Huh hellettä

Kuumuus kuormittaa

Tänä kesänä on saatu nauttia poikkeuksellisesta lämmöstä. Kaikki eivät kuitenkaan lämmöstä nauti ja joillekin se on jopa haitallista. Sydänsairaalle kuumuus voi olla erityisen rasittava. Pitkään jatkuva kuumuus lisää etenkin vanhusten kuolleisuutta. 

Moniin muihin maihin verrattuna suomalaisille sopiva optimilämpötila on yllättävän alhainen, 14-15 astetta (onkohan tämä edes totta, mehän kuollaan jo huoneenlämmössä!). Välimeren maissa vastaava lämpötila on 22 ja 25 lämpöasteen välillä. Taiwanissa jopa 32 astetta. Sydänsairaalle kuumuuden haitat liittyvät yleensä nestehukkaan: juominen jää liian vähäiseksi, verenpaine laskee, syke nousee, elimistön kuivuminen altistaa eteisvärinälle jne. Potilailla, joilla on käytössä nesteenpoistolääkitys, liiasta juomisesta on usein varoiteltu. Helteellä tämä saattaa olla ongelmallista, jos juominen jää vähäiseksi. Joskus voi olla tarpeen tarkistaa diureettiannostusta jos juomisen lisääminen ei riitä.

Kuumaan sopeutuminen

Ihminen sopeutuu kuumaan ilmastoon muutamassa viikossa. Kehon lämmönhukkamekanismit kuten hikoilu ja pintaverenkierron lisääntyminen käynnistyvät ympäristölämpötilan kohotessa. 

Kun ympäristön lämpötila ylittää ihon pinnan lämpötilan (n. +32 °C), hikoilu on ainoa keino poistaa lämpöä kehosta. Hikoilemista haittaa tai estää korkea ilmankosteus sekä esimerkiksi antikolinerginen lääkitys ja tällöin koko kehon lämpötila alkaa nousta. Hikoillessa elimistö myös menettää nestettä, mikä lisää kuivumisen vaaraa kuumassa. Pintaverisuonten laajenemisesta aiheutuvan verenpaineen laskun kompensoimiseksi syke kohoaa ja sydämen työteho lisääntyy. Ikääntyessä lämmönsäätely heikkenee entisestään.

Fyysinen rasitus kuumassa

Sydämeen kohdistuva rasitus kasvaa kuumassa työskenneltäessä, sillä verta ohjautuu kuumassa iholle elimistön viilentämiseksi sitä enemmän, mitä raskaampi työ ja kuumempi ympäristö on kyseessä. Verenkierron ohjautuminen iholle voi vähentää työskentelevien lihasten verenkiertoa, jolloin lihakset väsyvät. Kun ihminen tekee maksimaalista lihastyötä, luustolihakset tuottavat 30–40 kertaa enemmän lämpöä kuin muu elimistö. Tällöin ruumiinlämpö voi nousta jopa 40 asteeseen. Sen seurauksena ihon verenkierto voimistuu ja sitä kautta lämmönhukka suurenee. 

Fyysisessä rasituksessa hellesäässä on juotava riittävästi nestehukan korvaamiseksi, lämpötilasta riippuen 1-2 desilitraa kerrallaan, 3-4 kertaa tunnissa. Kevyessäkin työssä nesteitä on syytä nauttia, mutta toisaalta pitää välttää ylinesteytystä. On helppo ymmärtää, miksi sydänsairaalle ei suositella pitkäaikaista fyysistä kuormitusta helteessä.

Lue lisää

Kuumainfo

Huoneentaulu: miten toimia kuuman haittojen ehkäisemiseksi

Työterveyslaitos: kuuman haittojen vähentäminen

Potilaan lääkärilehti: Helle rasittaa sydäntä

Summary

This summer has been extremely warm in Finland and it can harm cardiac patients, especially the old ones. The optimum temperature for finnish people is about 14-15 C degrees (which is hard to believe), much lower than in southern countries, for example in mediterranean countries it is 22-25C.

The harms are usually connected to dehydration that is not compensated by adequate drinking (even 1-2dl, 3-4 times an hour). At temperatures above 32C the body has only sweating as a weapon against heat and if the humidity is high, this doesn't work. When working in high temperatures the circulation of the skin increases, the blood pressure decreases and the heart rate grows, which can lead to symptoms in cardiac diseases. It is easy to understand why we want to limit our patients' heavy exercise or physical work when the weather is very warm.

Saanko esitellä: Raimo Kettunen

Raimo Kettunen, monen tuntema huippukardiologi ja upea ihminen on vaikuttanut monen sydänfysioterapeutin työhön ja innostukseen. Siksi hän ansaitsee tulla esitellyksi ensimmäisenä työhömme vaikuttaneista ammattilaisista.

Kun olin suorittamassa vanhamuotoista erikoislääkintävoimistelijan tutkintoa Oulussa vuonna 1990, erikoistumisalana sisätautien fysioterapia, kukapas se muukaan oli  sydänsairauksia opettamassa kuin Raimo Kettunen, liekö itsellekin kipinä jäänyt kytemään jo silloin. Raimo oli onnekseni töissä KYSissä silloin kun aloittelin työtäni sydänosastoilla, hänen kanssaan oli helppo tehdä yhteistyötä.

Laitoin Raimon tiukkaan tenttiin ja tällaisia ajatuksia sain hänestä nyhdettyä (ei tarvinnut nyhtää, hän oli hyvin avulias ja kiitän siitä kovasti).

1. Olet ollut mukana monessa sydänfysioterapiaa sivuavassa tehtävässä ja myös monissa sairaaloissa sydänfysioterapeuttien innoittajana. Voisitko kertoa vähän urastasi.

valmistunut Hgistä 1974
fysiologian tutkijana Oulun yliopistossa 1976-1984
erikoistuminen sisätauteihin ja kardiologiaan OYS:ssa 1984-1992
kardiologina KYS:ssa 1992-1999
kardiologina MKS:ssa 1999-2001
ylilääkärinä PHKS:ssa 2001-2011
fysiologian ja kardiologian dosentti, professori h.c.

2. Joskus varsinkin sairaalassa työskennellessä tulee mieleen, että mitenkähän paljon sydänpotilaan liikunnasta ja kuntoutuksesta lääkäreille opetetaan, tuntuu, etteivät nuoret lääkärit osaa käyttää osaamistamme riittävästi. Olenko oikeassa?

- ikävä tosiasia on, että sekä nuoret että vanhat lääkärit unohtavat liikunnan ja muidenkin elämäntapojen ratkaisevan merkityksen (varsinkin sydänterveydelle), nuoret lääkärit keskittyvät lääkityksen toteuttamiseen ja vanhemmat lääkärit keskittyvät toimenpidehoitoihin ja olettavat nuorempien hoitavan ”kaiken muun”

3. Edelliseen kysymykseen liittyen, miten fysioterapeutit voisivat edistää yhteistyötä muun sydänpotilasta hoitavan henkilökunnan kanssa, erityisesti lääkäreiden?

- potilaita kannattaa muistuttaa liikunnan merkityksestä ja tarjolla olevista kuntoutuskursseista, joille lääkärit useinkaan eivät muista potilaita lähettää
- fysioterapeuttien ja lääkäreiden yhteiset koulutustilaisuudet ovat hyödyllisiä
- heart team-ideaa pitäisi laajentaa niin, että fysioterapeutit tulevat niihin mukaan
- liikunta on vähintään yhtä oleellinen osa sydänpotilaan elämäntapamuutoksessa kuin esim. ravinto
yhdessä ravinnon kanssa liikunnalla on suuri merkitys myös painon hallinnassa, tämän takia yhteistyö ravitsemusammattilaisten kanssa on myös tärkeä

4. Kun mietitään sydänpotilaan hoitoa ja liikunnallisen kuntoutuksen tutkimusnäyttöä, voisiko kuntoutukseen panostaa enemmän ja mitenköhän tämä sote-uudistuksessa on huomioitu vai unohtuuko kokonaan?

- tutkimusnäyttöä liikunnan vaikutuksesta sydänpotilaiden ennusteeseenkin – saatikka elämänlaatuun – on jo sen verran, että liikunnallinen kuntoutus on oleellinen osa sekä sepelvaltimotauti- että vajaatoimintapotilaan kuntoutusta. Suomessakin on tehty väitöskirja (Kai Kiilavuori) liikunnan vaikutuksesta vajaatoimintaan: kuntoutus kannattaa ehdottomasti, mutta kovasti alikäytössä
- uutena fysioterapiamuotona on mm. tulossa ns. high intensity training akuuteille sepelpotilaille
- jos sotessa ei puututa erikoissairaanhoitoon aiottua enemmän, sydänkuntoutuksen resurssien pitäisi säilyä kunhan erikoissairaanhoito pitää sydänkuntoutuksen suunnittelun ja ohjauksen omissa käsissään

5. Sydänfysioterapeutin osaaminen perustuu liikuntafysiologian ja sydänsairauksien patofysiologian tuntemiseen. Mitä muuta kuuluu mielestäsi sydänfysioterapiaan erikoistuvan fysioterapeutin osaamiseen?

- näiden lisäksi pitäisi tietää mm. miten 1-suonen, 2-suonen tai 3-suonen tauti vaikuttaa kuntoutuksen suunnitteluun sepelpotilailla
- miten sydämen pumppauskyky (vasemman kammion kunto ja ejektiofraktio) rajoittavat eri liikuntamuotoja
- miten rytmihäiriöalttius on huomioitava suunnittelussa ja ohjaamisessa
- miten lääkitys vaikuttaa kuntoutukseen
- sopivat rasitustestit antavat tärkeätä informaatiota paitsi suoritus- ja työkyvyn arviointiin, myös kuntoutuksen suunnitteluun

6. Sepelvaltimotautiin sairastuvuus on siirtynyt iäkkäämpiin ikäluokkiin, miten tämä näkyy kardiologiassa?

- toipuminen hidastuu, tarvitaan enemmän lääkitystä
- kuntoutuksen tarve kasvaa
- toimintakyvyn rajoitukset vaikeuttavat liikunnallisen kuntoutuksen suunnittelua ja toteutusta
- tarvitaan monipuolisempia ja teknisesti vaativampia ja kalliimpiakin kuntoutusmenetelmiä

7. Tulevaisuuden kardiologia, mihin suuntaan menossa?

- toivottavasti yhä enemmän preventiiviseen suuntaan eli elämäntapamuutoksiin jo ennen sairastumista
hoidot kehittyvät nopean toipumisen ja sydämen pumppauskyvyn säilyttävään suuntaan

8. Sydäntoimenpiteiden ja -tapahtumien jälkeinen sairaala-aika on puristettu aina vain lyhyemmäksi. Millä tavalla potilasohjausta pitäisi kehittää, että oikea-aikaisuus oikeille potilaille toteutuisi?

- on ikävää että Suomessa on luovuttu akuuttien sepelpotilaiden erikoissairaanhoidon kontrollikäynneistä ja siirretty suuri osa potilaista suoraan terveyskeskusten seurantaan, tästä on seurannut väistämättä kuntoutuksen laiminlyöntiä
- kaikille sydänpotilaille pitäisi tehdä liikunta- ja toimintakyvyn sallima rasitustesti ennen kotiuttamista tai hyvin pian sen jälkeen

9. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää meille sydänfysioterapeuteille ja sydänfysioterapeuteiksi erikoistuville?

- olkaa aktiivisia ja oma-aloitteisia
- pyytäkää lääkäreiltä tietoja sairaudesta ja sydämen toimintakyvystä
- pyytäkää lääkäreiltä mielipidettä kuntoutuksen tarpeesta

Lue lisää:

Raimon artikkeleita Terveysportissa on paljon. Tässä linkki niihin. Artikkeleista ensimmäisenä voisi lukaista
- Sepelvaltimotauti
- Sydäninfarkti
- Sydämen vajaatoiminta
Kai Kiilavuoren artikkeli sydämen vajaatoiminnasta Terveysportissa

Summary

In Finland Raimo Kettunen is a well-known cardiologist and a wonderful person, who has affected many physiotherapist´s work. When I had my specialization studies in Oulu 1990, Raimo was teaching cardiology and maybe that was the first time I became interested in cardiac physiotherapy. When I started to work in the cardiac ward in Kuopio University Hospital, Raimo was there and it was so easy to co-operate with him.

I asked some questions from him and here is the summary of the answers:

• the doctors are very concentrated on medical treatment and procedures and they often forget the importance of life style changes and exercise. Cardiac physiotherapists are important!
• we have to remember, that cardiac patients are becoming older and need more and different rehabilitation than earlier
• physiotherapists have to make close co-work with nutritional therapists to get best results
• physiotherapists need to know:

1. what it means in rehabilitation when the patient has 1-, 2- or 3 vessels disease
2. how the heart´s ability to pump (left chamber´s condition and ejectionfraction) is limiting exercise 
3. how the chance to arhytmias has to be taken into account in rehabilitation
4. what the effect of medication is in exercise and rehabilitation
5. how to read and use exercise tests when planning an exercise prescription

Raimo´s greetings to cardiac physiotherapists

• stay active and self- imposed
• ask for advice and  information about the disease and cardiac function from doctors 
• ask and inform doctors about the need of rehabilitation

Exercise based cardiac rehabilitation

Otsikon mukainen liikuntapainotteinen kuntoutus tulee esille lähes aina kun etsitään tietoa sydänpotilaan liikunnasta. Sydänkuntoutuksella, nimenomaan liikuntapainotteisella, on vahva tutkimusnäyttö sekä kokonaiskuolleisuuden että sydänkuolleisuuden suhteen. Kaikki suositukset puhuvat sen puolesta, että kuntoutus kuuluu ainakin akuutin sydäntapahtuman jälkeiseen hoitoon ja entistä enemmän on näyttöä siitä, että myös sellaisissa sydänsairauksissa, jotka aikaisemmin on rajattu kuntoutuksen ulkopuolelle, kuntoutus/ liikunta jollakin tavalla järjestettynä on oleellinen osa hoitoa.

Kolleegani Kimmo testipotilaana

Itse sydänkuntoutus onkin sitten vähän kirjavampi käsite. Kun lukee tutkimuksia, viitataan usein vain "comprehensive cardiac rehabilitation" ja siitä pitäisi sitten ymmärtää mitä se pitää sisällään. Jollain tavalla ehkä ymmärtääkin, mutta näyttää siltä, että painotukset eri maissa vaihtelevat paljon. Tavallisin versio on kolmen viikon laitoskuntoutusjakso hyvin pian akuutin sydäntapahtuman jälkeen tai jopa suoraan sairaalajakson jälkeen. Tämä malli on laajasti käytössä Keski-Euroopassa. Laitoskuntoutusjaksoa on tarjottava kaikille ja se on potilaalle maksuton, maksajana on sairausvakuutus.

Meillä Suomessakin on KELAn järjestämää kolmen viikon laitoskuntoutusta sydänpotilaille, mutta ajoitus on aivan toinen. Kuntoutus on harkinnanvaraista eikä millään tavalla automaattinen ja lisäksi siihen voi mennä useita kuukausia akuutista tapahtumasta, jolloin suurin motivaatio elämänmuutoksille on saattanut jo laimentua. Kuntoutus on harkinnanvaraista eivätkä kaikki pääse kuntoutusjaksolle, toisaalta kursseja on jouduttu perumaankin vähäisen osallistujamäärän takia. Viimeinen KELAn innovaatio on kuntoutuslaitoksissa järjestetty avokuntoutus. Tämä sopii hyvin niille, jotka sattuvat asumaan kuntoutuslaitoksen vierellä, mutta kauempana asuvalle melko mahdoton, esimerkiksi kuopiolaisen pitäisi matkailla 150 kilometrin päähän Peurunkaan 18 kertaa (yksi avokuntoutuskäynti on puolen päivän mittainen). Avokuntoutuksen idea on mielestäni se, että se on helposti kuntoutujan saavutettavissa eli kuntoutuspaikkoja pitäisi olla ympäri Suomen, siellä missä ovat kuntoutujat. Toivottavasti tähän suuntaan ollaan menossakin.

Tietysti voi myös kritisoida sitä, riittääkö kolmen viikon kuntoutujakso antamaan eväät pysyville elämäntapamuutoksille. Ainakin pitäisi olla mahdollista tsemppausjaksoille ja tätä kannattaisi yksityisten fysioterapialaitosten pohtia, ihan kaikkihan ei voi olla kuntoutujallekaan ilmaista. Minusta tässä olisi paljon mahdolisuuksia ideoida puhtaalta pöydältä, jotain etua siitäkin, että valmista sabluunaa ei ole olemassa.

Perusteita sydänpotilaan liikuntaan ja kuntoutukseen riittää. Suomen Fysioterapeuttien Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus-suositukseen on koottu näitä perusteita, mutta varsinaiseen käytännön toteuttamiseen se ei anna ohjetta. Me fysioterapeutit olemme näiden käytäntöjen luomisessa avainasemassa eikä kannata odottaa, että joku muu sitä ensin ehdottaa. Terveydenhuollon uudistus tuo uhkia kuntoutukselle, mutta toisaalta myös mahdollisuuksia käytäntöjen muuttamiseen positiiviseen suuntaan, tässä tapauksessa on kysymys myös kustannussäästöistä.

Lue lisää

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus-suositus

Cochrane-katsaus sydänkuntoutuksesta
Arto Hautalan esitys sydänkuntoutuksen kustannusvaikuttavuudesta
Kuntoutussäätiö: Onko sydänkuntoutuksen saaminen sattumanvaraista

Summary

Exercise based cardiac rehabilitation is a part of cardiac patient´s treatment. In Finland, however, there is no systematic cardiac rehabilitation after an acute cardiac event or invasive procedure; patient has to make an application, ask the statement from the doctor and then Health Insurance Institute decide, who is eligible to rehabilitation. Timing is usually not the best; it takes months after the acute phase when the rehabilitation session finally begins. That´s why there are various local systems to offer rehabilitation or follow up after hospitalization. When the payment goes from the one pocket and the saving comes to another, there is no interest to take account the cost-effectiveness (which has shown in studies). The big renovation of the health care system in Finland brings possibilities to change policy also in cardiac rehabilitation, hopefully to the positive direction. So stay alert!

Mikä tekee fysioterapeutista sydänfysioterapeutin?

Sydänfysioterapeutti on yksinkertaistettuna fysioterapeutti, joka on suorittanut riittävät ammatilliset täydennysopinnot ja työskentelee fysioterapeuttina sydänpotilaiden kanssa. Suomen Sydänfysioterapeutit on hakenut ja saanut rekisteröinnin Sydänfysioterapian Pro-koulutukselle eli Pro-tunnus on vain koulutuksen käyneiden käytössä. Järjestyksessä toinen Pro-koulutus alkaa siis elokuun puolivälissä ja sen jälkeen Pro-tunnuksen saaneita sydänfysioterapeutteja on Suomessa noin 45. Koulutus antaa käsityksen, mitä kaikkea pitää osata ja toivottavasti innostuksen aiheeseen, opiskeleminenhan ei taida loppua milloinkaan.

Sydänfysioterapian osaamisalueet

Sydänfysioterapian perusteet ovat vahvasti liikuntafysiologian sekä sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan tuntemisessa. Kun nämä perusasiat ovat hyvin hallinnassa, on helppo ymmärtää, miksi keho käyttäytyy niinkuin käyttäytyy kun sydän ei toimikaan normaalilla tavalla. Myös liikuntaan liittyvät riskit ja mahdollisuudet hahmottuvat näiden perusasioiden pohjalta. Riskien minimoimiseksi hätätilanteessa toimiminen kuuluu perusosaamiseen.

Liikuntalääketieteen osaaminen on sydänfysioterapian kulmakiviä. Liikunnan vaikutukset elimistön toimintaan ja säätelyjärjestelmiin ovat liikunnallisen sydänkuntoutuksen perustana ja siksi on tärkeä ymmärtää, millaisella liikunnan määrällä, intensiteetillä ja menetelmällä näitä vaikutuksia on mahdollista saavuttaa.

Kun tiedetään, miten elimistö toimii ja miten liikunnalla toimintakykyä voidaan sydänsairaudessakin parantaa, alkavat korostua ohjausosaamiseen liittyvät tiedot ja taidot. Paitsi että osataan tutkia potilas ja laatia liikuntasuunnitelma sekä ohjata harjoittelu, ohjausosaaminen vaatii potilaan kuuntelemista ja yksillöllistä ohjausmenetelmien valintaa.

Sydänpotilan liikunnan hyödyistä on vahva tutkimusnäyttö, joka perustuu satoihin randomoituihin kontrolloituihin tutkimuksiin ja niistä tehtyihin meta-analyyseihin. Fysioterapiasuositukset, jotka on laadittu tutkimusnäytön pohjalta, antavat hyvät raamit fysioterapian sisältöön. Tutkimustietoa tulee kuitenkin kasvavalla vauhdilla lisää ja sen lukemista ja tiedon hakua tulee opetella. Kaikki tutkimus ei täytä hyvän tutkimuksen kriteereitä ja onkin osattava erottaa jyvät akanoista. 

Vahvasta tietoperustasta ja käytännön kokemuksesta syntyy asiantuntijuus, jota joskus joutuu tyrkyttämään jopa muulle sydänpotilaita hoitavalle tiimille, fysiatriasta puhumattakaan. Asiantuntijaverkosto, joka koostuu oman työyhteisön kardiologian asiantuntijoista ja valtakunnallisesta sydänfysioterapeuttiverkostosta antaa tarvittaessa apuja. Kynttilää ei saa kätkeä vakan alle, sydänfysioterapiasta on pidettävä ääntä. Ja kolleegalle toiselle puolelle Suomea voi aina soittaa. Meillä ei ole sponsoreita kuten lääkehoidoilla, joten fysioterapia helposti unohdetaan. Työlleen saa arvostusta tekemällä työn hyvin, mutta myös tekemällä se näkyväksi, tekemällä innolla moniammatillista yhteistyötä sekä tarjoutumalla rohkeasti asiantuntijatehtäviin.

Digitalisaatio leviää kovaa vauhtia jopa päiväkoteihin. Terveydenhuollossa se on jo tätä päivää, mutta tulee lisääntymään dramaattisesti. Ei auta pullikoida vastaan vaan alkaa opetella teknologian käyttöä ja näkemään sen mahdollisuuksia oman työn tukena.

Muuttuvassa työelämässä eteen tulee tehtäviä, joihin ei ole saanut alunperin koulutusta eikä ne ehkä ole tavanomaisia fysioterapeuteille. Ei kannata ensimmäisenä tyrmätä näitä. Uudet tehtävät voivat olla innostava haaste, etenkin jos niillä on yhtymäkohtia sydänfysioterapeutin työhön, esimerkkinä vaikka kliinisen rasituskokeen tekeminen. 

Sydänfysioterapian osaaminen vaatii siis tietoa, taitoa ja pelisilmää eikä kukaan kai milloinkaan voi sanoa olevansa kaiken oppinut . Ei kannata ahdistua vaikka usein tuntuu, että ei pysy millään kehityksen kelkassa. Teknologiabuumista huolimatta työtä tehdään ihmiseltä ihmiselle, sydämestä sydämeen.

Ajatuksia sydänfysioterapiasta

Hei

Olen pitkän linjan fysioterapeutti, sydänfysioterapeutti, Kuopion Yliopistollisesta sairaalasta. Valmistuin joskus kauan sitten sitten, viime vuosituhannella ja olen todellakin nähnyt sydänfysioterapian muutoksen näiden vuosien aikana. No, historiaan en aio palata, koska on niin paljon asioita, mistä pitää selvitä tänä päivänä.

Vuosien varrella on tullut esille lukemattomia tilanteita, joissa olen kokenut riittämättömyyttä joko perustiedoissa tai ohjaustaidoissa. Olen joutunut kaivamaan tietoa sieltä täältä. Korvaamattomana apuna on ollut sydänfysioterapeuttikollegojen verkosto, josta viimeistään on apu löytynyt. Silti on edelleen asioita, joita pähkäilen ja ihmettelen ja jos jonkun asian onnistun selvittämään, siitä poikiikin kymmenen uutta kysymystä. Niitä tässä blogissa ihmettelen.

Sen olen huomannut, että yhteistyötä lääkärien ja muiden tahojen kanssa tarvitaan, mutta fysioterapiaa ei kehitä kukaan muu kuin fysioterapeutti. Melkoisena markkinamiehenä saa olla kun uusia ideoita yrittää tuoda käytäntöön.

Tämä blogi suunnattu sydänfysioterapiaan syventyville kolleegoille ja tulee pitämään sisällään tietoa, ajatuksia, ammattilaisten haastatteluja ja työkaluja henkilökohtaisen suodattimen läpi viestitettynä. Blogin piti olla vain tietylle pienelle joukolle suunnattu, mutta koska rajaus ei mitenkään onnistunut, olkoon sitten julkinen.

Ihan ensiksi kuitenkin kaikille avointa tietoa: olethan tutustunut Terveyskylään www.terveyskylä.fi
Siellä on potilaille suunnattua ohjeistusta sepelvaltimotaudista ja sydämen vajaatoiminnasta, nämä läytyvät Kuntoutumistalosta, mutta niihin on linkki myös Sydänsairauksien talosta. Tekeillä on paljon lisää materiaalia mm. tahdistimista, kuntoutuksesta sekä myös ammattilaisille suunnattua tietoa. Itse olen mukana sydämen vajaatoimintaosiossa ja siihen liittyviä ehdotuksia voi lähettää minulle.

En tiedä, tarvitaanko tällaista blogia, jaksaako kukaan enää lukeakaan. Kerro sinä. Ehkäpä tämä on minulle luopumisprosessia tulevaisuutta ajatellen, työelämää ei ole enää hirmuisen monia vuosia jäljellä. Nyt olen kuitenkin innostunut tulevasta kesälomasta, elokuussa alkavasta Sydänfysioterapian Pro-koulutuksesta ja kauhunsekaisen innostunut tulevasta 2-vuotisesta tehtävästä CCNAP:ssa (Council on Cardiovascular Nursing and Allied Professions) ohjelmakomiteassa.

Kesäterveisin

Leena