuin vielä muutama viikko sitten. Lisäksi mukavuusalueeni on laajentunut huomattavasti. We did it! Nyt saa sitten Liisa jatkaa:

Hei

Minä niin yhdyn Leenan mielipiteisiin. On helppoa tehdä asioita niin kuin ennenkin, turvallisesti ja tutusti. Leena oli hyvä ja asiansa osaava puheenjohtaja. Koin ylpeyttä katsoessani kolleegaa niin vastuullisessa tehtävässä. Ensimmäistä kertaa koulutuskolleegiossa on suomalainen fysioterapeutti jäsenenä.

Tämä oma mukavuusalueen ulkopuolelle hyppääminen oli myös erittäin opettava kokemus. Kokosin uudesta näkökulmasta luennon ja jouduin taustoittamaan asiaa sekä harjoittelemaan esittämistä englanniksi.

Luentoni aihe on esimerkki ns. real-life tutkimuksesta, tutkimuksesta johon ei ole ollut ulkopuolista rahoitusta tai henkilöresursseja. Tämä asia sai erityisesti kiitosta kuulijoilta. Lisäksi positiivista palautetta tuli ryhmän jäsenten yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta.

Ryhmäintervention teemat valitaan vasta sen jälkeen kun olemme analysoinet alkuhaastattelulomakkeet ja -testit. Ryhmän osallistujista n.70% on naisia, mikä on mielestäni Suomessa melko tavallista. Miesten halukkuus osallistua keskustelua sisältäviin ryhmiin on vähäisempää. Tämä asia on kuulemma aivan päinvastainen Amerikassa. Voisimme siis oppia jotakin uutta ryhmien rekrytoinnista tutustumalla ulkomaisiin vastaaviin elintapainterventioihin.

Kongressit tarjoavat huikeita mahdollisuuksia verkottua ja keskustella....mutta se englanti tuntuu aina vain hankalalta. Puhekielen sanat ovat hukassa ja ajatus alkaa kääntämään ennen kuin lauseet löytyvät. Paluumatkalla latasinkin heti englanninkielisen kirjan jota kuuntelemalla aion pitää kielitaitoa yllä. Olen tehnyt päätöksen että joka toinen kirja kuunnellaan tai luetaan englanniksi. Onneksi huomasin että tuttujen kirjailijoiden kirjoja löytyy hyvin kirjaston ja BookBeatin

valikoimista.

Asiat voisi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi että olisi voinut täysin keskittyä toisten kuunteluun päivien aikana. Mutta toisaalta tiedän että parhaat oivallukset saan aina dead-line tilanteissa. Kun on pakko ja stressi, se saa aivosolutkin aktivoitumaan. Eli olen antanut itselleni anteeksi ja hyväksynyt joidenkin asioiden viimetippaan jättämisen.

Tänään kiinnitin ensivuoden Sevillan ACNAP:n mainoksen ilmoitustaululle! Toivottavasti saisimme ison porukan kasaa Espanjaan. Tavoitteita pitää olla!

Sydänterveisin Liisa

Summary

I'm a member of ACNAP (Association of Cardiac Nurses and Allied Professions) program-committee. This is my first year, so everything has been new. But I'll learn. I was chairing three sessions. At first I was, of course, very nervous but finally, everything went quite well.

The topics of congress were interesting and the speakers were really experts. Felicity Astin was one of the great speakers: she spoke about health literacy levels in patients with cardiovascular diseases and how to communicate with a person at risk. I hope that I can open these topics later.

My colleague Liisa Lumiaho spoke about group-based lifestyle counseling- a new way for multidisease prevention in public health care. I was so proud of her, she made fantastic work.

Working in the program committee has been a big step out from my comfort zone but it was worth it. I have met wonderful people and I know now something about the program committee's work. And my personal comfort zone has significantly expanded.

Let's meet next year in Sevilla, Spain!