Näytetään tekstit, joissa on tunniste ESC. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ESC. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. lokakuuta 2020

Pieni poiminta ESCin uusista suosituksista

Euroopan kardiologineuvosto (ESC) julkaisee ja päivittää tutkimusnäyttöön perustuvia sydänpotilaiden hoitosuosituksia. Näiden suositusten pohjalta hoidetaan Suomenkin sydänpotilaita. Akuutin sepelvaltimotapahtuman hoitosuositus on erittäin kattava paketti tutkimuksista, hoitomenetelmän valinnasta, lääkehoidoista ja nämä on käsitelty vielä potilasryhmittäin (diabeetikot, iäkkäät, sydämen vajaatoimintapotilaat). Kannattaa ottaa suosituksesta vaikka pala kerrallaan tarkasteltavaksi.

Aikaisemman suosituksen elämäntapaosiossa on vahvasti suositeltu liikuntaa osana hoitoa. Nyt sydänkuntoutus on entistä selkeämmin määritelty osaksi elämäntapahoitoa ja suosituksen mukaan sitä pitäisi tarjota kaikille sepelvaltimotautia sairastaville ja koska suositus on NSTEMIn hoitoon, erityisesti NSTEMI-potilaille. Jos näin ei ole, pitäisi olla vahvat perusteet suosituksesta poikkeamiseen.

 

ESC suosittelee non-ST-nousuinfarktin jälkeen

- lääkehoidon lisäksi elämäntapojen parantamista (sydänterveyttä edistävään suuntaan) sydän- ja kokonaiskuolleisuuden ja sairastuvuuden vähentämiseksi sekä elämänlaadun parantamiseksi

- kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvia interventioita edistämään terveellisen elämäntavan omaksumista

- moniammatillista liikuntapainotteista kuntoutusta

- moniammatillista hoitoa (kardiologi, lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit, psykologit, lääkehoidon ammattilaiset)

- psykologisia interventioita potilaille, joilla depressiivisiä oireita

- vuosittaista influenssarokotusta

Liikunnan merkitys

Liikunnalla ja hyvällä fyysisellä kunnolla on vaikutusta paitsi moniin sepelvaltimotaudin vaaratekijöihin, myös sydäntapahtuman riskiin. Jokainen 1 mL/kg/min lisäys maksimaalisessa hapenottokyvyssä alentaa 14-17% sydäntapahtumariskiä ja kuolleisuutta sekä miehillä että naisilla. Fyysisen aktiivisuuden/ kestävyysliikunnan suositus sepelvaltimotautipotilaalle on 30-60 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa vähintään 5 päivänä viikossa. Jopa epäsäännöllinen fyysinen aktiivisuus alentaa kuolemanriskiä liikkumattomilla henkilöillä ja lisääntynyt liikunta alentaa myös sydäntapahtumariskiä. Aiemmin liikkumaton henkilö tarvitsee tukea liikunnan lisäämiseen suositeltuun päivittäiseen 30-60 minuuttiin. Voimaharjoittelu lisää lihasmassaa ja -voimaa, parantaa insuliiniherkkyyttä, parantaa lipidiprofiilia ja alentaa verenpainetta. 

Sydänkuntoutus

Moniammatillisen sydänkuntoutuksen on johdonmukaisesti osoitettu alentavan sydänkuolleisuutta ja sairaalahoidon tarvetta sepelvaltimotautipotilailla. Useimmiten potilas tulee kuntoutukseen akuutin sydäninfarktin tai revaskularisaatiotoimenpiteen jälkeen, suuri osa kuitenkin jää kuntoutuksen ulkopuolelle. Suosituksen mukaan tähän tuleekin kiinnittää huomiota ja sydänkuntoutusta suositellaan vahvasti kaikille NSTEMI-potilaille.

Lähde

Jean-Philippe Collet, Holger Thiele, Emanuele Barbato, Olivier Barthélémy, Johann Bauersachs, Deepak L Bhatt, Paul Dendale, Maria Dorobantu, Thor Edvardsen, Thierry Folliguet, Chris P Gale, Martine Gilard, Alexander Jobs, Peter Jüni, Ekaterini Lambrinou, Basil S Lewis, Julinda Mehilli, Emanuele Meliga, Béla Merkely, Christian Mueller, Marco Roffi, Frans H Rutten, Dirk Sibbing, George C M Siontis, ESC Scientific Document Group, 2020 ESC Guidelines for the management of acute coronary syndromes in patients presenting without persistent ST-segment elevation: The Task Force for the management of acute coronary syndromes in patients presenting without persistent ST-segment elevation of the European Society of Cardiology (ESC), European Heart Journal, , ehaa575, https://doi.org/10.1093/eurheartj/ehaa575

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Eurooppalainen sydänkuntoutussuositus 2020

Sekundaaripreventio ja kuntoutus on tiedetty jo pitkään kustannustehokkaaksi tavaksi hoitaa sydänsairauksia. Edellinen eurooppalainen kuntoutussuositus ilmestyi 2010 ja tätä uutta versiota on päivitetty niin, että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä käytännön kliinisessä työssä.
Liikunnallisen sydänkuntoutuksen lajivalikoima on laaja

Sydänkuntoutus on moniammatillinen, tavoitteellinen kokonaisuus. Kattava sydänkuntoutus sisältää liikuntaharjoittelua, ruokavalioneuvontaa, tukea tupakoinnin lopettamiseen, vaaratekijöihin vaikuttamista, omahoidon ohjausta, psykososiaalista tukea ja stressinhallintaa. Yhä laajemman diagnoosikirjon on todettu hyötyvän kuntoutuksesta ja keskeiset suositukset koskevat kaikkia diagnoosiryhmiä.

Suositus on erittäin seikkaperäinen ja suosittelen siihen tutustumista, tähän postaukseen yritän poimia siitä ihan keskeisimmät, fysioterapeutin kannalta oleellisimmat asiat. Suositus sisältää varsin laajan osion sydämen vajaatoimintapotilaan kuntoutuksesta, joten jätän sen suosiolla erilliseen postaukseen. Suositustekstin jälkeen pohdin sitä, mitä nämä suositukset voisi tarkoittaa meillä.

Artikkeli:
Ambrosetti M, Abreu A, Corrà U, et al. Secondary prevention through comprehensive cardiovascular rehabilitation: From knowledge to implementation. 2020 update. A position paper from the Secondary Prevention and Rehabilitation Section of the European Association of Preventive Cardiology [published online ahead of print, 2020 Mar 30]. Eur J Prev Cardiol. 2020;2047487320913379. doi:10.1177/2047487320913379

Taustatiedot ennen kuntoutuksen suunnittelua

  • sydänsairauksien riskitekijäkartoitus, muut sairaudet ja toimintakyvyn rajoitukset
  • oireet: NYHA- luokka hengenahditukseen, CCS rintakipuun ja Fontaine/Rutherford-luokitus alaraaja-ASOon
  • sitoutuminen omahoitoon ja seurantaan (paino, verenpaine, oireet)
  • yleinen terveydentila, vajaatoiminnan oireet, verenpaineseuranta, raajapulssit, neurologinen status
  • EKG: syke, rytmi
  • kuvantaminen: sydämen ultraääni, erityisesti vasemman kammion systolinen ja diastolinen toiminta, oikean kammion toiminta ja läppien toiminta
  • verikokeet: verenkuva, glukoosi, HbA1C, kokonaiskolesteroli, LDL-C, HDL-C, triglyseridit jne
  • fyysisen aktiivisuuden taso, arkiaskareiden vaatimukset, valmius elämäntapamuutoksiin, itseluottamus, liikunnan esteet, sosiaalinen tuki elämäntapamuutoksiin
  • lihasten heikentymisen, hauraus-raihnausoireyhtymän (Frailty) arviointi validoidulla mittarilla
  • maksimaalinen suorituskyky: oirerajoitteinen rasituskoe suositeltava. Ellei potilas pysty suoriutumaan rasituskokeesta, näissä tapauksissa vaihtoehtona kuuden minuutin kävelytesti (6MWT) tai ISWT (incremental shuttle walk test). Ellei kävelytestikään onnistu, toimintakykymittaus esim. SPPB:lla (Short physical performance battery)

Tavoitteena yksilöllinen ohjelma, yksilöllisten tavoitteiden mukaisesti

Yleinen liikuntasuositus


Harjoitteluohjelmaan tulee kirjata liikunnan tiheys, intensiteetti, liikuntasuosituksen kesto ja liikuntamuoto ja tarvittaessa ajoitus (esim. lääkityksen, aterioiden suhteen)

Yleiset ohjeet
  • tiheys: useimpina päivänä (vähintään 3x/vk, mutta suositeltava 6-7x/vk) aerobista liikuntaa ja 2x/vk voimaharjoittelua
  • intensiteetti: aerobisen harjoittelun intensiteetti: kohtalainen (noin 45-59% sykereservistä (joka siis lisätään leposykkeeseen)), 4-6 MET, tai 12-14/20 RPE-asteikolla. Suuremman intensiteetin harjoitus toteutetaan intervalliharjoitteluna. Voimaharjoitteluun 12-15 toiston sarjoja, yläraajoille 30-70% 1RM:sta ja alaraajoille 40-80% 1RM:sta.
  • kesto vähintään 20-30min, suositeltava 45-60min/kerta
  • liikuntamuoto: aerobinen liikunta (kävely, hölkkä, pyöräily, uinti, soutu, porrasharjoittelu, tanssi), kuntosaliharjoittelu, liikkuvuusharjoittelu, tasapainoharjoittelu ja sisäänhengityslihasten harjoittaminen
  • energiankulutuksena suositus tarkoittaa 1000-2000kcal viikottaista kulutusta

Tavoitteena
  • Aerobisen suorituskyvyn, lihaskestävyyden ja -voiman parantuminen, nivellikkuvuuden lisääntyminen, tasapainon parantuminen
  • Oireiden vähentyminen, fysiologisten vasteiden tasoittuminen ja psykososiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen
  • Sydänsairauksien riskin pienentyminen ja ennusteen parantuminen

Muista tavoitteista otan esimerkkinä verenpaineen

Verenpaineen mittaus: säännöllinen lepoverenpaineen mittaus, kuormituksen aikana mitataan sellaisilta, joilla esim. alkutesteissä näkyi voimakas nousu. Hyväksyttävä systolisen verenpaineen nousu 100W kuormalla on 200mmHg.

Tavoitetasot:
  • yleinen tavoite alle 140/90mmHg (jos lääkityksen sietää hyvin, tavoite voi olla 130/80mmHg tai alempi)
  • systolinen verenpaine 120-129mmHg useimmilla alle 65-vuotiailla, joilla verenpainelääkitys
  • systolinen verenpaine 130-139mmHg 65v tai vanhemmilla, joilla lääkityksen sivuvaikutuksia
  • diastolinen verenpaine alle 80mmHg kaikilla hypertensiivisillä potilailla

Suositukset erilaisiin sydäntilanteisiin

 

 Akuutti sydäntapahtuma ja pallolaajennus

- ohjelman tulee sisältää ohjattua, lääketieteellisin perustein suunniteltua liikuntaa
  • Matalan riskin potilaille ylläolevan  yleisen ohjeen mukaisesti
  • Kohtalaisen tai suuren riskin potilaille, joilla vasemman kammion dysfunktio, vaikea sepelvaltimotauti, liitännäissairauksia, korkea ikä, suositellaan samanlaista ohjelmaa kuin matalan riskin potilailla, mutta aloitus 40% sykereservistä (HRR)
  • Jos potilaalla on oireeton iskemia 40-60% HRR tasolla, suositellaan profylaktista nitroglyseriinia ennen liikuntasuoritusta
  • Voimaharjoittelua yleisen ohjeen mukaisesti
Tavoitteena on, että 8-32 viikon ohjelman jälkeen kuntoutuja harrastaa vähintään 30 minuuttia, kohtuukuormitteista liikuntaa 5 päivänä viikossa (n. 150min/vk) tai 15minuuttia kuormittavaa liikuntaa 5 päivänä viikossa (75min/vk) tai näiden yhdistelmiä

Stabiili sepelvaltimotauti

  • Mahdollisuus ohjattuun lääketieteellisin perustein suunniteltuun harjoitteluun
  • Aloitus mahdollisimman pian
  • Sekä aerobista että voimaharjoittelua
  • Tavoitteena 30-60 minuuttia vähintään 3 päivänä viikossa
  • Intensiteetti yllä olevan yleisen ohjeen mukaisesti
  • Voimaharjoittelu matalan riskin potilaille yleisen ohjeen mukaisesti, korkean riskin potilaille 30-40% 1RM:sta.

Sydänleikkauksen jälkeen

  • Fyysisen aktiivisuuden ohjaus kuuluu kaikille leikkauspotilaille
  • Liikuntaharjoittelu voi alkaa jo sairaalavaiheessa
  • Harjoittelu jatkuu välittömästi kotiutumisen jälkeen
  • Ylävartaloharjoitukset voidaan aloittaa, kun rintalasta on stabiili, tavallisesti 6 viikon kuluttua leikkauksesta
  • Liikuntaohjelma tulee suunnitella yksilöllisesti
  • Mitraaliläppäleikkauksen jälkeen rasituksensieto on paljon alhaisempi kuin aorttaläppäleikkauksen jälkeen, etenkin jos on residuaali pulmonaalihypertensio
  • Sisäänhengityslihasvoiman harjoittaminen ja muu hengitysfysioterapia on tarpeen potilailla, joilla on pitkittynyt hengityskonehoito tai hengityselinsairauksia ja etenkin sydämen vajaatoiminnassa.

TAVI-potilaat (Transcatheter Aortic Valve Implantation)

  • Ohjattu liikunta avo- tai laitoskuntoutusjaksona
  • Pidennetty harjoittelujakso voi olla tarpeen iän, heikentyneen toimintakyvyn, haurauden tai liitännäissairauksien vuoksi.
  • Kestävyysharjoittelu on ensisijainen harjoittelumuoto, kuormitus rasituskokeen tai RPE-asteikon mukaan yleisten ohjeiden mukaisesti
  • Voimaharjoittelua kuntosaliharjoitteluna, voimisteluna, hengityslihasvoimaharjoitteluna tai näiden yhdistelminä 

Miten sovellan eurooppalaisia suosituksia suomalaiseen sydänkuntoutukseen

 

Ihan ensiksi pitää tietenkin aloittaa sillä, että koko kuntoutusjärjestelmä poikkeaa Suomessa monista Euroopan maista. Meillä ei yleensä ole tarjota 8-32 viikon harjoittelujaksoa vaan kuntoutuminen jää usein fysioterapeutin ohjeiden ja kuntoutujan omatoimisuuden varaan. Ottaen huomioon, miten kalliita sydäntutkimukset ja -toimenpiteet ovat, on outoa, että hoitotulokseen tutkimustenkin mukaan olennaisesti vaikuttavaan kuntoutukseen satsataan näin vähän.

Nämä yleiset ohjeet sopivat kuitenkin niin akuutti- kuin kroonisen vaiheen kuntoutuksen aloittamiseen sekä omatoimisessa että ohjatussa harjoittelussa.

Taustatiedot ennen kuntoutuksen suunnittelua

  • sydänsairauksien riskitekijäkartoitus, muut sairaudet ja toimintakyvyn rajoitukset:
  • oireet: NYHA- luokka hengenahditukseen, CCS rintakipuun ja Fontaine/Rutherford-luokitus alaraaja-ASOon
    • NYHA (New York Heart Association) sydämen vajaatoimintapotilaan oireiden arvioimiseen

      • NYHA I: Suorituskyky ei ole merkittävästi heikentynyt. Tavallisessa arkiliikunnassa ei ilmene hengenahdistusta tai väsymystä
      • NYHA II: Suorituskyky on rajoittunut, ja tavanomainen arkiliikunta sekä rasitus aiheuttavat hengenahdistusta ja väsymystä
      • NYHA III: Suorituskyky on rajoittunut merkittävästi. Tavallista vähäisempi liikunta aiheuttaa hengenahdistusta ja väsymystä
      • NYHA IV: Kaikki fyysinen aktiviteetti aiheuttaa oireita. Oireita voi olla myös levossa. 
    • CCS, rintakivun vaikeusasteen luokitteluun stabiilissa sepelvaltimotaudissa
      • CCS 1, oireita vain kovassa rasituksessa
      • CCS2, oireita reippaassa kävelyssä tai esimerkiksi ylämäessä
      • CCS3, oireita normaalissa kävelyvauhdissa
      • CCS, oireita levossa tai hyvin kevyessä rasituksessa
    • Fontaine/Rutherford -luokitus alaraaja-ASOn luokitteluun
      • Fontaine:
      • I ei oireita
      • IIa lievä katkokävely
      • IIb keskivaikea-vaikea katkokävely
      • III iskeeminen lepokipu
      • IV haava tai kuolio
    • Rutherfor
      • 0 ei oireita
      • 1 lievä katkokävely
      • 2 keskivaikea katkokävely
      • 3 vaikea katkokävely
      • 4 iskeeminen lepokipu
      • 5 pieni kudospuutos
      • 6 suuri kudospuutos
  • sitoutuminen omahoitoon ja seurantaan (paino, verenpaine, oireet)
    • painonseuranta-, verenpaine- ja oirepäiväkirja, seurattavana asiana tavoitetasojen saavuttaminen ja mahdolliset sydänoireet, jotka vaikuttavat liikunnan annosteluun
  • yleinen terveydentila, vajaatoiminnan oireet, verenpaineseuranta, raajapulssit, neurologinen status
  • EKG: syke, rytmi
    • ellei käytössä ole EKG-seurantalaitteita, sykettä voidaan seurata ranteesta tunnustelemalla, jolloin havaitaan mahdolliset epäsäännöllisyydet, sykemittarilla tai pulssioksimetrilla
  • fyysisen aktiivisuuden taso, arkiaskareiden vaatimukset, valmius elämäntapamuutoksiin, itseluottamus, liikunnan esteet, sosiaalinen tuki elämäntapamuutoksiin

    • esim. FIT-indeksi (frequency, intensity, time)
      • kuinka usein harrastat liikuntaa?
        • vähintään 6x viikossa                         5
        • 3-5x viikossa                                      4
        • 1-2x viikossa                                      3
        • muutaman kerran kuukaudessa        2
        • kerran kuukaudessa tai harvemmin   1
      • kuinka rasittavaa harrastamasi liikunta on?
        • erittäin rasittavaa, kovatehoista         5
        • rasittavaa, esim. hölkkä                     4
        • kohtalaista, esim. reipas kävely         3
        • kevyttä liikuntaa                                  2
        • hyvin kevyttä/ paljon taukoja               1
      •  kuinka kauan liikuntasuorituksesi tavallisesti kestää? 
        • yli 30 min                                           4
        • 20-30 min                                          3
        • 10-19 min                                          2
        • alle 10min                                          1
FIT-indeksi lasketaan kertomalla saadut pisteet keskenään. Minimipistemäärä on siis 0 ja maksimi 100. Vastausten perusteella voidaan arvioida, mikä osa-alue liikunnassa on kohdallaan ja mikä kaipaa muokkausta. Sydänkuntoutujalle ideaali pistemäärä on 60-80.


  • lihasten heikentymisen, hauraus-raihnausoireyhtymän (Frailty, gerastenia) arviointi validoidulla mittarilla
    • esim. FRAIL-scale+ SPPB+ käden puristusvoima
    • FRAIL-scale-kysely
      • oletko uupunut
      • voitko nousta 10 porrasta lepäämättä
      • voitko kävelä yhden korttelin ympäri
      • onko sinulla yli 5 sairautta
      • oletko laihtunut yli 5% viimeisen 6kk aikana
      • jokaisesta kyllä-vastauksesta tulee 1 piste. 1-2 pistettä viittaa gerastenian           esiasteeseen ja 3 pistettä tai enemmän gerasteniaan

Yleinen liikuntasuositus

Harjoitteluohjelmaan tulee kirjata liikunnan tiheys, intensiteetti, liikuntasuosituksen kesto ja liikuntamuoto ja tarvittaessa ajoitus (esim. lääkityksen, aterioiden suhteen)

Yleiset ohjeet
  • tiheys: useimpina päivänä (vähintään 3x/vk, mutta suositeltava 6-7x/vk) aerobista liikuntaa ja 2x/vk voimaharjoittelua
    • aloitetaan siitä kertamäärästä, mihin kuntoutuja valmis sitoutumaan ja joka asiantuntija-arvion mukaan on turvallista. Jos kuinkin mahdollista, kannattaa lähteä kuitenkin usein toistuvasta vaikka lyhyestäkin liikuntakerrasta, jotta liikunta alkaisi kuulua päivärytmiin
  • intensiteetti: aerobisen harjoittelun intensiteetti: kohtalainen (noin 45-59% sykereservistä (joka siis lisätään leposykkeeseen)), 4-6 MET, tai 12-14/20 RPE-asteikolla. Suuremman intensiteetin harjoitus toteutetaan intervalliharjoitteluna. Voimaharjoitteluun 12-15 toiston sarjoja, yläraajoille 30-70% 1RM:sta ja alaraajoille 40-80% 1RM:sta.
    • käytännössä sykerajojen käyttö tilanteessa, jossa ei ole tehty kliinistä rasituskoetta, on hankalaa. 
    • Voidaan kokeilla esim. RPE-asteikon 13-tasoista harjoitusta, joka vastaa n. 50% sykereservistä (leposykkeeseen lisättynä), ja jos tämän tasoinen harjoitus tuntuu sopivalta, syke palautuu kohtuuajassa ja verenpainenousu on maltillinen, harjoittelu voidaan aloittaa tällä syketasolla. Jos verenpaine- tai sykereaktiot ovat poikkeukselliset, lasketaan intensiteettiä.
    • Kunnon kohentuessa intensiteettiä nostetaan intervallityyppisillä kuormitusjaksoilla. Sykkeen palautumisnopeus on yksi mittari, jolla kuormituksen sopivuutta voidaan arvioida.
    • MET-taulukoita voidaan käyttää apuna avioitaessa liikunnan intensiteettiä eri tyyppisissä kuormituksissa. Katso lisää
    • voimaharjoittelussa ei ole välttämätöntä tehdä kertamaksimimittauksia vaan aloitetaan kevyehköillä kuormilla. Jos rasitustuntemus (RPE) sarjan lopussa on alle 15, kuormaa voidaan lisätä.
  • kesto vähintään 20-30min, suositeltava 45-60min/kerta
    • varsinkin alussa harjoittelun pituus kannattaa olla mieluummin liian lyhyt kuin pitkä. Kun totutellaan säännölliseen liikuntaan, harjoittelun pitää tuntua mukavalta ja helposti toteutettavalta. Pidetään mieluummin harjoittelukerrat suurina ja kestot pieninä kunnes liikunnasta on tullut säännöllinen osa arkea.
  • liikuntamuoto: aerobinen liikunta (kävely, hölkkä, pyöräily, uinti, soutu, porrasharjoittelu, tanssi), kuntosaliharjoittelu, liikkuvuusharjoittelu, tasapainoharjoittelu ja sisäänhengityslihasten harjoittaminen

    • hyvin monenlaiset liikuntamuodot sopivat sydänkuntoutujalle. Sydämen kuormitus muodostuu sekä sykkeen että verenpaineen noususta ja mitä suurempi syke-painetulo on, sitä kuormittavampaa se on sydämelle. 
    • Jos sydän on vajaatoiminen tai toipuminen sydäntapahtumasta alussa, valitaan liikuntamuotoja, jotka aiheuttavat vähäisen syke-painetulon nousun, myöhemminkin kun valitaan kuormttavampia liikuntamuotoja, voi olla järkevä huomioida, että sekä syke että verenpaine eivät nouse korkealle yhtä aikaa. 
    • Alla olevassa kaaviossa dynaaminen komponentti on sykettä ja staattinen verenpainetta kohottava.

 

  • energiankulutuksena suositus tarkoittaa 1000-2000kcal viikottaista kulutusta
    • ilman erityisiä mittareita energiankulutusta on hankala arvioida. 
    • Jonkinlaisen arvion saa laskureilla, joissa liikuntalajin, liikunnan intensiteetin, liikuntasuorituksen keston ja henkilön painon avulla arvioidaan liikunnan kuluttamaa energiaa. Tämä voi olla hyvä tapa konkretisoida, millaisia liikuntamääriä tarvitaan tietyn energiamäärän kuluttamiseksi. 
    • Painava ihminen kuluttaa enemmän kuin kevyt, joten jos sattuu laihtumaan ja haluaa painonkennyksen jatkuvan, liikunnan määrää tulee lisätä.
Sepelvaltimotautipotilaan suosituksen soveltaminen Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä

tiistai 7. toukokuuta 2019

Askeleita mukavuusalueen ulkopuolella

Mukavuusalueen ulkopuolella epävarmuus lisääntyy

Siinä vaiheessa kun minut valittiin ACNAPin (ACNAP= Association of Cardiac Nurses and Allied Professions) ohjelmakomitean jäseneksi, en juurikaan tiennyt, mitä tehtävä tulee pitämään sisällään. Osallistuin kuukausittaisiin Skype-palavereihin, jossa suunniteltiin ohjelmaa tulevaan EuroHeartCare-kongressiin Milanoon. Ohjelman suunnittelu oli alkanut jo ennenkuin tulin mukaan, joten varsinainen ideointivaihe oli ohi. Ehdotin kuitenkin Liisa Lumiahoa puhumaan Keski-Suomen elämäntaparyhmistä ja ehdotus hyväksyttiin. Liisankaan ei auttanut muu kuin suostua :).


ACNAPin ohjelmakomitea. Komitean puheenjohtaja Jennifer Jones neljäs oikealta
Pikku hiljaa ohjelman tarkentuessa huomasin, että olen yhden session puheenjohtajana yhdessä tanskalaisen Trine Rasmussenin kanssa. Trineen olin tutustunut Skype-kokouksissa, joten olin helpottunut. Luennoitsijoihin otin yhteyttä ennen kongressia, jotta pääsisin tutustumaan heidän aiheisiinsa. Sinänsä puheenjohtajan tehtävä ei ole mahdoton: luennoitsijoiden esittely ja ellei yleisöstä heti irtoa kysymyksiä esityksen jälkeen, puheenjohtajalla on hyvä olla valmiina jokin sopiva kysymys. Kauhusta kankea aloin olla siinä vaiheessa kun minulle kerrottiin, että jos joku luennoitsijoista ei ilmaannukaan paikalle, on hyvä olla jotain varalla. Ja aihekin oli niin helppo kuin "Patient and carer involvement for better cardiovascular care".
Kongressikeskuksen seinillä vilisi elämäntapaohjeita

Työryhmä kokoontui vielä hetkeä ennen kongressin alkua ja siinä selvisi, että joudunkin kolmen session puheenjohtajaksi. En siis pääsisikään rentoutumaan oman session jälkeen kuten olin kuvitellut!

Ensimmäisessä sessiossa olin juuri niin jännittynyt kuin pelkäsinkin; kieli tuntui paksulta ja tarttui kitalakeen niin, että puhe kuulosti ainakin omiin korviin pelkältä mökellykseltä. Onneksi sentään kaikki puhujat ilmaantuivat hyvissä ajoin paikalle. Session sisältö muuten oli varsin mielenkiintoinen: Professori Donna Fitzsimons Belfastin yliopistosta kertoi potilastyöryhmästä, joka on otettu mukaan ESCin suositusten valmisteluun. Ryhmässä on potilaita 13 maasta, tällä hetkellä ei vielä Suomesta. Kongressin toinen suomalainen puhuja, Mari Kangasniemi Turun yliopistosta, puhui potilaiden ja henkilökunnan oikeuksista ja velvollisuuksista. Tästä aiheesta näkyi olevan jo koulutusta tarjolla avoimen korkeakoulun puolella Itä-Suomen yliopistossa. Hoitotieteen professori Ercole Vellone Roomasta puhui puolestaan potilaan omaisten terveydestä ja jaksamisesta, erityisesti sydämen vajaatoimintapotilaan kohdalla. Omaisilla on itselläänkin paljon terveyshuolia ja henkinen stressi on kova, jollakin tavalla tämä pitäisi paremmin terveydenhuollossakin huomioida.
Puheenjohtajakumppanina Trine Rasmussen

Liisan esitys oli sessiossa, jonka otsakkeena oli "A new era for cardiac rehabilitation and secondary prevention" ja Liisan esityksen nimenä oli "Group-based lifestyle counselling- a new way for multidisease prevention in public health care". Hän oli valmistellut oman luentonsa huolellisesti ja jännitti esiintymistään ihan turhaan. Liisa kertoi Keski-Suomen kunnissa jo useita vuosia toimineista elämäntaparyhmistä, joissa voi olla sydänsairaita, mutta myös henkilöitä, joilla on runsaasti kroonisten sairauksien riskitekijöitä. Ryhmien sisältö muokkautuu ryhmäläisten mukaan eikä ne ole luentoja vaan osallistujat todella osallistuvat ja tuottavat ideoita. Toiminnasta on hyviä tuloksia. Esitys oli loistava yhdistelmä teoriaa, tutkimusta ja käytännön työtä. Esitys herätti runsaasti kiinnostusta ja Liisaa toivottiin kertomaan tuloksia myös seuraavissa kongresseissa. Lisäksi häntä kannustettiin kovasti datan jatkotyöstämiseen joten saahan nähdä, mitä kaikkea tästä seuraa.
Liisa Lumiaho

Seuraavat puheenjohtatehtäväni sujuivat paremmin kuin ensimmäinen. Tosin toiseen näistä odotettiin puheenjohtajaksi Massimo Piepolia, oikeaa sydänkuntoutusgurua, joka on ollut vetäjänä tai ainakin mukana lähes kaikissa liikuntaan liittyvissä ESCin suosituksissa. Häntä minä sitten paikkasin, huh huh. Sessiossa mielenkiintoisimman puheenvuoron käytti britti Felicity Astin, joka puhui aiheesta, kuinka kommunikoida kun potilaalla riskitekijöitä. Kunhan saan hänen luentonsa, yritän kuvailla aihetta tarkemmin. Esille tuli erilaiset ohjausmenetelmät ja meille jo tuttu teach-back oli osoittautunut varsin hyväksi tavaksi.

Suomalaisia kongressissa oli mukana Kuopiosta, Jyväskylästä, Tampereelta, Helsingistä ja Oulusta. Oulun tytöillä oli hienot posterit, ne tässä alla.
Hanna Mikkonen ja digitaaliohjaus PCIn jälkeen

Minna Lahtinen ja posteri potilasohjauksen laadusta

Viimeinen oral abstract-sessio oli myös mielenkiintoinen, sillä sain tehtäväksi yhdessä Stacy Stewartin kanssa valita suullisten esitysten voittajan tästä ryhmästä. Tehtävä oli lopulta helppo, sillä jo aiemmin hyvän luennon pitänyt Felicity Astin oli aivan omaa luokkaansa. Hän puhui terveystiedon lukutaidosta ja tähän aiheeseen kannattaa meidän kaikkien potilastyössä olevien perehtyä. Tulokset oli koottu Euroaspire IV -tutkimuksesta. Erityisesti lääkehoitoon liittyvän tiedon ymmärtäminen oli huonoa, myös toiminta oireiden ilmaantuessa oli epäselvää. Maiden välillä oli paljon eroja. Selvityksessä oli mukana 12 maata ja harmitti kun Suomi ei ollut tässä joukossa.
Oral abstractin voittaja Felicity Astin estradilla
Niin että miltä tuntui hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle? Etukäteen aivan kamalalta ja ehdin jo katua moneen kertaan työryhmään menemistäni. Jälkikäteen voin rehellisesti sanoa, että kyllä kannatti. Kaikesta hermoilusta huolimatta selviydyin siitä, mistä pitikin, tapasin paljon uusia ja mukavia ihmisiä ja kolleegoita, olen päässyt sisälle työryhmän toimintaan enkä ole ihan niin pihalla kuin vielä muutama viikko sitten. Lisäksi mukavuusalueeni on laajentunut huomattavasti. We did it! Nyt saa sitten Liisa jatkaa:


Hei

Minä niin yhdyn Leenan mielipiteisiin. On helppoa tehdä asioita niin kuin ennenkin, turvallisesti ja tutusti. Leena oli hyvä ja asiansa osaava puheenjohtaja. Koin ylpeyttä katsoessani kolleegaa niin vastuullisessa tehtävässä. Ensimmäistä kertaa koulutuskolleegiossa on suomalainen fysioterapeutti jäsenenä.

Tämä oma mukavuusalueen ulkopuolelle hyppääminen oli myös erittäin opettava kokemus. Kokosin uudesta näkökulmasta luennon ja jouduin taustoittamaan asiaa sekä harjoittelemaan esittämistä englanniksi.

Luentoni aihe on esimerkki ns. real-life tutkimuksesta, tutkimuksesta johon ei ole ollut ulkopuolista rahoitusta tai henkilöresursseja. Tämä asia sai erityisesti kiitosta kuulijoilta. Lisäksi positiivista palautetta tuli ryhmän jäsenten yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta.

Ryhmäintervention teemat valitaan vasta sen jälkeen kun olemme analysoinet alkuhaastattelulomakkeet ja -testit. Ryhmän osallistujista n.70% on naisia, mikä on mielestäni Suomessa melko tavallista. Miesten halukkuus osallistua keskustelua sisältäviin ryhmiin on vähäisempää. Tämä asia on kuulemma aivan päinvastainen Amerikassa. Voisimme siis oppia jotakin uutta ryhmien rekrytoinnista tutustumalla ulkomaisiin vastaaviin elintapainterventioihin.

Kongressit tarjoavat huikeita mahdollisuuksia verkottua ja keskustella....mutta se englanti tuntuu aina vain hankalalta. Puhekielen sanat ovat hukassa ja ajatus alkaa kääntämään ennen kuin lauseet löytyvät. Paluumatkalla latasinkin heti englanninkielisen kirjan jota kuuntelemalla aion pitää kielitaitoa yllä. Olen tehnyt päätöksen että joka toinen kirja kuunnellaan tai luetaan englanniksi. Onneksi huomasin että tuttujen kirjailijoiden kirjoja löytyy hyvin kirjaston ja BookBeatin

valikoimista.

Asiat voisi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi että olisi voinut täysin keskittyä toisten kuunteluun päivien aikana. Mutta toisaalta tiedän että parhaat oivallukset saan aina dead-line tilanteissa. Kun on pakko ja stressi, se saa aivosolutkin aktivoitumaan. Eli olen antanut itselleni anteeksi ja hyväksynyt joidenkin asioiden viimetippaan jättämisen.

Tänään kiinnitin ensivuoden Sevillan ACNAP:n mainoksen ilmoitustaululle! Toivottavasti saisimme ison porukan kasaa Espanjaan. Tavoitteita pitää olla!

Sydänterveisin Liisa

Summary

I'm a member of ACNAP (Association of Cardiac Nurses and Allied Professions) program-committee. This is my first year, so everything has been new. But I'll learn. I was chairing three sessions. At first I was, of course, very nervous but finally, everything went quite well.

The topics of congress were interesting and the speakers were really experts. Felicity Astin was one of the great speakers: she spoke about health literacy levels in patients with cardiovascular diseases and how to communicate with a person at risk. I hope that I can open these topics later.

My colleague Liisa Lumiaho spoke about group-based lifestyle counseling- a new way for multidisease prevention in public health care. I was so proud of her, she made fantastic work.

Working in the program committee has been a big step out from my comfort zone but it was worth it. I have met wonderful people and I know now something about the program committee's work. And my personal comfort zone has significantly expanded.

Let's meet next year in Sevilla, Spain!

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Missä mennään keuhkovaltimoiden verenpainetaudissa

Kohonnut keuhkovaltimoiden paine (pulmonaalihypertensio, PH)  voi johtua useista eri sairauksista, kuten esimerkiksi keuhkoembolioista tai esiintyä idiopaattisena (pulmonaaliarteriahypertensio, PAH). Diagnoosin varmistamiseksi keuhkovaltimoiden paine mitataan invasiisisesti ja keskipaineen ollessa 25mmHg tai enemmän, kyseessä on PH. Kyseessä on vakava sairaus, jonka lääkehoito on onneksi viime vuosina kehittynyt paljon, vaikkakaan lääkehoidolla ei vielä pystytä korjaamaan taudin aiheuttamia muutoksia keuhkovaltimoissa.



Sydämen vasemman kammion vajaatoiminnassa liikunnan hyödyt on tutkimuksin osoitettu ja sitä sen suositus Euroopan kardiologineuvoston suosituksissa on 1A-tasolla eli on ehdottomasti osa nykyaikaista hoitoa. PH kuormittaa puolestaan oikeaa kammiota ja liikunta oli sairaudessa pitkään kontraindisoitu, koska liiallisen rasituksen ajateltiin pahentavan tautia ja aiheuttavan ei-toivottuja muutoksia sydämessä, erityisesti oikeassa kammiossa. Kohonneesta keuhkovaltimopaineesta johtuen sydämen oikea kammio on diagnoosivaiheessa jo yleensä suurentunut ja liikunnan aiheuttama paineen kohoamisen on pelätty venyttävän kammiota entisestään.

Kehittyneen lääkehoidon myötä liikunnan positiivisia vaikutuksia on saatu aikaan myös PH-potilailla. Tutkimuksia liikunnan vaikutuksista alkoi ilmestyä n. 10 vuotta sitten ja sen jälkeen niitä on ilmestynyt lisääntyvällä vauhdilla. Viimeisimmissä suosituksissa ohjattua, monitoroitu liikunta- ja hengityslihasvoimaharjoittelua suositellaan stabiilissa aiheessa oleville PH-potilaille (näytön taso B, suosituksen vahvuus 2). Lisänäyttöä liikuntamuodoista, yksilöllisestä vasteesta ja ajoituksesta luonnollisesti tarvitaan.

Referoin tähän lyhyesti European Respiratory Journalissa joulukuussa 2018 julkaistun lausunnon PH-potilaiden liikuntaharjoittelusta ja kuntoutuksesta (1). Lausunto perustuu useisiin tutkimuksiin ja meta-analyyseihin. Olen kuitenkin lisännyt joitakin omia kommentteja väliin, oman sairaalamme hoitokäytännöstä ja omista kokemuksista tämän potilasryhmän terapiassa.

Liikunnan vaikutukset suorituskykyyn

  • 6 minuutin kävelytestitulos paranee liikuntainterventiossa (yleensä 3 viikon kuntoutusjakso) 53-75m
  • maksimaalisen hapenottokyvyn parantuminen liikuntainterventioissa 1,5-2,2ml/kg/min
  • maksimaalinen kuorma paranee liikunnalla keskimäärin 14,9W


Liikunnan vaikutukset hemodynamiikkaan

  • säännöllinen, kohtuukuormitteinen liikunta saattaa parantaa oikean kammion toiminta
  • liikunta alentaa keuhkovaltimoiden lepopainetta keskimäärin 3,7mmHg


Liikunnan vaikutukset lihastoimintaan

  • kestävyyden ja voiman lisääntyminen
  • hengityslihasten vahvistuminen


Liikunnan toteuttaminen

Laitoskuntoutus

Koska lausunnon tekijät ovat saksalaisia, heillä kuntoutus alkaa 3 viikon laitoskuntoutusjaksolla. Meillä Suomessa laitoskuntoutusta PH-potilaille suunnattuna ei ole, joten ensikosketuksen harjoitteluun potilaat saavat joko osastolla diagnoosivaiheessa tai poliklinikalla diagnoosin varmistuttua. Potilaat ovat erikoissairaanhoidon seurannassa, joten on luontevaa, että seurantamittaukset tehdään siellä. Ohjattu harjoittelu voi kuitenkin tapahtua omalla paikkakunnalla. Alkuvaiheessa harjoittelun vaikutuksia on seurattava tarkemmin ja siksi ohjattua harjoittelua suositellaan.

Polikliininen harjoittelu

Ohjattu harjoittelu tarkoittaa tavallisesti 2-3 kertaa viikossa tapahtuvaa, vähintään 12 viikkoa kestävää tavoitteellista harjoittelua. Harjoittelu pitää sisällään sekä kestävyys- että voimaharjoittelua. Optimaalinen harjoittelu on toistaiseksi epäselvä, tutkimuksissa käytetyt ohjelmat vaihtelevat suuresti harjoituskerran keston, sisällön ja harjoitusjakson pituuden suhteen.

Moniammatillinen tiimi

Fysioterapeutin rooli tiimissä on tärkeä harjoitteluohjelman suunnittelussa, harjoittelun käytännön organisoinnissa ja toteutuksessa. Lääketieteellisestä hoidosta vastaa kardiologi ja tiimiin kuuluu erikoiskoulutettu hoitaja. Ihanteellista olisi, jos mukana olisi myös psykologi ja ravitsemusterapeutti, joskus tarvitaan myös keuhkolääkärin konsultaatiota.

Potilasvalinta

Liikuntaintervention aloittavalla potilaalla on oltava varmistettu pulmonaalihypertensio, johon on aloitettu lääkitys sekä kliinisesti stabiili tilanne. Ikähaitari on laaja, 18-80 vuotta. Liikuntaintervention optimaalinen ajoitus suhteessa muuhun hoitoon on toistaiseksi epäselvä. Grunigin tutkimuksissa sellaisilla PH-potilailla, joilla 6MWT tulos parani vähiten, jotka siis hyötyivät vähiten ohjatusta harjoitteluinterventiosta, oli useammin toistuvia hengitystieinfektioita, ortopedisia vaivoja, merkittävä tai hoitamaton depressio tai ahdistuneisuus,ja kävelytestitulos lähtötilanteessa yli 550m.  Vaikka ESCin vuonna 2015 julkaistussa ohjeessa suositellaan ohjattua harjoittelua PH-potilaille, monissa Euroopan maissa tätä ei ole tarjolla. Tulevat tutkimukset, joissa selvitetään ohjatun harjoittelun kustannusvaikuttavuutta, oletettavasti lisäävät kiinnostusta harjoittelun organisointiin PH-potilaille.

Harjoittelun komponentit

Aerobinen harjoittelu voidaan toteuttaa kävelymatolla, kuntopyörällä tai hyväkuntoisilla potilailla cross-trainingharjoitteluna. Harjoitteluintensiteetti asetetaan ainakin alkuun n. 50%:iin maksimaalisesta kuormasta tai 60-80% maksimisykkeestä. Ellei rasituskoetta ole tehty, maksimisyke  aloituksessa on korkeintaan120-130 lyöntiä/min ja happisaturaatio pyritään pitämään yli 85%. Vointi saattaa potilailla vaihdella päivittäin, joten harjoitteluintensiteetti täytyy asettaa joka kerta yksilöllisesti sen hetkisen kunnon mukaan. Koettuna kuormituksena tavoitellaan kevyttä-hieman rasittavaa kuormitustasoa. Tarvittaessa käytetään happilisää.

Voimaharjoittelu tehdään normaalien voimaharjoitteluperiaatteiden mukaan, mutta vaikeassa sairaudessa vain yksittäisillä lihasryhmillä kerrallaan. Maksimivastuksia vältetään, samoin staattista kuormitusta.

Voimaharjoittelussa kiinnitetään erityistä huomiota quadricepsien ja hengityslihasten voimiin. Reisilihasten kestävyys- ja voimaharjoittelun on todettu lisäävän aerobista kapasiteettia, lihaksen kapillaaritiheyttä ja oksidatiivisten entsyymien aktiivisuutta. Hengityslihasharjoitusten on puolestaan todettu lisäävän sisäänhengityslihasten toimintaa ja vähentävän hengenahdistusta.

Seuranta

Monitorointi
happisaturaation, sykkeen ja koetun kuormittuneisuuden astetta ja oireita seurataan harjoittelun aikana. Myös rasituksesta palautumista kannattaa seurata ylirasituksen välttämiseksi.

Tulosmittarit
Tavallisin seurantatesti on 6 minuutin kävelytesti. Kliininen rasituskoe antaa kuitenkin tarkemman kuvan suorituskykystä ja sen perusteella on helpompi arvioida sopiva kuormitustaso harjoitteluun. Rasituskokeen käytöstä ei ole suosituksia, mutta näyttää siltä, että etenkin nuoremmilla potilailla sitä on alettu käyttää kävelytestin rinnalla esim. kerran vuodessa rasituskoe ja muilla seurantakerroilla kävelytesti. Rasituksen aikainen sydämen ultraääni kertoo oikean kammion kuormituksesta liikunnan aikana.

Kävelytestin aikana tärkeitä mitattavia suureita ovat

  • sykereaktio rasituksessa ja sykkeen palautuminen
  • verenpainereaktio


Lihasvoimatesteistä ei ole suosituksia. Me käytämme yksinkertaisesti puristusvoimamittausta ja reisilihastestinä istumasta seisomaannousutestiä (30 tai 60s). Pohkeen ympärysmitalla seurataan alaraajojen lihasmassan muutoksia. Kehonkoostumusmittaus tehdään, jos potilaalla ei ole tahdistinta.

Liikunnan turvallisuus
Hyvin kuormittava liikunta voi lisätä keuhkovaltimopainetta, aiheuttaen huimausta, hengenahdistusta, lihasten väsymistä, jopa pyörtymisestä. Osalla potilaista rasituksen aikana ilmenee hypoksiaa. Vakavia kovatehoisen liikunnan vaikutuksia ovat vaikeat rytmihäiriöt, keuhkovaltimoiden dissekaatio, vasemman koronaarivaltimon kompressio ja jopa äkkikuolema jos rasitus viedään äärimmäisyyksiin saakka. Huolellisesta alkukartoituksesta johtuen liikuntaohjelmiin liittyvät haittavaikutukset ovat kuitenkin minimaalisia, nekin usein vähäisiä kuten happisaturaation laskua tai huimaustuntemuksia. Oireiden  tai oikean kammion vajaatoiminnan pahentumista ei havaittu missään tutkimuksissa.


1. Grunig et al. ERS statement on exercise training and rehabilitation in patients with severe chronic pulmonary hypertension. ERJ Express. Published on December 21, 2018 as doi: 10.1183/13993003.00332-2018

Erittäin hyvän tietopaketin tarjoaa PAH-foorumi, jonka nettisivuille pääset tästä.