Ihana Hanna Savonlinnasta

Hanna Baduel on tullut tutuksi sekä Sydänfysioterapeuttien koulutuspäivillä, KYS-piirin yhteistyöpäivillä että monissa muissa yhteistyökuvioissa. Hanna on kehittänyt sydänpotilaan alueellista fysioterapiapolkua Itä-Savon alueella niin, että uskallan sanoa sen olevan aivan parhaiten toimivia Suomessa. Hanna on aina tehnyt aktiivista yhteistyötä alueen terveyskeskusten kanssa, joten hoitokäytännöt eivät ole missään vaiheessa päässeet rapautumaan. 

Vaikka kokemusta ja osaamista on kertynyt paljon, Hanna osallistui ensimmäiselle sydänfysioterapian Pro-kurssille täynnä intoa oppia uutta. Mahtava kolleega!

Hannalla on kokemusta myös muualta maailmasta: hän on työskennellyt Pariisissa sairaalassa sydän- keuhkoteho-osastolla. Kotipaikka veti kuitenkin puoleensa ja Hanna perheineen osti Hannan kotitilan, jossa aviomies hoitaa maatilaa. Perheellä on myös lomamökkien vuokraustoimintaa, siitä kannattaa kysyä Hannalta lisää.

Savonlinnassa sairaala sijaitsee luonnonkauniissa ympäristössä

Mitä minä teen

Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Sosteri tarjoaa erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja ympäristöterveydenhuollon palveluja. Työni Savonlinnan keskussairaalassa sisältää pienen sydänyksikön osaston sekä sydän pkl:n potilaaiden fysioterapian. Toimin lisäksi sepelvaltimotautipotilaiden hoitopolun työryhmässä.

Hoitoketjut kunnossa

Meillä sydänpotilaan hoitoketju toimii hyvin sairaalan, terveyskeskuksen ja kotikuntoutuksen välillä. Sosterissa fysioterapiatekstit kirjoitetaan samaan järjestelmään ja samalle fyster lehdelle. Potilaista lähtee tieto suojatussa sähköisessä järjestelmässä jatkokuntoutukseen joko kotikuntoutukseen tai terveyskeskuksen fysioterapiaan.  

Terveyskeskukset avainasemassa

Meillä toimii sydän-keuhkoryhmät terveyskeskuksissa.  Ne on tarkoitettu heikompikuntoisille sydänpotilaille, jotka eivät voi vielä siirtyä kolmannen sektorin ryhmiin. Ryhmän osallistujat ovat pääasiassa kardimyopatiapotilaita ja keuhkopuolen potilaista copd-potilaita. Lisäksi meillä toimii Tulppa-ryhmät, joita nyt on kehitetty, jotta ne olisivat oikea-aikaisempia. Tämän vuoksi ryhmän nimi oli muutettava,  ryhmän nimeksi tuli Sykettä elämään-ryhmä.

Säännöllliset tapaamiset pitävät käytännöt kunnossa

Toiminnan takaamiseksi ja kehittämiseksi järjestämme tapaamisia terveyskeskusten ja kotikuntoutuksen kanssa säännöllisesti vuosittain ja tarvittaessa useamminkin. Oleellista on myös sähköisen järjestelmän jatkuminen, tämä on nimittäin vaarassa kun Effica-järjestelmä on päättymässä eikä meillä ole tietoa kuinka uusi järjestelmä toimii.

Lisäoppia Pro-kurssilta

Kokonaisuudessaan tietämys sydänasioista syveni entisestään Pro-opinnoissa. Pidin hyvänä verkostojen lisääntymistä ja tietämystä muualla Suomessa tapahtuvasta sydänfysioterapiasta. Erittäin antoisana koin lisätiedon EKG:n hyödyntämisen sydänfysioterapiassa: nyt tämän seurauksena voin tehdä 6 minuutin kävelytestejä EKG-seurannassa, aiemmin oli vain telemetriamahdollisuus osastolla.

Pro-kurssin jälkeen olen toiminut asiantuntijana vieden tietoa sydänkuntoutuksesta sairaalan eri osastoille, kotihoitoon ja terveyskeskuksiin. Olen myös pitänyt koulutuksia toimintakyky-yksikössämme. Olen käynyt  ammattikorkeakoululla luennoimassa ja heidän kanssaan on kehitetty/kehitetään opetuksen menetelmiä ja sisältöjä.

Työ kehittyy koko ajan

Työni parhaimpia puolia on työn monipuolisuus (pkl, osasto ja työryhmät) sekä se, että itse voin vaikuttaa työn sisältöön ja päivittämiseen. Potilaiden ikäjakauma on suuri, vaikkakin pääpaino alueellamme on ikääntyneet sydänpotilaat. Tulppa-ryhmien sisällön edelleen kehittäminen on meneillään. 

Harvinaisia sydänsairauksia sairastaville olemme kokeilleet sydämen vajaatoimintahoitajan kanssa vertaistukiryhmää. Aloitimme vertaistukiryhmän syksyllä ja nyt keväällä tapasimme kerran. Teemat on valittu ryhmän toiveiden mukaisesti, esimerkiksi viime kerran teemana oli rentoutuminen ja palautuminen.  Osallistujat ovat tykänneet ja kokeneet ryhmän hyödyllisenä ja rohkaisevana.

Toiveita SOTE-uudistusta aloittaville

Sydänkuntoutus olisi hyvä olla lakisääteistä. Tavoitteena olisi ohjata kaikki jatkokuntoutukseen, jotta ihmiset uskaltaisivat liikkua reippaammin ja ymmärtäisivät, ettei sairaus parane pelkällä pallolaajennuksella. Liikunnan mieltäminen osaksi hoitoa on kaikkien hoitoon osallistuvien asia, mutta erityisesti meidän fysioterapeuttien.

Omastakin kunnosta täytyy huolehtia

Itse harrastan liikuntaa monipuolisesti. Talvisin hiihdän, lumikenkäilen, lenkkeilen koiran kanssa, käyn kuntosalilla ja jumpissa.

Summary

Hanna Baduel is a cardiac physiotherapist, who works in Savonlinna Central Hospital. Hanna has improved cardiac rehabilitation in Savonlinna area. She emphasizes co-work between physiotherapists and rehabilitation team. Cardiac Physiotherapy Pro-course gave to Hanna a lot of knowledge, ideas and collegial connections. She mentions that one practical example of new skills is the 6MWT in EKG-control.

Hanna lives like she teaches: her sports activities include skiing, snowshoe walking, jogging with her dog and gym room exercises.

Paljon onnea uusille Sydänfysioterapeuteille

Todistukset jaettu!

Uudet Sydänfysioterapeutit saivat Pro-opintonsa päätökseen ja todistukset kouraan lauantaina 6.4.2019. Tiukka opiskelurutistus jatkui lähes viimeisille minuuteille. Tieto lisää tuskaa, tämä havaittiin todeksi, sillä tiedon lisääntyessä alkaa vasta tajuta, mitä kaikkea pitäisi tietää ja miten paljon on asioita vielä opittavana. Nyt meillä on kuitenkin taas hieno lisä sydänosaajien verkostoon, aina on kaveri, jolle kilauttaa.

Uudet Sydänfysioterapeutit (järjestys täysin satunnainen)

Jaana Törne
Johanna Toivola
Jonna Heimonen
Liisa Sulkakoski
Robin Blomberg
Henri Alm
Mari Halkola
Renja Karhunen
Kirsi Rajasalo
Päivi Tanner-Nieminen
Jane Sissonen
Maria Luukkanen
Kurssin suoritti myös onnistuneesti Vetrean kuntoutusylilääkäri Pasi Tiihonen :)

Jatkossa tulen hyödyntämään tätä asiantuntijajoukkoa myös blogissani. On ollut hienoa tutustus sydänpotilaan fysioterapiaan eri näkökulmista ja nähdä, että hyvien hoitoketjujen rakentamiseen on intoa, osaamista ja myös resursseja kun ne oikein hyödynnetään.

Sternotomian huomiointi sydänleikkauksen jälkeen

Avosydänkirurgialla tarkoitetaan sydänleikkausta, jossa rintalasta halkaistaan, eli tehdään sternotomia. Näin rintakehä voidaan avata operaatiota varten. Ohitusleikkaukset tehdään useimmiten sternotomian kautta, mutta esimerkiksi aorttaläppäkirurgiasta jo iso osa tehdään ns. TAVI-toimenpiteenä eli läppä viedään paikoilleen verisuoniteitse ilman isoa rintakehän avausta. Sternotomiaa käytetään kuitenkin edelleen monissa läppäleikkauksissa, sydänsiirrossa sekä rintakehän alueen leikkauksissa.

Leikkauksen aikana sternumia joudutaan levittämään 10-15cm. Koska kylkiluut kiinnittyvät sternumiin, rintakehän laajeneminen aiheuttaa poikkeuksellisen liikkeen myös kylkiluiden ja rintarangan välisissä liitoksissa. Palleakin venyttyy toimenpiteen aikana jonkin verran.

Leikkauksen jälkeen rintalasta palautetaan entiseen malliinsa yhdistämällä puolikkaat metallilangoilla, tavallisesti 6-8 kohdasta. Metallilangat ovat vahvoja ja kestävät melko paljon rasitusta, voimakkaassa ponnistuksessa heikoksi kohdaksi voikin osoittautua luu, josta lanka saattaa leikkautua läpi. Tukevampia sulkumenetelmiä käytetään kirurgin harkinnan mukaan.

Sternumin luutuminen

TAYSin Sydänsairaalan sydänkirurgi Juha Hautalahti puhui Tampereen Sydänfysioterapiapäivillä sternotomian huomioinnista fysioterapiassa. Hänen mukaansa luutumisessa on kolme vaihetta:

1. Akuutti inflammaatio 0-(3)-7vrk
2. Proliferaatio, kesto 4 vrk-useita kuukausia
- sternotomialinjaan kehittyvä hento rusto korvautuu vähitellen kovalla kalluksella
3. Remodellaatio, kesto kuukausia-vuosia
- kallus mineralisoituu ja muovautuu alkuperäiseen lujuuteensa

Kiinnitettäessä sternumin puoliskoja toisiinsa, suurin sallittu etäisyys luunkappaleiden välillä on 0,2mm. Minimaalinen liike sallitaan, koska se kiihdyttää varhaisen rustosillan muodostumista. Täysin stabiili liitos hidastaa luutumista.

Sternumiin vaikuttavat erottavat voimat

Lateraalisesti suuntautuva voima pyrkii erottamaan sternumin puolikkaita toistaan. Tällaisia voimia ovat voimakas sisäänhengitys, olkavarsien abduktio, ja olkavarsien vaakasuuntainen ekstensio. Myös pectoralis major vaikuttaa supistuessaan liitosta avaavasti.

Rintaontelon voimakas paine vaikuttaa luuliitokseen, esimerkiksi yskiessä rintaontelon paine voi nousta n. 300mmHg tasolle ja tämä saattaa ylittää luun vetolujuuden. Suurin voima yskiessä kohdistuu sternumin alaosaan. Rintakehän muodolla on merkitystä: tynnyrinmallisessa rintaontelossa paineet ovat suuremmat kuin litteämmässä. Monissa keuhkosairauksissa rintakehä on lisäksi jäykkä, jolloin kylkiluiden liike ei ole tasaamassa painetta.

Toistuva tai yhtäkkinen kuormitus voi aiheuttaa metallilankojen leikkautumisen luuhun, jolloin sternumin liitoksesta tulee instabiili. Tämä puolestaan hidastaa luutumista, aiheuttaa kipua ja pahimmassa tapauksessa altistaa haavainfektiolle. Haavainfektion ja instabiliteetin kehittymiselle on lukuisia riskitekijöitä:
- diabetes
- ylipaino
- osteoporoosi
- tupakointi
- sydämen vajaatoiminta
- korkea ikä
- uusinta-avaus vuodon vuoksi
- molempien rintavaltimoiden käyttö
- pitkä perfuusioaika

Potilailla, joilla on riskitekijöitä, sternumin stabiliteettiin on kiinnitettävä erityisen tarkasti huomiota.

Pitkittyneet sternum-kivut

Pitkittyneistä kivuista puhutaan, kun kivut kestävät yli 3 kk. Tyypillisiä tuntemuksia ovat tunnottomuus ja kosketusarkuus ja nämä menevät tavallisesti itsestään ohi. Kuitenkin vielä vuoden päästä rintakehän kipuja on 11-56%:lla, lähteestä riippuen. Sternotomialiitoksen epävakaus voi olla yksi syy kivuille, muita mahdollisia syitä ovat häiriintynyt luutuminen, luun tulehdus, kylkirustojen ja
luiden vauriot, hermopinteet, kaulapunoksen venyttymävamma, yliherkkyys sulkuun käytetyille teräslenkeille, ym.

Infektio, liike luupuoliskoiden välillä sekä sydänperäinen syy kivulle on poissuljettava, jos rintalastan seudun kivut pitkittyvät! 

Tutkimustietoa aiheesta

Tutkimukseen perustuva tieto erilaisten ohjeistusten vaikutuksesta sternotomian paranemiseen on hyvin vähäistä. Nostorajoitteiden merkitystä on kyseenalaistettu, koska yskiminen tuottaa huomattavasti suurempia rintalastaliitosta kuormittavia voimia kuin tavanomaiset arkiaskareet.

Tanskalainen fysioterapeutti Brocki et al. julkaisivat 2010 kirjallisuuskatsaukseen perustuvat suositukset sternotomian jälkeen (Eur J Cardiovasc Nurs. 2010 Jun;9(2):77-84. Brocki BC, Thorup CB, Andreasen JJ.)

He eivät löytäneet mitään tukea painorajoituksille, kunhan yläraajat ovat lähellä vartaloa ja aktiviteetit tehdään alle kipurajan. 

Suositukset Brockin katsauksen perusteella

– vältä molempien käsien venyttämistä taakse yhtä aikaa (10 päivän ajan)

– käsien kuormittaminen on sallittu kun kyynärpäät ovat kiinni vartalossa (8 viikkoa) 

– yläraajojen käyttö on sallittu kivuttomalla liikeradalla  

– yskiessä risti yläraajat rintakehän ympäri halausasentoon

– tukiliiviä tai -vyötä suositellaan tukemaan rintakehää kun liivin kuppikoko on D tai enemmän, BMI on 35 tai enemmän tai potilaalla on krooninen yskä

Kipu rajoituksena

Katijjahbe MA, Granger CL, Denehy L, Royse A, Royse C, Bates R,Logie S, Nur Ayub MA, Clarke S, El-Ansary D. Standard restrictive sternal precautions and modified sternal precautions had

similar effects in people after cardiac surgery via median sternotomy ('SMART'Trial): a randomized trial. J Physiother. 2018 Apr;64(2):97-106.

Tutkimukseen osallistui 72 aikuista, joille tehty sydänleikkaus sternotomiateitse. Osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään 4 päivän kuluttua leikkauksesta. Kontrolliryhmä sai tavanomaiset ohjeet rajoittaa yläraajojen käyttöä 4-6 viikkoa. Koeryhmää ohjeistettiin käyttämään yläraajoja kivun sallimissa rajoissa päivittäisissä toimissa. Muu hoito oli samanlaista molemmille ryhmille ja potilaille soitettiin viikottain 6 viikon ajan. 

Mittareina käytettiin SPPB-mittaria (Short Physical Performance Battery). Mittaukset tehtiin ennen kotiutumista, 4 ja 12 viikon kuluttua leikkauksesta. 

Tulosten mukaan ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa fyysisissä toiminnoissa 4 ja 12 viikon kuluttua leikkauksesta. Johtopäätöksenä tutkijat kyseenalaistavat liialliset rajoitukset sternotomian jälkeen

Posthorax-tukiliivi

Sternotomialiitosta tukemaan on kehitetty erilaisia tukia. Ongelmana on se, että rintakehä pitäisi stabiloida erityisesti kuormitustilanteissa, mutta rintakehän liikkeen pitäisi säilyä niin, että keuhkotuuletus ei kärsi. Fysioterapeutti Minna Berg-Saarinen kertoi Sydänfysioterapiapäivillä TAYSin Sydänsairaalan kokemuksia posthorax-tuesta.

Sydänsairaalassa posthorax-tukea on käytetty systemaattisesti vuodesta 2017 lähtien potilaille, joilla on lisääntynyt mediastiniittiriski. Kokemuksia tuesta kerättiin 69 potilaalta. Heistä 67% oli käyttänyt tukea säännöllisesti 6-8 viikon ajan, loput lyhyemmän ajan. Potilaista 87%  (60 potilasta) koki hyötyneensä tuesta: tuki vähensi kipua, antoi varmuutta arkitoimintoihin ja helpotti kipua. 13% (9 potilasta) ei kokenut tuesta olevan hyötyä. Kenellekään tukea käyttäneistä ei kehittynyt sternuminfektiota.

Tuki vaatii kokemusten perusteella vielä kehittämistä, sillä 33 henkilöä koki tuen käytön epämiellyttäväksi, 30:n mielestä tuki oli hankala pukea ja se haittasi 21 henkilön unta.

Lisää aiheesta
1. Michael Gorlitzer, Florian Wagner, Steffen Pfeiffer, Sandra Folkmann, Johann Meinhart, Theodor Fischlein, Hermann Reichenspurner and Martin Grabenwoeger. 2013. Prevention of sternal wound complications after sternotomy: results of a large prospective randomized multicentre trial
2. Philippe P. Caimmi . Maurizio Sabbatini M., Emmanouil I. Kapetanakis . Silvia Cantone . Marcus V. Ferraz . Mario Cannas . Ugo F. Tesler. 2016. A Randomized Trial to
 Assess the Contribution of a Novel Thorax Support Vest (Corset) in Preventing Mechanical Complications of Median Sternotomy
3. Tsang W, Modi A, Ahmed I, Ohri SK. Do external support devices reduce sternal wound complications after cardiac surgery? Interact CardioVasc Thorac Surg 2016; doi:10.1093/icvts/ivw270.
4. Tsang W, Modi A, Ahmed I, Ohri SK. Do external support devices reduce sternal
wound complications after cardiac surgery? Interact CardioVasc Thorac Surg 2016;
doi:10.1093/icvts/ivw270.

Summary

In open heart surgery, median sternotomy is the typical way to go into the chest wall. This procedure provides access to the heart and lungs for surgical procedures such as heart transplant, corrective surgery for congenital heart defects, or coronary artery bypass surgery.

Instability of the sternum is a rare but sometimes harmful condition. To avoid instability, there are some restrictions after the surgery:

• Avoid stretching both arms backward at the same time (10 days);
• Loaded activities should be done with the elbows close to the body (eight weeks);
• Only move arms within a pain-free range;
• Use leg rolling with counterweighing when getting in and out of bed;
• When coughing cross the arms in a "self-hugging" posture;
• Supportive bra or vest is recommended when breast cup>or=D, body mass index>or=35 or frequent cough.

Posthorax support vest has been in regular use since 2017 in Tampere Heart Hospital. The experience is mostly good but users have reported difficulties to dress the vest. 

Kuntoutusylilääkärin mietteitä sydänkuntoutuksesta

Pasin mielenkiintoinen esitys sydänpotilaan työkyvyn arvioinnista

Pian päättyvän Sydänfysioterapeutti Pro-kurssin yksi osallistujista oli kuntoutusylilääkäri Pasi Tiihonen Vetrea Terveys Oy:sta. Pasin aito kiinnostus sydänkuntoutukseen on lämmittänyt mieltä ja virittänyt mielenkiintoisia keskusteluja hänen tuodessa lääkärin näkökulmaa aiheisiin. Oppimista on tapahtunut puolin ja toisin. Annetaanpa Pasin kertoa:

Olen valmistunut lääkäriksi 1996 ja yleislääketieteen erikoislääkäriksi 2007. Alun perin minusta piti tulla anestesialääkäri, mutta suunnitelmat muuttuivat kesken kaiken. Olen työskennellyt sairaalapuolella ja perusterveydenhuollossa.

Kuntoutuksen parissa olen ollut vuodesta 2010 alkaen, jolloin minut valittiin Vetrea Terveys Oy.n ylilääkäriksi. Sitä samaan pestiä hoidan edelleen. Tosin Vetrea Terveys on nykyään konserni, jonka ylilääkäri olen. Pääasiallinen kliinisen työn tekemisen paikka on Iisalmi. Kuntouksen parissa työskentelen hyvin laaja-alaisesti eri sairausryhmäkuntoutuksista työelämään suuntautuneisiin kuntoutuksiin.

Vetreassa tehdään aktiivista kehittämistyötä kuntoutuksessa

Yhtiössämme mietitään jatkuvasti uusia kuntoutuksen malleja ja erityisesti sellaisia, mistä löytyy näyttöä vaikuttavuudesta sekä siihen liittyen sellaisia kuntoutusmalleja, joille voisi olla tilausta ja tarvetta ja joita ei vielä juurikaan tuoteta Suomessa erityisen laajasti. Lähdimme esittelemään liikunnallista sydänkuntoutusmallia mm. eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle ja Sydänliittoon. Kävi ilmi, että tarve on olemassa tämänkaltaiselle kuntoutukselle.

Vetrean sydänkuntoutuskonsepti on lyhyesti sanottuna turvallista, mutta tehokasta liikunnallispohjaista sydänkuntoutusta sydänsairauksia sairastaville ihmisille tai niille, joilla on riskitekijöitä ja tehokkaan liikkunnan aloittaminen on turvallisempaa ohjatusti ja seuratusti. Taustalla voi olla jo sairastettu sydäntapahtuma tai, että sitä ei ole ollut. 

Sydänpotilaan harjoittelun monitorointia teoriassa...

Kuntoutus pohjautuu Custo Cardio - ohjelmaan ja siihen, että kuntoutujalle on tehty maksimaalinen rasituskoe (yleensä polkupyörätesti). Sen perusteella pystytään kullekin kuntoutujalle räätälöimään sopivan tehokas, mutta turvallinen liikuntaohjelma. Harjoittelu myöskin tehdään EKG seurannassa. Jatkossa voidaan sitten myös etäseurannassa ja annettujen rasitustasojen mukaan harjoitella muuallakin kuin meidän kiinteissä paikoissamme.

... ja käytännössä

Tarpeen mukaan tähän liikkunnalliseen sydänkuntoutukseen yhdistetään sitten muutakin elintapaohjausta tai ravitsemusneuvontaa. Tämän pohjalle voidaan myös räätälöidä ammatillista kuntoutusta, jossa päämääränä on takaisin työhön palaaminen sydäntapahtuman tai diagnoosin jälkeen.

Pro-koulutuksessa mukana

Ankaraa opiskelua

Uuden sydänkuntoutuskonseptin kehittämisen myötä alkoi tuntua tarpeelliselta syventää omaa tietämystä sydänkuntoutuksesta. Nimittäin lääkärikoulutuksessa siitä ei juurikaan puhuta tai opeteta. Meiltä ilmoittautui tähän sydänfysioterapia pro - koulutukseen kaksi fysioterapeuttia ja niinpä ajattelin, josko minä voisin tulla mukaan koulutukseen myöskin ja saisin asiasta tietämystä. Mukava kun kuntoutusalan ylilääkärinä tietää mitä tehdään oikeasti kuntoutujien kanssa.

Ajatukset sydänfysioterapiasta ovat syventyneet tai oikeastaan ne ovat syntyneet koulutuksen myötä. Suosittelen lämpimästi koulutusta kaikille fysioterapeuteille, jotka työskentelevät tai tulevat työskentelemään sydänsairaiden ihmisten parissa. Sydänsairaita tai suuren riskitekijäkasauman omaavia ihmisiä löytyy myös muiden sairauksien takia kuntoutukseen tulevista ihmisistä ja siinä mielessä tämä tietämys olisi hyvä olla melkeinpä kaikilla fysioterapeuteilla, mutta kohdennetusti tietysti niillä, jotka toimivat sydänkuntoutujien parissa.

Olipa kyse sitten sairaalan akuutimmasta toiminnasta tai sairaalan jälkeisestä pitempikestoisesta sydänkuntoutuksesta työskentelipä sitten julkisessa terveydenhuollossa tai yksityisellä puolella, oleellista on osata tehdä oikealla tavalla "sydänihmisten" kanssa kuntoutusta.

Ja ps. ei lääkäreillekään sydänkuntoutuksen tietämyksen lisääminen ole huonosta. Osattaisiin sitten ohjata ihmisiä, jotka tarvitsevat, sydänkuntoukseen. Siinä onkin monesti puutosta.

Sydänkuntoutukselle sille kuuluva asema

Sydänkuntoutus pitää saada hoitoketjuun mukaan yhtä lailla kuin vaikka laadukas lääkehoito. Lääkehoito ei lopu kun sairaalasta päästään. Kalliitkaan toimenpiteet sairaalassa eivät tuota tulosta, jos jatkohoito ontuu. Sydänpotilas ei saa pudota oman onnensa nojaan päästyään sairaalasta tai sydänkuntouksen saaminen jäädä liikaa oman aktiivisuuden varaan. Sydänkuntoutus pitää ottaa terveydenhuollon kontrolloimaksi ja ohjaamaksi. Toiminnan tuottaja voi sitten olla vaikka yksityinen sektori, mutta niin, että siellä pitää olla myös osaamista asiaan.

Lääkärin rooli sydänkuntoutuksessa

Lääkärien täytyisi ottaa vahvempi rooli sydänkuntoutukseen ohjaamisessa. Ja lääkärien tarvitsisi tietää, mitä sydänkuntoutus on. Ja kun lääkäri ohjaa potilaan sydänkuntoutukseen, hänen on hyvä tietää, miten siellä ihmisellä menee ja fysioterapeutilla pitää olla helppo ja kevyt kanava kysyä lääkäriltä, jos tulee ongelmakohtia kuntoutuksen aikana. Joskus voi tulla esille esim. ongelmia lääkityksen suhteen tai vaikka tahdistimen toiminnan suhteen rasituksessa. Potilaan,lääkärin ja fysioterapeutin olisi hyvä pitää yhteinen "aloituskokous", jotta kaikki tietävät missä mennään ja mitä tavoitellaan. Tämä olisi ideaalitilanne.

Omankin sydämen huolto tärkeää

Minulla on kolme lasta ja nykyinen puolisoni on kohta valmistuva tuore sydänfysioterapeutti. Harrastuksina laskettelu, moottorikelkkailu ja moottoripyöräily. Myös kuntosali, retkeily, pyöräily ja melominen kuuluvat ohjelmistoon. Kahvakuula tällä hetkellä vähän tauolla, aiemmin varsin säännöllisesti.

Liikkumisen tavalla tai toisella pyrin pitämään säännöllisenä elämässä mukana ja sen ohessa terveellisen ravinnon. Seuraan myös verenpaineitani. Se kun on yksi oleellisimmista asioista, jonka pitää olla kunnossa valtimosairauksien ehkäisyssä. Nämä samat asiat suojaavat myös aivoterveyttä. Mutta minulla on taipumusta sallia itselle liian usein ns. huonon ruuan päiviä ja se näkyy esim. painossa. Ammatin myötä on oppinut huomaamaan, että itsestä huolehtiminen kannattaa. Siitä ei pidä tehdä vain liian vaikeaa.

Summary

Pasi Tiihonen is working in Vetrea Company as a chief doctor. Vetrea products rehabilitation services in different kind of diseases, among heart diseases. When developing the new cardiac rehabilitation concept in Vetrea, Pasi wanted to increase his knowledge in cardiac rehabilitation and came to the Cardiac Physiotherapy Pro-course.

Pasi tells, that his thoughts about cardiac physiotherapy has increased and deepened during the education. He recommends the Pro-course to all physiotherapists who works or will work with heart disease people. And ,based on his own experience, he thinks that the education isn't bad to the physicians also.

The status of cardiac rehabilitation in Finland isn't now optimal. In future, rehabilitation must be a part of a treatment policy. The benefits of the expensive procedures could be higher with an optimal and professional rehabilitation.

Pasi takes care of his own health by exercising, eating healthy and listening to his spouse, who will soon be a new Cardiac Pro Physiotherapist.

Missä mennään keuhkovaltimoiden verenpainetaudissa

Kohonnut keuhkovaltimoiden paine (pulmonaalihypertensio, PH)  voi johtua useista eri sairauksista, kuten esimerkiksi keuhkoembolioista tai esiintyä idiopaattisena (pulmonaaliarteriahypertensio, PAH). Diagnoosin varmistamiseksi keuhkovaltimoiden paine mitataan invasiisisesti ja keskipaineen ollessa 25mmHg tai enemmän, kyseessä on PH. Kyseessä on vakava sairaus, jonka lääkehoito on onneksi viime vuosina kehittynyt paljon, vaikkakaan lääkehoidolla ei vielä pystytä korjaamaan taudin aiheuttamia muutoksia keuhkovaltimoissa.

Sydämen vasemman kammion vajaatoiminnassa liikunnan hyödyt on tutkimuksin osoitettu ja sitä sen suositus Euroopan kardiologineuvoston suosituksissa on 1A-tasolla eli on ehdottomasti osa nykyaikaista hoitoa. PH kuormittaa puolestaan oikeaa kammiota ja liikunta oli sairaudessa pitkään kontraindisoitu, koska liiallisen rasituksen ajateltiin pahentavan tautia ja aiheuttavan ei-toivottuja muutoksia sydämessä, erityisesti oikeassa kammiossa. Kohonneesta keuhkovaltimopaineesta johtuen sydämen oikea kammio on diagnoosivaiheessa jo yleensä suurentunut ja liikunnan aiheuttama paineen kohoamisen on pelätty venyttävän kammiota entisestään.

Kehittyneen lääkehoidon myötä liikunnan positiivisia vaikutuksia on saatu aikaan myös PH-potilailla. Tutkimuksia liikunnan vaikutuksista alkoi ilmestyä n. 10 vuotta sitten ja sen jälkeen niitä on ilmestynyt lisääntyvällä vauhdilla. Viimeisimmissä suosituksissa ohjattua, monitoroitu liikunta- ja hengityslihasvoimaharjoittelua suositellaan stabiilissa aiheessa oleville PH-potilaille (näytön taso B, suosituksen vahvuus 2). Lisänäyttöä liikuntamuodoista, yksilöllisestä vasteesta ja ajoituksesta luonnollisesti tarvitaan.

Referoin tähän lyhyesti European Respiratory Journalissa joulukuussa 2018 julkaistun lausunnon PH-potilaiden liikuntaharjoittelusta ja kuntoutuksesta (1). Lausunto perustuu useisiin tutkimuksiin ja meta-analyyseihin. Olen kuitenkin lisännyt joitakin omia kommentteja väliin, oman sairaalamme hoitokäytännöstä ja omista kokemuksista tämän potilasryhmän terapiassa.

Liikunnan vaikutukset suorituskykyyn

• 6 minuutin kävelytestitulos paranee liikuntainterventiossa (yleensä 3 viikon kuntoutusjakso) 53-75m
• maksimaalisen hapenottokyvyn parantuminen liikuntainterventioissa 1,5-2,2ml/kg/min
• maksimaalinen kuorma paranee liikunnalla keskimäärin 14,9W

Liikunnan vaikutukset hemodynamiikkaan

• säännöllinen, kohtuukuormitteinen liikunta saattaa parantaa oikean kammion toiminta
• liikunta alentaa keuhkovaltimoiden lepopainetta keskimäärin 3,7mmHg

Liikunnan vaikutukset lihastoimintaan

• kestävyyden ja voiman lisääntyminen
• hengityslihasten vahvistuminen

Liikunnan toteuttaminen

Laitoskuntoutus

Koska lausunnon tekijät ovat saksalaisia, heillä kuntoutus alkaa 3 viikon laitoskuntoutusjaksolla. Meillä Suomessa laitoskuntoutusta PH-potilaille suunnattuna ei ole, joten ensikosketuksen harjoitteluun potilaat saavat joko osastolla diagnoosivaiheessa tai poliklinikalla diagnoosin varmistuttua. Potilaat ovat erikoissairaanhoidon seurannassa, joten on luontevaa, että seurantamittaukset tehdään siellä. Ohjattu harjoittelu voi kuitenkin tapahtua omalla paikkakunnalla. Alkuvaiheessa harjoittelun vaikutuksia on seurattava tarkemmin ja siksi ohjattua harjoittelua suositellaan.

Polikliininen harjoittelu

Ohjattu harjoittelu tarkoittaa tavallisesti 2-3 kertaa viikossa tapahtuvaa, vähintään 12 viikkoa kestävää tavoitteellista harjoittelua. Harjoittelu pitää sisällään sekä kestävyys- että voimaharjoittelua. Optimaalinen harjoittelu on toistaiseksi epäselvä, tutkimuksissa käytetyt ohjelmat vaihtelevat suuresti harjoituskerran keston, sisällön ja harjoitusjakson pituuden suhteen.

Moniammatillinen tiimi

Fysioterapeutin rooli tiimissä on tärkeä harjoitteluohjelman suunnittelussa, harjoittelun käytännön organisoinnissa ja toteutuksessa. Lääketieteellisestä hoidosta vastaa kardiologi ja tiimiin kuuluu erikoiskoulutettu hoitaja. Ihanteellista olisi, jos mukana olisi myös psykologi ja ravitsemusterapeutti, joskus tarvitaan myös keuhkolääkärin konsultaatiota.

Potilasvalinta

Liikuntaintervention aloittavalla potilaalla on oltava varmistettu pulmonaalihypertensio, johon on aloitettu lääkitys sekä kliinisesti stabiili tilanne. Ikähaitari on laaja, 18-80 vuotta. Liikuntaintervention optimaalinen ajoitus suhteessa muuhun hoitoon on toistaiseksi epäselvä. Grunigin tutkimuksissa sellaisilla PH-potilailla, joilla 6MWT tulos parani vähiten, jotka siis hyötyivät vähiten ohjatusta harjoitteluinterventiosta, oli useammin toistuvia hengitystieinfektioita, ortopedisia vaivoja, merkittävä tai hoitamaton depressio tai ahdistuneisuus,ja kävelytestitulos lähtötilanteessa yli 550m.  Vaikka ESCin vuonna 2015 julkaistussa ohjeessa suositellaan ohjattua harjoittelua PH-potilaille, monissa Euroopan maissa tätä ei ole tarjolla. Tulevat tutkimukset, joissa selvitetään ohjatun harjoittelun kustannusvaikuttavuutta, oletettavasti lisäävät kiinnostusta harjoittelun organisointiin PH-potilaille.

Harjoittelun komponentit

Aerobinen harjoittelu voidaan toteuttaa kävelymatolla, kuntopyörällä tai hyväkuntoisilla potilailla cross-trainingharjoitteluna. Harjoitteluintensiteetti asetetaan ainakin alkuun n. 50%:iin maksimaalisesta kuormasta tai 60-80% maksimisykkeestä. Ellei rasituskoetta ole tehty, maksimisyke  aloituksessa on korkeintaan120-130 lyöntiä/min ja happisaturaatio pyritään pitämään yli 85%. Vointi saattaa potilailla vaihdella päivittäin, joten harjoitteluintensiteetti täytyy asettaa joka kerta yksilöllisesti sen hetkisen kunnon mukaan. Koettuna kuormituksena tavoitellaan kevyttä-hieman rasittavaa kuormitustasoa. Tarvittaessa käytetään happilisää.

Voimaharjoittelu tehdään normaalien voimaharjoitteluperiaatteiden mukaan, mutta vaikeassa sairaudessa vain yksittäisillä lihasryhmillä kerrallaan. Maksimivastuksia vältetään, samoin staattista kuormitusta.

Voimaharjoittelussa kiinnitetään erityistä huomiota quadricepsien ja hengityslihasten voimiin. Reisilihasten kestävyys- ja voimaharjoittelun on todettu lisäävän aerobista kapasiteettia, lihaksen kapillaaritiheyttä ja oksidatiivisten entsyymien aktiivisuutta. Hengityslihasharjoitusten on puolestaan todettu lisäävän sisäänhengityslihasten toimintaa ja vähentävän hengenahdistusta.

Seuranta

Monitorointi
happisaturaation, sykkeen ja koetun kuormittuneisuuden astetta ja oireita seurataan harjoittelun aikana. Myös rasituksesta palautumista kannattaa seurata ylirasituksen välttämiseksi.

Tulosmittarit
Tavallisin seurantatesti on 6 minuutin kävelytesti. Kliininen rasituskoe antaa kuitenkin tarkemman kuvan suorituskykystä ja sen perusteella on helpompi arvioida sopiva kuormitustaso harjoitteluun. Rasituskokeen käytöstä ei ole suosituksia, mutta näyttää siltä, että etenkin nuoremmilla potilailla sitä on alettu käyttää kävelytestin rinnalla esim. kerran vuodessa rasituskoe ja muilla seurantakerroilla kävelytesti. Rasituksen aikainen sydämen ultraääni kertoo oikean kammion kuormituksesta liikunnan aikana.

Kävelytestin aikana tärkeitä mitattavia suureita ovat

• sykereaktio rasituksessa ja sykkeen palautuminen
• verenpainereaktio

Lihasvoimatesteistä ei ole suosituksia. Me käytämme yksinkertaisesti puristusvoimamittausta ja reisilihastestinä istumasta seisomaannousutestiä (30 tai 60s). Pohkeen ympärysmitalla seurataan alaraajojen lihasmassan muutoksia. Kehonkoostumusmittaus tehdään, jos potilaalla ei ole tahdistinta.

Liikunnan turvallisuus
Hyvin kuormittava liikunta voi lisätä keuhkovaltimopainetta, aiheuttaen huimausta, hengenahdistusta, lihasten väsymistä, jopa pyörtymisestä. Osalla potilaista rasituksen aikana ilmenee hypoksiaa. Vakavia kovatehoisen liikunnan vaikutuksia ovat vaikeat rytmihäiriöt, keuhkovaltimoiden dissekaatio, vasemman koronaarivaltimon kompressio ja jopa äkkikuolema jos rasitus viedään äärimmäisyyksiin saakka. Huolellisesta alkukartoituksesta johtuen liikuntaohjelmiin liittyvät haittavaikutukset ovat kuitenkin minimaalisia, nekin usein vähäisiä kuten happisaturaation laskua tai huimaustuntemuksia. Oireiden  tai oikean kammion vajaatoiminnan pahentumista ei havaittu missään tutkimuksissa.


1. Grunig et al. ERS statement on exercise training and rehabilitation in patients with severe chronic pulmonary hypertension. ERJ Express. Published on December 21, 2018 as doi: 10.1183/13993003.00332-2018

Erittäin hyvän tietopaketin tarjoaa PAH-foorumi, jonka nettisivuille pääset tästä.

Tulossa mielenkiintoinen vuosi

Aika menee ihan hirveän nopeasti, kuulostaa kliseeltä mutta se on oikeasti totta. Sydänfysioterapeutit perustettiin Jyväskylässä terapeuttisen harjoittelun kurssin päätteksi, koska olimme huolissamme koulutuksen jatkuvuudesta. Koimme myös tarvetta kollegiaaliseen yhteistyöhön ja siihen yhdistys on ollut korvaamaton apu. Tästä on aikaa jo pian 19 vuotta!

Näiden vuosien aikana olemme järjestäneet 1-2 koulutuspäivää vuosittain sekä yrittäneet pysyä ajantasalla osallistumalla ulkomaiseen koulutukseen. Voi sanoa, että huimasti olemme menneet eteenpäin ammatillisessa osaamisessa, vaikka sydänkuntoutuksen asema on vielä Suomessa muuhun Eurooppaan verrattuna järjestäytymätöntä ja sattumanvaraista.

Yhdistyksen puheenjohtajana toimi ensimmäiset 10 vuotta Liisa Lumiaho ja sen jälkeen Heidi Mahrberg, joka jatkaa tehtävässä edelleen. Itse olen ollut jonkinlainen sihteerikkösäheltäjä koko yhdistyksen olemassaolon ajan.

Suomen Sydänfysioterapeutit on itsenäinen yhdistys, ei siis Suomen Fysioterapeuttien erikoisalayhdistys. Se olisikin hankalaa, koska osa jäsenistä kuuluu Tehyyn ja osa Suomen Fysioterapeutteihin, emmekä halua puuttua jäsentemme edunvalvontajärjestön valintaan. Toimintamme on puhtaasti ammatillista.

Vuoden ensimmäisen koulutuspäivän järjestelyistä viime perjantaina huolehti TAYS Sydänsairaalan aktiivinen fysioterapeuttitiimi. Aiheina oli TOS ja aorttakirurgia, joista saimme todella hyvät tietopaketit ja myös käytännön vinkkejä työpaikoille vietäväksi. Yritän pureutua aiheisiin vielä myöhemmin blogissani.

Seuraava tapahtuma on myös Tampereella, vähän toisenlainen, mutta vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin tämä ensimmäinen. Saamme Saksasta Heinz Lowisin ja Yarkin Rodriguezin vieraiksi ja opettajiksi. Koska olen tavannut molemmat miehet, tiedän, että varmasti saamme näyttöön perustuvaa, konkreettista, kokeiltua ja käytäntöön sovellettavaa tietoa roppakaupalla. Tarjoamme koulutuspäivän jäsenille kiitokseksi näistä vuosista. Jos nyt tunnet tarvetta liittyä joukkoomme, voit tehdä sen nettisivuilla www.sydanfysioterapeutit.fi.

Tänä keväänä valmistuu myös toinen SydänPro-kurssi, joka on elokuusta lähtien puurtanut sydänasioiden parissa lähijaksoilla ja kotona tehtävien parissa. Motivaatio näyttää loistavalta ja huhtikuussa saamme taas 12 uutta sydänfysioterapian ammattilaista.

Syksyn Sydänfysioterapiapäivien järjestämisvuorossa taitaa olla Kuopio. Päivämäärä on vielä auki, mutta tavallisesti ajankohta on ollut loka-marraskuu. Saimme Tampereen päiviltä vinkkejä asioista, joista kaivataan lisätietoa, joten siitä se homma lähtee käyntiin.

Summary

Finnish Cardiac Physiotherapy Association is soon 19 years old. Amazing how fast the years have gone. Our president is physiotherapist Heidi Mahrberg from TAYS Heart Hospital. Our goal is to offer education and collegial support to all cardiac physiotherapists.

We have organized 1-2 Cardiac Physiotherapy meetings per year but this year we'll have 3: the first was is Tampere on last Friday and we got very good information and practical tools to take care of TOS- and aortic patients. I hope I can write more later about those subjects.

The next meeting is also in Tampere 14.6., together with Fysioline company. Our teachers will be Heinz Lowis and Yarkin Rodriguez from Germany. They are exercise specialists and because I have met them both, I can guarantee that we'll get evidence based and practical information about exercising with cardiac patients.

Third meeting is in Kuopio on October or November. Follow our net pages for more information www.sydanfysioterapeutit.fi.

EuroHeartCare 2019 ja muita kongresseja

Kerroin jo aikaisemmin, että minut valittiin ACNAPin (Association on Cardiovascular Nursing and Allied Professions) ohjelmakomiteaan 2018-2020. Valmistelut päätapahtumaan, EuroHeartCare-kongressiin ovat täydessä vauhdissa ja ohjelma alkaa olla valmis.

EuroHeartCare on suunnattu sydänpotilaiden hoito- ja terapiahenkilöstölle. Vuosittainen osallistujamäärä on ollut noin 600.

Tämän vuoden EuroHeartCare-kongressi on Milanossa 2.-4.5., parhaaseen kevätaikaan.

Ohjelmassa on 2-3 rinnakkaista ohjelmaa joten jokaiselle löytyy jotain. Fysioterapeuteille on lopulta aika paljonkin seurattavaa, sillä komitean organisaattorina toiminut britti Jennifer Jones on fysioterapeutti ja toi todella aktiivisesti kuntoutuspuolta esiin.

Meidän pikkuisen Suomen Sydänfysioterapeuttien edustus on Liisa Lumiahon harteilla. Hänellä on esitys Keski-Suomen elämäntaparyhmämallista lauantaiaamuna 4.5. Olemme Liisan kanssa Milanossa vappupäivästä lauantaihin. Nähdäänkös Milanossa?

Liisan esitys alkaa klo 9:10

CCNAP muutti nimensä tänä vuonna ACNAP:ksi

Viime vuoden keväällä osallistuin EuroHeartCare- kongressiin Ruotsissa ja olin todella yllättynyt, että suomalaisia osallistujia oli vain muutama, vaikka ihan naapurissa oli tarjolla niin korkeatasoista koulutusta. Minulla oli kongressissa posteriesitys pulmonaalihypertensiopotilaan liikuntaohjauksen organisoinnista ja sen perusteella rohkaisen muitakin mukaan. Ei tarvitse olla aina tutkimusta, jota esitellä; esimerkiksi potilastapaukset, toiminnan kehittäminen ja innovaatiot kiinnostavat.

Jöngköpingin kongressitalo, jossa tapahtuma järjestettiin

Toinen iso tapahtuma, johon ACNAP osallistuu, on ESCin vuosittainen pääkongressi, joka viime vuonna oli Munchenissa ja tänä vuonna Pariisissa. 

Euro Prevent-kongressi, jossa perinteisesti on ollut kuntoutus hyvin esillä, järjestetään puolestaan Lissabonissa huhtikuussa. 

EuroHeartCare 2019

Thursday 02 - Saturday 04 May 2019 
Milan - Italy

The event to attend for Cardiovascular Nurses and Allied Professionals.

EuroHeartCare is the annual meeting of the ESC Association on Cardiovascular Nursing and Allied Professions (ACNAP) aimed at helping support healthcare professionals deliver the best care possible to patients with cardiovascular disease.

Key Figures:

• 3 days, 20 sessions
• 50 international faculty members
• 200 abstracts, 500 delegates
• 40 countries represented
• Renowned International Faculty

More..

Kun potilaalla/ asiakkaalla on tahdistin

Sydänfysioterapiapäivillä saimme tuhdin tietopaketin sydämen tahdistimista, useammasta näkökulmasta. Tahdistin ei tee sydänpotilaasta "tahdistinpotilasta" vaan joko parantaa sydämen sähköistä toimintaa ja sitä kautta yleistä toimintakykyä tai palauttaa sydämen rytmin äkillisessä, henkeä uhkaavassa rytmihäiriössä. En käy läpi kaikkia mahdollisia tahdistustapoja vaan hyvin karkeasti käyttöaiheet.

Tahdistin asennetaan solisluun alle paikallispuudutuksessa. Potilas kotiutuu yleensä samana tai seuraavana päivänä. Tahdistinjohtojen paikallaanpysymisen varmistamiseksi tahdistinpuolen olkaniveltä ei nosteta yli vaakatason 3 viikkoon, hartiajumppa on sallittu. Kolmen viikon jälkeen yläraajaa voi käyttää vapaasti.

Bradykardiatahdistimet

 Tavallisimmin tahdistin asennetaan hidaslyöntisyyden, bradykardian vuoksi. Etenkin iäkkäillä sinussolmukkeen rappeutuminen hidastaa sykettä ja laskee suorituskykyä. Hidaslyöntisyyttä voi aiheuttaa periaatteessa mikä tahansa tilanne, jossa impulssi ei siirry sinussolmukkeesta kammioihin, tavallisimmin vika on eteis-kammiosolmukkeessa (AV-solmuke). Tahdistin korjaa sykettä tarpeen mukaan, kun impulssin ei saavuta kammioita riittävän nopeasti. Tahdistimen säädöillä voidaan vaikuttaa sykkeen nousuun rasituksessa sekä myös sykkeen palautumisnopeuteen rasituksen jälkeen, näin rytmi mukailee mahdollisimman hyvin luontaista sykkeen vaihtelua. Tällainen tahdistin on ns. fysiologinen tahdistin ja se koodataan DDD-merkinnällä.

CRT (Cardiac Resynchronization Therapy) 

Sydämen vajaatoiminnassa kammioiden supistumisen synkronointi parantaa pumppauksen tehoa ja potilaan suorituskykyä. Etenkin vasen haarakatkos aiheuttaa kammioiden eriaikaisen supistumisen, jonka biventrikulaarinen CRT-tahdistin korjaa. CRT-tahdistimessa on usein myös defibrillaatio-ominaisuus, jolloin tahdistin on CRT-D muotoa.

ICD (Implantable Cardioverter Defibrillator)

Kun potilaalla on todettu lisääntynyt kammiovärinäriski tai hänellä on sellaisia jo ollut, rytmihäiriötahdistin (ICD) toimii defibrillaattorin tavoin palauttaen normaalin rytmin.

KSKS:n sydänfysioterapeutti Tommi Vuorimies, joka puhui Sydänfysioterapiapäivillä aiheesta tahdistin ja liikunta, oli kerännyt mielenkiintoisia tutkimuksia aiheesta. Esimerkiksi kilpaurheilijoilla (joilla oli ICD-tahdistin) tehdyssä seurannassa 376 osallistujan joukossa, 2 vuoden seurannassa, 51 urheilijaa sai yhteensä 67 iskua kilpailun aikana. Samassa joukossa 42 urheilijaa sai yhteensä 55 iskua levossa. Ryhmässä oli 77 huippu-urheilijaa, joilla oli ICD-tahdistin; heillä 8:lla tapahtui kilpailun aikana yhteensä 9 iskua, levossa 12. Yhtään kuolemaanjohtanutta rytmihäiriötä liikunnan tai kilpailun aikana ei sattunut.(lähde)

Jotta asia ei vaikuttaisi yksinkertaiselta, tahdistimessa voi olla useita em. ominaisuuksia ja niiden toiminnan säätely on oma erikoisalansa. Fysioterapeutin on tärkeä tietää, miksi tahdistin on asennettu ja mikä on taustalla oleva sydänsairaus. Tahdistin ei ole este liikunnalle.

Huomioitava fysioterapiassa

• Tahdistin mahdollistaa liikunnan, ei rajoita sitä. Taustalla oleva sydänsairaus ja lähtökunto määräävät liikunnan annostelun ja mahdolliset rajoitukset
• Tahdistimen puolen yläraajaa ei saa pitää liikkumattomana, vaikka yli vaakatason nostoa ensimmäiset kolme viikkoa vältetäänkin
• Jos syke nousee heikosti liikunnan aikana ja siitä on haittaa potilaalle, ole yhteydessä hoitavaan kardiologiin. Tahdistimen säädöillä voidaan helpottaa kunnon ylläpitoa.
• ICD-tahdistimeen on ohjelmoitu sykeraja, milloin tahdistin valmistautuu iskemään. Liikunnan intensiteetti pidetään tämän rajan alapuolella. Tosin raja on sen verran korkea, että normaali, reipaskaan liikunta ei saa sykettä nousemaan näin korkealle
• Kehonkoostumusmittaus ei tämän hetkisen käsityksen mukaan sovi, jos potilaalla on tahdistin.
• Sykemittarin käytöstä ei ole haittaa. Jos tahdistus toimii koko ajan, sykemittari saattaa häiriintyä ja näyttää virheellistä sykelukemaa
• Fysikaalisia hoitoja esim. lämpöhoitoja ja hierontaa voi antaa, jos hoito ei kohdistu tahdistinalueelle
• Solariumissa saa käydä
• Kontaktilajit kilpaurheiluna voivat vahingoittaa tahdistinta eikä siksi suositella
• Laitesukeltamista ei suositella

Lisätietoa

Tahdistintyypit hidaslyöntisyyden korjaamisessa
Tahdistimen asennus
Tahdistimen käytön aikana ilmenevät ongelmat
Tahdistinhoito- Terveyskylä
Tahdistin ja liikunta-Terveyskylä
Tahdistin ja liikunta- KSKS
Tahdistimen säädöistäSydämen rytmihäiriöt ja liikunta- Sydänliitto
Pacemakers

Sydänfysioterapiapäivät 2018

Hyviä syitä liikkua

Tämän vuoden Sydänfysioterapiapäiville kokoontui salillinen aktiivisia sydänkuntouksesta kiinnostuneita fysioterapeutteja.

Kahden päivän aikana saimme kuulla upeat kokonaisuudet

• tahdistimista, niiden indikaatioista, tyypeistä ja liikunnasta erilaisten tahdistimien kanssa, asiantuntijoina Biotronicin tahdistinasiantuntija Marco Mara,  sydänfysioterapeutti Tommi Vuorimies ja tahdistinhoitaja  Maarit Salmelainen
• sydänsarkoidoosista, josta kertoivat  kardiologi Tuukka Joki ja sydänfysioterapeutti Hanna Baduel
• sykejohtoisesta harjoittelusta käytännössä, tähän Susanna Antikainen Fysio Centeristä ja Vesa Väänänen Fysiolinelta olivat järjestäneet demotilaisuuden

Pienempiä esityksiä saatiin seurata mm.

• palautumisen mittaamisesta, stressistä ja rentoutumiskeinoista, josta kertoi hyvinvointiasiantuntija Satu Tuominen (joka pitää myös blogia aiheesta)
• GAS-tavoitteen asettelusta sydänfysioterapeutti ja fysioterapianopettaja Pirjo Mäki-Natusen opastamana
• Diabeteksen ja erityisesti insuliiniresistenssin huomioimisesta fysioterapiassa Kalle Laineen asiantuntevan esityksen muodossa
• Sauna-asiasta terveisiä sydänfysioterapeuteille lähetti etäluennon kautta Jari Laukkanen

Vesa Väänänen ja Susanna Antikainen kertovat sykejohtoisesta harjoittelusta

Nyt kannattaa laittaa kalenteriin muistiin päivämäärä 25.1. 2019. Tuolloin kokoonnumme Tampereella TAYSin uudessa Sydänsairaalassa. Päivien teemoina on aamupäivällä TOS ja iltapäivällä läppäkirurgia ja fysioterapia. Kannattaa seurata Sydänfysioterapeuttien nettisivuja www.sydanfysioterapeutit.fi. Ohjelmaa päivitetään sinne ja sivujen kautta voit myös ilmoittautua mukaan.

Sydänfysioterapeutti yrittäjänä

Personal Fysio-yrittäjä Sari

Olen Sari Mikkola (os Weiland), nelikymppinen Helsinkiläinen fysioterapeutti. Työskentelen yrittäjänä perustamassani Personal Fysio nimisessä lämminhenkisessä fysikaalisessa hoitolaitoksessa Etu-Töölössä. Tavoitteenamme on auttaa asiakkaitamme löytämään terveyttä edistävä elämäntapa ja auttaa heitä löytämään liikunnan ilo yksilölliset tarpeet huomioiden. Joukostamme löytyy sydänfysioterapian lisäksi laajasti myös muuta osaamista (www.personalfysio.com)

Sari vetää useita sydänryhmiä viikossa

Vastaan myös Helsingin Sydänyhdistyksen kuntouttavien liikuntaryhmien toiminnasta ja toteuttamisesta. Sydäntiimissäni toimii 2 muuta fysioterapeuttia. Viikossa meillä on tarjolla 19 tuntia ryhmämuotoista kuntoutusta; vesijumppaa, sali- ja kuntosaliliikuntaa. Ryhmien koko on maksimissaan 12 henkilöä, mikä mahdollistaa hyvin yksilöllisen ohjauksen ryhmän sisällä. Ohjausta tukee myös kauden alussa ja lopussa tehtävät henkilökohtaiset mittaukset ja haastattelut.

Meditaatiohetki rannalla

Urani alussa olin viiden vuoden ajan fysioterapeuttina erikoissairaanhoidossa, mutta yksityispuoli tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta 3-ja 6-vuotiaiden lasten äitinä. Isoa hyppyä en ole katunut, vaikka ajoittain yrittäjyys vaatii itse fysioterapiatyön lisäksi melkoisesti voimavaroja myös ns. byrokratian rattaissa. Onnekseni itse työ on niin antoisaa, että sen voimalla jaksaa myös ”pakolliset” muut asiat. Sydänryhmiä olen ohjannut lähes 10 vuotta. Tarve tämän kaltaisille ryhmille on ollut ilmeinen, sillä kysyntä kasvaa jatkuvasti ja tällä hetkellä tarjonta on kasvanut lähes 100%. Uutena tarjontana aloitamme 1/2019 MediYogan, joka on rauhallinen ja terapeuttinen joogamuoto soveltuen kaikille iästä ja liikuntakyvystä riippumatta.

Työ sydän- ja hengitysryhmien parissa on todella antoisaa. Voin sanoa, että rakastan työtäni ja sitä, että saan tehdä sitä omalla käsialallani. Tavoitteenani on kehittyä ja kehittää toimintatapojamme jatkuvasti asiakkaita paremmin palveleviksi. Vuosien varrella olen saanut paljon uutta tietoa ja tukea ajatuksilleni sydänfysioterapiapäiviltä. Viime vuoden sydän Pro-koulutus innosti minua entisestään uskomaan unelmiini, joista poiki mm. ensimmäinen sydänkuntoutusmatka Fuengirolaan 16 sydänkuntoutujan ja sydänfysioterapiakollegani kanssa sekä 33 sivuinen ”Sydän ja aktiivinen arki” -omaharjoitteluopas (jota saa tilata minulta). Syventävistä opinnoista sain valtavasti uutta tietoa, ihania kontakteja kollegoihin ja uskallusta haastaa itseäni yhä uudenlaisten toimintatapojen toteuttamiseksi.

Sydänkuntoutusta Fuengirolassa

Koulutuksen myötä olen myös saanut pyyntöjä luennoimaan sydän ja liikunta aiheesta mm. Helsingin ja Aurinkorannikon sydänyhdistyksiltä ja Etelä-Suomen sydänpiiriltä. Luennointi on terapiatyön rinnalla mukavaa vaihtelua.

Ryhmien ja luentojen lisäksi vastaanotollani käy säännöllisesti erilaisista sydänoireista kärsiviä yksilöasiakkaita, joiden kanssa käymme läpi heidän sydäntilanteensa ja siihen soveltuvat tavat kuntoutua. Työssäni vastaan tulevia sydändiagnooseja ovat mm.sepelvaltimotauti, sydäninfarkti, Takotsubo, läppäviat, pallolaajennetut, ohitusleikatut, flimmeri, sydämen vajaatoiminta, sydänsarkoidoosi ja pulmonaalihypertensio.

Omastakin kunnosta on huolehdittava

Kymmenen vuotta sydänfysioterapian parissa on tietenkin antanut varmuutta työn tekemiseen. Tietotaidon kehittyminen ja kokemus sekä kontaktit alan huippuammattilaisiin luovat hienon mahdollisuuden kehittää tätä erikoisosaamisaluetta. Teen tätä työtä sydämelläni ja koen työni tärkeäksi ja erittäin palkitsevaksi. On hienoa, että ihmiset hymyilevät tullessaan ja vielä leveämmin lähtiessään.

Sydänfysioterapia on todella mielenkiintoista. Mitä enemmän siitä tietää sen enemmän haluaa tietää lisää. Lisäksi sydänfysioterapeutit porukkana ovat upea, iloinen ja kannustava ammattilaisten ryhmä. Tällainen joukko auttaa jaksamaan työssä ja innostaa kehittymään entisestään.

Oppimisen ja työni lisäksi minun sydämeni nauttii perheestä ja muista läheisistäni, monipuolisesta liikunnasta, luonnosta, mökkeilystä, kunnon unista ja hyvästä ruoasta.

Mottoni: Älä murehdi etukäteen, ajattele positiivisesti

Ystävällisin terveisin
Sari Mikkola
Personal Fysio
Caloniuksenkatu 7 B 21, 00100 Hki
www.personalfysio.com
040-5365409

Summary

Sari Mikkola is a cardiac physiotherapist who has an own physiotherapy clinic in Helsinki. She is specialized in cardiac rehabilitation and meets patients individually and in groups. She also educate cardiac patients and health care professionals and works as a teacher in heart association's rehabilitation journeys. Sari's clients have different kind of cardiac diagnosis: CHD, HF, valvular diseases, cardiac sarcoidosis and heart surgery. Sari thinks that the community of Finnish Cardiac Physiotherapists is a way to educate herself and discus with colleagues, which keeps the motivation high. Sari likes outside exercises, good sleep and delicious food. Her power sentence is: Don't worry too early, think positively.

Fysioterapia ja katkokävely

Koska sydänfysioterapiassa ollaan kiinnostuneita valtimoiden tilanteesta, on ihan luonnollista, että jossain vaiheessa aloimme ihmetellä, miksi juuri sepelvaltimotautipotilaiden liikunta on niin tapetilla ja muut valtimot ovat jääneet taka-alalle. En puutu nyt enempää aivovaltimosairauksiin vaan keskityn alaraajojen valtimoita tukkeuttavaan ASOon ja sen ilmenemismuotoon, katkokävelyyn.

Todella pitkään on tiedetty, että ASO-potilaille liikunta on parasta lääkettä. Silti sitä ei käytetä tehokkaasti hyväksi. Paljon uhrataan rahaa kalliisiin toimenpiteisiin, mutta ASO-potilaiden kohdalla systemaattinen sekundaaripreventio puuttuu lähes kokonaan. Kuitenkin tauti on ihan samanlainen kuin sepelvaltimoissakin: revaskularisaatiotoimenpiteillä päästään hetkeksi oireista, mutta itse tautia ne eivät paranna. Lisäksi toimenpiteet eivät näytä tuovan erityistä hyötyä suorituskykyyn ellei niiden jälkeen aloiteta säännöllistä liikuntaa.

On hyvin todennäköistä, että ASO-potilaalla on valtimomuutoksia myös muualla kuin alaraajoissa ja tavallisin kuolemansyy heillä onkin sydäntapahtuma. Alaraajojen ahtautuneet valtimot kuitenkin heikentävät elämänlaatua rajoittuneena liikkumisena ja pahimmillaan amputaatioon johtavana kriittisenä iskemiana.

ASOn suurimmat riskitekijät ovat samoja kuin muidenkin valtimotautien: korkea verenpaine, kohonneet veren rasva-arvot, diabetes ja tupakointi, kaksi viimeksi mainittua erityisesti.

Oireet

Oireena on kävellessä (tai ylipäätään liikkuessa) alaraajoihin ilmaantuva kipu, joka helpottaa levossa. Katkokävely-nimitys kuvaa tätä tilannetta. Oireet paikantuvat ahtauman sijainnista riippuen:

• Distaalisen aortan tukos: kipu molemmissa pakaroissa
• Arteria iliaca communiksen tukos: kipu tuntuu tukoksenpuoleisessa pakarassa
• Iliaca-alueen tukos: kipu reidessä ja pohkeessa
• Reiden alueen ahtauma: kipu pohkeeseen
• Säären tukos: kipu tai tunnottomuus jalkapohjassa

Diagnostiikka

Jo ensimmäisellä lääkärin käynnillä alaraajojen valtimoiden verenvirtausta voidaan tutkia Dopplerilla. Pieni dopplerlaite (kynädoppler) kuuluu jokaiseen vastaanottopisteeseen alaraajan iskeemisen taudin arvioimiseksi. 

Ennen verisuonipoliklinikalle lähettämistä potilailta mitataan levossa ABI-indeksi (ancle-brachial-index), nilkka-olkavarsipaine-suhde, jonka perusteella arvioidaan, onko potilaalla hemodynaamisesti merkittävää valtimoverenkierron vajetta alaraajoissa. Terveen ihmisen nilkkapaine on hieman korkeampi kuin olkavarsipaine, Yleisen valtimotaudin riskin suurentumiseen viittaa ABI-arvo 0,91–1,0. Valtimon kalkkeutuminen mediaskleroosin takia on yleinen ilmiö etenkin iäkkäillä diabeetikoilla. Tällöin mansetti ei pysty puristamaan valtimoa kokoon ja virtausääni kuuluu korkeillakin painearvoilla tai ei häviä ollenkaan. ABI-indeksi yli 1,3 viittaa mediaskleroosiin.

Viitearvot: Nilkka-olkavarsipainesuhde (ABI): Normaali >0,95

• lievästi alentunut 0,94-0,70
• merkittävästi alentunut 0,69-0,51
• voimakkaasti alentunut <0,5
• mediaskleroosi voi aiheuttaa kohonneen ABI-indeksi (yli1,3)

Diagnostinen kävelymattotesti

Diagnoosin varmistamiseksi tehdään tavallisesti kävelymattotesti, jossa seurataan ABI-indeksin muutosta sekä kivutonta ja maksimaalista kävelymatkaa. Kävelymattotesti tehdään meillä kliinisellä fysiologialla.

• ABI mitataan levossa ennen rasitusta
• Potilas kävelee kävelymatolla 10–12 asteen nousukulmassa nopeudella 3.2 km/h kahteen minuuttiin saakka
• ABI mitataan heti rasituksen jälkeen ja viiden minuutin kuluttua sen loppumisesta.
• Hemodynaamisesti merkittävä ahtauma paljastuu rasituksessa aiheuttamalla nilkkapaineen laskun, joka ilmaantuu usein ennen katkokävelykipua
• ABI:n pieneneminen yli 20 % rasituksen jälkeen on merkki valtimotaudista
• Normaali ABI kävelymattorasituksen jälkeen sulkee pois merkittävän valtimotaudin potilaalla, jolla ei ole mediaskleroosia
• suhteellinen kävelymatka= kivuton kävelymatka, absoluuttinen/ maksimaalinen kävelymatka= kävelymatka, jonka potilas pystyy keskeyttämättä kävelemään

Tutkimusnäyttö liikunnan vaikutuksista

• liikuntaohjelmat parantavat merkitsevästi katkokävelypotilaiden sekä kivutonta että maksimaalista kävelymatkaa ja harjoittelujakson vaikutukset kestävät yli 2 vuotta
• liikunta ei paranna ABI-indeksiä
• vaikka ABI-indeksi paranee endovaskulaaritoimenpiteellä, suorituskyky ei parane merkitsevästi ilman liikuntaa
• ohjattu liikunta parantaa sekä kivutonta että absoluuttista kävelymatkaa enemmän kuin omatoiminen liikunta
• ei näyttöä liikunnan vaikutuksista kuolleisuuteen tai amputaatioihin
• liikunta voi parantaa elämänlaatua verrattuna tavanomaiseen hoitoon 

Liikunnan mahdolliset vaikutusmekanismit ASO-taudissa

Suositukset katkokävelypotilaan liikuntaan

Käypä hoito-suosituksen mukaan

• Katkokävelyn ensisijainen hoito on säännöllinen liikunta.
• Säännöllinen liikunta ja kävelyharjoitukset pidentävät katkokävelymatkaa. Näytön taso B.
• Potilas tulee ohjata vähintään kolme kertaa viikossa tehtävään kävelyharjoitukseen, jonka kestoa pidennetään toimintakyvyn parantuessa 30 minuutista 60 minuuttiin.
• Harjoituksen aikana potilaan tulisi kävellä, kunnes kipu on kohtalaista, sitten levätä, kunnes kipu lievittyy, ja kävellä uudelleen kohtalaisen kivun tasolle toistetusti niin monta kertaa kuin 30–60 minuutissa on mahdollista.
• Ohjattu toistuva liikunta parantaa potilaan liikuntakykyä enemmän kuin omatoiminen liikunta. Näytön taso B.
• Sauvakävely lisää katkokävelymatkaa ja parantaa harjoittelukestävyyttä.
• Potilaille tulee antaa yksilölliset ohjeet, koska katkokävelypotilailla on usein muitakin liikuntakykyyn ja -harjoitteluun vaikuttavia sairauksia
• Liikuntaharjoituksista saatava hyöty on vähäinen potilailla, joilla on valtimotukos nivustason yläpuolella.
• Kliinisesti merkittävässä määrin katkokävelyä parantavaa lääkehoitoa ei ole: iskemia itsessään on voimakkain vasodilaattori, minkä takia verisuonia laajentavat lääkkeet usein aiheuttavat vain haittavaikutuksia

Euroopan kardiologineuvoston ESCin näytönastearvio ja suositukset:

	Grade	Level of evidence
Ensisijaisena hoitona suositellaan  kaikille katkokävelypotilaille ohjattua harjoittelua, johon kuuluu kävelyä, vähintään 3 kertaa viikossa, 30-60 minuuttia kerralla, vähintään 12 viikon ajan.	1	A
Kotiharjoitteluksi suositellaan vähintään 30 minuutin kävelyä 3-5 kertaa viikossa ellei ohjattua harjoittelua ole tarjolla tai ohjatun harjoittelujakson jälkeen.	1	B
Potilaille, jotka ovat olleet alaraajojen revaskularisaatiotoimenpiteessä suositellaan liikuntaa, joko ohjattuna tai omatoimisesti.	1	B
Katkokävelypotilaille suositellaan vuosittaista seurantaa, jolla arvioidaan sitoutumista omahoitoon (tupakoinnin lopettaminen, liikunta) ja lääkehoitoon sekä arvioidaan perifeerisen valtimotaudin progressiota. Vuosittainen ABI-mittaus voi antaa objektiivista tieoa taudin progressiosta.	1	C

ABI: ankle-brachial index; IC: intermittent claudication; PAD: peripheral arterial disease

Miten olemme soveltaneet suosituksia käytäntöön

Katkokävelypotilaan harjoittelun järjestäminen kuuluisi oikeastaan perusterveydenhuoltoon. Sellaista ei ole kuitenkaan Pohjois-Savon alueella organisoitu. Meidän ajatuksena oli, että suunnittelisimme sellaisen harjoitusmallin, joka olisi helposti siirrettävissä perusterveydenhuoltoon.

Julkisessa terveydenhuollossa tuskin nykyresursseilla onnistuu suositusten mukainen ohjattu harjoitttelu 3 kertaa viikossa, joten realistiseksi vaihtoehdoksi jäi kerran viikossa tapahtuva ohjattu harjoittelu ja ohjeistettu kotiharjoittelu. Halusimme siis kokeilla (melkein) suositusten mukaista harjoittelua vaatimattomilla ohjausresursseilla ja aloitimme ASO-potilaiden ryhmäharjoittelun KYSissä 2015. Emme ole tehneet aiheesta tutkimusta vaan kerron pelkästään kokemuksista ja käytännön toteutuksesta.

Tutkimusten perusteella näytti siltä, että 12 viikon harjoittelujakso oli minimi, vaikkakaan ei optimaalinen, tällä siis lähdettiin. Ennen harjoittelua potilaille tehtiin ABI-mittaus ja kävelymattotesti. Koska ABI-indeksi ei tutkimusten mukaan harjoittelun ansiosta muutu, seurantamittauksissa sitä ei enää tehty ja teemme kävelymattotestin itse samalla protokollalla kuin alkumittauksissa. Alkumittauksiin kuului lisäksi lihasvoimien, nivelliikkuvuuksien, kehon koostumuksen mittaus sekä 6 minuutin kävelytesti.

Kävelyharjoittelu tapahtuu kävelymatolla, mutta koska meillä on vain yksi kävelymatto, valitsimme intervalliharjoittelun harjoittelumuodoksi, koska silloin siihen menee vähemmän aikaa ja useampi ehtii toteuttaa tämän harjoitteluosion. Intervalliharjoittelua toteutetaan myös kuntopyörällä. Kuormitusjakson pituudeksi valitsimme 2 minuutiksi ja palautumisjakson 1-2 minuutiksi. Harjoittelu aloitettiin 6 minuutin kävelytestissä saavutetulla nopeudella ja vauhtia lisättiin asteittain, kuitenkin niin, että potilas jaksoi kävellä koko 2 minuuttia keskeytyksettä. Lisäksi harjoitteluun kuului lihasvoimaharjoittelua erityisesti alaraajojen isoille lihasryhmille sekä tasapainoharjoittelua ja venyttelyitä. Kotiharjoitteluksi opetettiin päivittäinen, sama intervallityyppinen kävelyharjoittelu kuin ohjatussa harjoittelussa sekä lihasvoimaharjoittelu kerran viikossa. Teimme potilaille opaskirjan kotiharjoittelua varten liikuntapäiväkirjoineen.

Liikuntaopas katkokävelypotilaalle

No mitä kokemuksia? Aika moni potilas, jolle mahdollisuutta ohjattuun harjoitteluun on tarjottu, on kieltäytynyt siitä. Syinä on mainittu pitkän matkan ja huonojen kulkuyhteyksien lisäksi motivaation puute, ohjatun harjoittelun hinta (11,50e/kerta) ja muiden sairauksien aiheuttamat hankaluudet. Ne, jotka harjoitteluun ovat lähteneet, ovatkin olleet sitten olleet hyvin sitoutuneita ja motivaatio on ollut hyvä.

Useimmilla kivuton kävelymatka on lisääntynyt, osalla todella reilusti, vaikka näyttää siltä, että omatoiminen harjoittelu ei toteudu aivan ohjeiden mukaisesti. Tupakoinnin lopettaminen ei ole onnistunut läheskään kaikilta, vaikka siihen on tarjottu nikotiinikorvaushoitoa avuksi. Ohjattu harjoittelu kestää 12 viikkoa, jonka päätyttyä kivuton kävelymatka on yleensä pisimmillään. Valitettavasti vuoden seurantamittauksissa iso osa liikunnan hyödyistä on menetetty. Toisaalta muutama pitempimatkalainen kävi vain mittauksissa ja kotiharjoittelun ohjeistuksessa ja heidän seurantamittauksissa kivuton kävelymatka joko pysyi muuttumattomana tai lyheni.

Tässä onkin suurin haaste, miten juurruttaa jatkuva harjoittelu osaksi katkokävelyn hoitoa ja elämäntapaa. Lisäksi pitää tietysti miettiä, onko ohjatun harjoittelun toteuttaminen mahdollista pidempänä/ tiheämmin, miten teknologiaa voitaisiin hyödyntää liikunta-aktiivisuuden lisäämisessä, miten kannustaa liikkeelle niitä, jotka alunperinkään eivät lähteneet ohjelmaan mukaan.  Koska tiedetään tutkimusten perusteella, että endovaskulaaritoimenpide yksinään ei paranna suorituskykyä, voisiko potilaan velvoittaa osallistumaan harjoitteluun toimenpiteen jälkeen tietyksi ajaksi optimaalisen toimenpidetuloksen saavuttamiseksi.

Toistaiseksi emme ole tarjonneet aktiivisesti ryhmämallia terveyskeskuksiin, toki ASO-potilaita on tälläkin hetkellä muissa liikuntaryhmissä. Kunhan keksimme sen viisasten kiven, jolla liikunta oikeasti mielletään osaksi taudin hoitoa, potilaista ei pitäisi olla pulaa.

Lue lisää

Alaraajojen tukkiva valtimotauti
ESCin suositus ASO-potilaan liikunnasta
Doppler-laitteen käyttö


Lane R, Harwood A, Watson L, Leng GC. Exercise for intermittent claudication. Cochrane Database of Systematic Reviews 2017, Issue 12. Art. No.: CD000990. DOI 10.1002/14651858.CD000990.pub4.

Ahimastos AA, Pappas EP, Buttner PG, Walker PJ, Kingwell BA, Golledge J. A meta-analysis of the outcome of endovascular and noninvasive therapies in the treatment of intermittent claudication. J Vasc Surg. 2011 Nov;54(5):1511-21. doi: 10.1016/j.jvs.2011.06.106. Epub 2011 Sep 29.

Pandey A, Banerjee S. Ngo C, Mody P, Marso SP, Brilakis ES, Armstrong EJ, Giri J, Bonaca MP, Pradhan A, Bavry AA, Kumbhani DJ.Comparative Efficacy of Endovascular Revascularization Versus Supervised Exercise Training in Patients With Intermittent Claudication: Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. JACC Cardiovasc Interv. 2017 Apr 10;10(7):712-724. doi: 10.1016/j.jcin.2017.01.027.

Murphy et al. Supervised Exercise, Stent Revascularization, or Medical Therapy for Claudication Due to Aortoiliac Peripheral Artery Disease: A Randomized Clinical Trial. J Am Coll Cardiol. 2015 March 17; 65(10): 999–1009. doi:10.1016/j.jacc.2014.12.043.

Summary

High-quality evidence shows that exercise programs provide important benefit compared with placebo or usual care in improving both pain-free and maximum walking distance in people with leg pain from IC who were considered to be fit for exercise intervention. This benefit appears to be sustained over two years. Exercise doesn't improve ABI, and there is no evidence of an effect of exercise on amputation or mortality. Exercise may improve quality of life when compared with placebo or usual care.

ESC Recommendations: Exercise therapy

	Grade	Level of evidence
We recommend as first-line therapy a supervised exercise program consisting of walking a minimum of three times per week (30-60 min/session) for at least 12 weeks to all suitable patients with IC.	1	A
We recommend home-based exercise, with a goal of at least 30 minutes of walking three to five times per week when a supervised exercise program is unavailable or for long-term benefit after a supervised exercise program is completed.	1	B
In patients who have undergone revascularization therapy for IC, we recommend exercise (either supervised or home based) for adjunctive functional benefits.	1	B
We recommend that patients with IC be followed up annually to assess compliance with lifestyle measures (smoking cessation, exercise) and medical therapies as well as to determine if there is evidence of progression in symptoms or signs of PAD. Yearly ABI testing may be of value to provide objective evidence of disease progression.	1	C

ABI: ankle-brachial index; IC: intermittent claudication; PAD: peripheral arterial disease

In our hospital (Kuopio University Hospital) we can offer a group rehabilitation to IC patients. Only about half of the eligible patients begins in the supervised exercise group. The participants are very committed to exercise, but we have seen that home-exercise is not so intensive as we have prescribed. The supervised exercise lasts 12 weeks and the pain-free and maximal walking distance is best just after 12 weeks. When measured after one year, a big part of the benefits has gone and the real problem is how to get the exercise as a part of the life style.